Jos nykypäivänä joku vaihtaa sukunimensä naimisiin mennessään, tulee olo että tämä häpeää

En ole tekemisissä biologisen sukuni kanssa, siksi halusin luopua nimestäkin.

miten yhden ihmisen mielipide saa uskomattomat mittasuhteet, jos siihen uskoo.

Mä en jaksa ymmärtää, miksi nykyään suorastaan jo hyökätään niitä naisia vastaan, jotka perinteisesti ottavat naimisiinmenon jälkeen miehensä sukunimen.

Minusta on vain yksinomaan kätevää, että perheessä kaikki ovat yhdellä ja samalla sukunimellä.

nimen vaihtamiselle. On jotenkin huonot välit omaan sukuun. Vaihtaja voi olla nainen tai mies.

mulla on hullu psykopaatti isä, ihan siis vaarallinen ja väkivaltainen, siellä ei uskalla edes käydä eli emme pidä yhteyttä. Pidin kuitenkin oman nimeni lähinnä työ ym jutuista ja verkostoista johtuen. Mutta pidin TASAN TARKKAAN huolen että lapset menivät isän nimelle, jotta omalla isälläni ei olisi mitään osaa tai arpaa, tai vaikutusvaltaa tai "nimen mukana tulevaa" sidosta lapsiini.



Monien mielestä olin varmaan patavanhoillinen kun pidin oman nimeni mutta lapset sai mienen nimen. Olen kyllä oikein moderni "perheenpäänainen" mutta lasteni nimi johtuu vain siitä että en halua heidän olevan missään tekemisissä sukuni kanssa.



Vanhempani eivät ole missään tekemisissä lasteni kanssa, eivät tiedä edes nimiä tai ikiä.

Ne jotka ovat erityisen läheisiä sukunsa knassa ja pitävät omaa sukuaan arvossaan, pitävät hanakammin myös nimensä joka kertoo yhteenkuuluvuudesta.

Mä en jaksa ymmärtää, miksi nykyään suorastaan jo hyökätään niitä naisia vastaan, jotka perinteisesti ottavat naimisiinmenon jälkeen miehensä sukunimen.

Mä en hyökkää, kukin ottakoon tai jättäköön nimen. Mutta se ärsyttää, että miehen nimen ottamista pidetään jotenkin vanhana perinteenä.

ei olla leimautuneita mihinkään sukuun. Kuulostat joltain kartanoromantikolta sukuinesi. Kuka kenenkään suvusta mitään tietää saati välittää? Todella vanhanaikaista ajattelua. Nykyään valitaan sukunimi ihan käytännöllisyyden ja omien mieltymysten mukaan.

ja todellakin koen olevani enemmän sukua heidän kanssa kuin anopin, apen, kälyn tai langon kanssa.

ei olla leimautuneita mihinkään sukuun. Kuulostat joltain kartanoromantikolta sukuinesi. Kuka kenenkään suvusta mitään tietää saati välittää? Todella vanhanaikaista ajattelua. Nykyään valitaan sukunimi ihan käytännöllisyyden ja omien mieltymysten mukaan.

miksi te idiootit keittiöpsykologit ja muut tee-se-itse analyytikot ette ammu itsejänne?

ainakin minuun. Tyttönimeni on tullut suvun ulkopuolelta ja on "väärän kielinen" (ei suvun kielinen).



Vaihdoin nimeni mielelläni kotoiselta kuulostavaan mieheni nimeen. Tunnen sen paljon enemmän omakseni kuin tyttönimeni.

saatanasta (av:n mukaan!!), en halunnut että joku kuvittelisi etten ole lasteni äiti. Minulle oli itsestään selvää että koko perheellä on sama nimi!! (ja huom. meillä ei ollut lapsia ennen kuin menimme naimisiin, raskaana olin kyllä.) Omaa sukuani en häpeä, ovat rakkaita minulle, mutta naimisiin mennessä liityin osaksi mieheni sukua myös. Nimeni ei määritä minua, vaan minä itse.

Suvussa ei todellakaan ole mitään vikaa, mutta sukunimeni on ruma. En häpeä sitä, mutta se on äänteellisesti ruman kuuloinen ja tosi yleinen. Jos menisin naimisiin miehen kanssa, jolla olisi enemmän itseäni miellyttävä sukunimi, niin ehdottomasti ottaisin miehen sukunimen.

mutta siitäkin huolimatta olisin voinut harkita nimen viahtamista jos arvostaisin mieheni sukua, mitä todellakaan en voi tehdä.

supisuomalainen nimi, että se nykyisessä työssäni oli todella hankala. Vaihdoin lyhyeen miehen nimeen.



Vasta 10 vuoden jälkeen naimisiinmenosta on tullut tilanne, jonka vuoksi inhoan sukuani, joten oman suvun inhoamisella ja nimen vaihtamisella ei ollut mitään tekemistä. Mutta nyt olen tyytyväinen, kun älysin tehdä nimenvai hdoksen ajoissa. Nytjän se todella näyttäisi oman suvun vihaamiselta...

Syitä on monia. Yksi tavallisimmista on, että halutaan, että perheellä on yksi sukunimi. Mulla yksi syy oli juuri tämä.



Mä rakastan omaa sukuani ja sukunimenikin oli ihana. Mutta niin on miehelläkin ja mä rakastan miehenikin sukua - jopa anoppia ;)



Me emme asu Suomessa ja mun sukunimeni olisi ollut mahdoton täällä käytössä, kun se Suomessakin oli aina väärin kirjoitettu.



Monia syitä siis, mutta syyt ei liippaa läheltäkään tuota ap:n mainitsemaa. Viisas ihminen tietää, että ihmisten valintoihin on aina monia syitä.

tai inhoaa omaa sukuaan. Isänsä ollut esim. väkivaltainen juoppo tai suvussa paljon rikollisia. Miksi muuten haluaisi leimautua nimellään miehen sukuun eikä enää omaansa?

sinulle vai?

Minulle ei tule, eikä kenellekään tutullenikaan.

sääli jos sinulla on noin sairas ajatusmaailma

Sukunimi on vain nimilappu ja otan sen nimen joka korvaani enemmän miellyttää. Oma tyttönimeni oli niin ruma että jos en olisi menny naimisiin olisin vaihtanut sen muuten.

Ne jotka ovat erityisen läheisiä sukunsa knassa ja pitävät omaa sukuaan arvossaan, pitävät hanakammin myös nimensä joka kertoo yhteenkuuluvuudesta.

arvossa, mutta suurin osa suvustani on äitini puolelta, joten heillä oli jo valmiiksi eri sukunimi. Miksi olisin sukurakkaudesta siis pitänyt sukunimen, jota vain harva läheisestä suvustani kantoi?

Tämä oli muuten yksi syitä, että vaihdoin sukunimeni: En ollut koskaan kokenut suurta yhteenkuuluvuutta sukunimeni kanssa, sillä se oli hyvin yleinen eivätkä sen kantajat olleet muutamaa lukuunottamatta mitään sukua kanssani.