Mitä seurasi, kun jätit vl uskon?
Ah, en jaksa yksin näitä vääntää... kertokaa , joilla on kokemusta, mitä teille on seurannut vl liikkeestä eroamisesta. Siis mitä tapahtui kun jätit vl uskon ?
Kommentit (46)
Minkä? Luulin, että vl tarkoittaa valinnnaisesti lapsetonta
Tarkoitatko evlut?
kun vanhoillis lestaadiolaiset
Tarkoitatko evlut?
kun vanhoillis lestaadiolaiset
sanan- ja mielipiteen vapaudestaan, kun jättää vl liikkeen.
silloin eivät perheen mitkään ihmissuhteet ole liian kallisarvoisia uhrattavaksi uskonnon alttarille.
että vl-tyypit eivät halunneet olla kanssani missään tekemisissä, katsoivat sen jälkeen kieroon (jos eivät katsoneet jo silloin) ja suhtautuivat kuin johonkin maailman pahimpaan ihmiseen. Olin yhtä kuin pahuus.
Jos ennen sitä olin kokenut olevani täysin yhteiskunnan ulkopuolella (pieni seurakunta), sen jälkeen tunne voimistui entisestään. Ei ollut mitään paikkaa minne mennä. Tuntui vieraalta joka paikassa. Sitä kesti vuosikausia. Tällä hetkellä olen onnellinen ja tyytyväinen elämääni - erityisesti siihen, että tällainen täysin tyhjänpäiväinen ja TURHA ryhmän paine/painostus on poissa. Eikä koskaan tule.
Oli varmaan rankkaa! Tuo asia minuakin on pelottanut, kun olen ajatellut erinäisiä kertoja että josko jättäisin liikkeen. Ei haluta jäädä yksin.
Toinen juttu on se että hyvin usin ex-uskovainen muuttuu kauheean katkeraksi. Katkeroituneena ei pysty olemaan onnellinen. Niin olen toistaiseksi vielä mukana...
Kun ihminen joutuu kokemaan epäoikeudenmukaisuutta ja kaltoinkohtelua, siitä seuraa aivan luonnollisia tunteita. ihminen ei ole kone, vaan tunteet kertovat hänen kokemuksistaan. Kun pettyy lähimmäisiinsä, jopa lähimpiin sukulaisiinsa, pettymyksen ja katkeruudenkin tunteet ovat nimenomaan luonnollinen reaktio.
Olisi sairasta kieltää ne, oikeat ja aidot tunteet!
Mutta vanhoillislestadiolaisuuden sissällä on monet tunteet aitoina täysin kiellettyjä. Omia tunteitaan pitää manipuloida ja muuttaa muuksi mitä ne oikeasti ovat. Niitä pitää katua ja pyytää anteeksi, ajatelkaa: tunteita!
Mitä seurasi, kun jätit vl uskon?
Minusta tuli ateisti. En ole ratkaisua katunut.
Uskonsa kieltäneistä näkyy selvästi, että suurimmalla osalla on suuri sydämen kaipuu takaisin uskoivaisten joukkoon. Oma ahdistuneisuus näkyy täälläkin kirjoituksissa.
Sitä yritetään peittää katkeroituneilla heitoilla ja lapsellisilla provoilla.
Ovat ystäviä niin kauan kuin olet samaa mieltä.
Näin se on.
[quote author="Vierailija" time="28.10.2013 klo 14:01"]
Ovat ystäviä niin kauan kuin olet samaa mieltä.
Näin se on.
[/quote]
Tai niin kauan kuin jaksat/viitsit teeskennellä olevasi samaa mieltä.
[quote author="Vierailija" time="25.11.2012 klo 19:06"]
Uskonsa kieltäneistä näkyy selvästi, että suurimmalla osalla on suuri sydämen kaipuu takaisin uskoivaisten joukkoon. Oma ahdistuneisuus näkyy täälläkin kirjoituksissa.
Sitä yritetään peittää katkeroituneilla heitoilla ja lapsellisilla provoilla.
[/quote]
ja niillä on sellainen viha elävää uskoa kohtaan. Mutta tämäkin on ennustettu jo Raamatussa.
[quote author="Vierailija" time="20.11.2013 klo 22:13"][quote author="Vierailija" time="25.11.2012 klo 19:06"]
Uskonsa kieltäneistä näkyy selvästi, että suurimmalla osalla on suuri sydämen kaipuu takaisin uskoivaisten joukkoon. Oma ahdistuneisuus näkyy täälläkin kirjoituksissa.
Sitä yritetään peittää katkeroituneilla heitoilla ja lapsellisilla provoilla.
[/quote]
ja niillä on sellainen viha elävää uskoa kohtaan. Mutta tämäkin on ennustettu jo Raamatussa.
[/quote]
Tämä on lestauskovaisten legendaarisin itsepetos. Koska ko.yhteisöjen (el, vl) jättäminen ei välttämättä merkitse uskonpuutetta. Ja toisaalta ei haluta myöntää, että moni on tullut yhteisöissä väärin kohdelluksi ja sitä myötä täysin oikeutetusti vihainen/katkera. Tottakai viha ja katkeruus on käsiteltävä eikä jäätävä vellomaan siihen. Kaipauskaan tuskin kohdistuu varsinaisesti siihen uskoon vaan niihin hyviin asioihin, joita yhteisöön kuulumiseen liittyy. Mutta edellä esitetyt argumentit ovat molemmille lestadiolaisuuden pääsuuntauksille tyypillisiä, joilla voidaan pönkittää omaa oikeassa oloa ja välttyä analysoinnilta, sekä itsekritiikiltä.
[quote author="Vierailija" time="20.11.2013 klo 22:46"]
[quote author="Vierailija" time="20.11.2013 klo 22:13"][quote author="Vierailija" time="25.11.2012 klo 19:06"]
Uskonsa kieltäneistä näkyy selvästi, että suurimmalla osalla on suuri sydämen kaipuu takaisin uskoivaisten joukkoon. Oma ahdistuneisuus näkyy täälläkin kirjoituksissa.
Sitä yritetään peittää katkeroituneilla heitoilla ja lapsellisilla provoilla.
[/quote]
ja niillä on sellainen viha elävää uskoa kohtaan. Mutta tämäkin on ennustettu jo Raamatussa.
[/quote]
Tämä on lestauskovaisten legendaarisin itsepetos. Koska ko.yhteisöjen (el, vl) jättäminen ei välttämättä merkitse uskonpuutetta. Ja toisaalta ei haluta myöntää, että moni on tullut yhteisöissä väärin kohdelluksi ja sitä myötä täysin oikeutetusti vihainen/katkera. Tottakai viha ja katkeruus on käsiteltävä eikä jäätävä vellomaan siihen. Kaipauskaan tuskin kohdistuu varsinaisesti siihen uskoon vaan niihin hyviin asioihin, joita yhteisöön kuulumiseen liittyy. Mutta edellä esitetyt argumentit ovat molemmille lestadiolaisuuden pääsuuntauksille tyypillisiä, joilla voidaan pönkittää omaa oikeassa oloa ja välttyä analysoinnilta, sekä itsekritiikiltä.
[/quote]
Hyvin sanottu. Analyysi ja itsekritiikki ovat hankalia ja vaativia asioita ja niiden harjoittamisesta saattaa tulla epämukava olo.
elämäni tuntuu kaikinpuolin "omemmalta" kuin vielä liikkeeseen kuuluessa. kuulun kirkkoon mutta käyn siellä suunnilleen yhtä paljon/vähän kuin muutkin ev. lut. suomalaiset. liikkeestä eroamisestani on kymmenisen vuotta. elän tavallista elämää tavallisine murheineen ja iloineen, minulla on paljon (ei-vl)ystäviä ja moni yllättyy jos taustani tulee puheeksi. sinkkuvuoteni olivat ehkä hiukan värikkäämmät kuin monella, keittiöpsykologi voisi ehkä sanoa jotain menetetystä teini-iästä jonka elin 10 vuotta keskivertoa myöhemmin...
olin kuullut paljon tarinoita miten suku ja ystävät hylkäävät ja ehkä niistä johtuen hoidin homman niin että itse katkaisin välit kaikkiin muihin paitsi vanhempiini ja sisaruksiini, sillä logiikalla että hylkään heidät ennen kuin he hylkäävät minut. (kyllä, päätös on jälkikäteen harmittanut monta kertaa.) olen siinä suhteessa onnekas että perheeni on aina ollut tukenani ja voisi sanoa että välimme ovat nykyään paremmat kuin vielä liikkeeseen kuuluessani, oli kaikkien kannalta helpotus kun sain päätettyä sen vuosien ja ollako vai eikö olla -kipuiluni. meillä on "herrasmiessopimus" siitä että emme juurikaan puhu uskonasioista koska olemme niistä lähtökohtaisesti eri mieltä ja se on toiminut ihan hyvin. välillä toki joku sanoo jotain ohi suunsa ja väittelyitäkin saattaa seurata mutta asiat sovitaan hyvässä hengessä.
suvun kanssa välit ovat tätä nykyä asialliset, jotkut tuovat toistuvasti ilmi sen etteivät päätöstäni hyväksy mutta ajattelen asian niin että tuskinpa olisin näiden ihmisten kanssa muutenkaan ollut tekemisissä välttämätöntä enempää. minkäänlaista käännyttämistä en jaksa kuunnella, enhän itsekään yritä muuttaa heitä.
Ah, en jaksa yksin näitä vääntää... kertokaa , joilla on kokemusta, mitä teille on seurannut vl liikkeestä eroamisesta. Siis mitä tapahtui kun jätit vl uskon ?
Siitä sais psykologisen elokuvan.
Nyt jo jaksaa nauraakkin sille kaikelle.
on myös Omat polut jos hakee taustatietoa.
http://freepathways.wordpress.com/