Jos nykypäivänä joku vaihtaa sukunimensä naimisiin mennessään, tulee olo että tämä häpeää

jollakin voi noin ollakin, mutta eiköhän kyse ole vähemmistöstä kuitenkin?



Itseni kohdalla voin sanoa, että otin mieheni nimen koska halusimme molemmat niin, ja kyse oli yhteenkuuluvuuden tunteestakin. Tuntuisi ärettömän typerältä että perheemme olisi lapsia myöten isänsä nimellä, ja minä sitten syntymänimellä. Kivempi näin, että postilootassa on yksi ainoa nimi, joka meillä kaikilla on :)

Mutta se ärsyttää, että miehen nimen ottamista pidetään jotenkin vanhana perinteenä.

Öh, no oiskohan noin vaikka siksi, että se ON vanha perinne???

Siitä, miten se istuu nykypäivään, voidaan olla eri mieltä, mutta ei siitä, että se on(niin täällä Suomessa kuin maailmallakin), nimenomaan vanha perinne.

Minä otin mieheni sukunimen, koska se on perinne ja halusin että meilä on sama nimi kun kerran olemme naimisissa.



Työpaikalla taas 9 naista kymmenestä oli varma että olen raskaana, koska menimme naimisiin ja otin mieheni sukunimen. Nyt vatsanseutuani on kytätty puoli vuotta ja olipa taas kiva loman jälkeen palata töihin muutaman ylimääräisen siiderin ja makkaran seurauksena turvonneen läskimahan kanssa (Muuten olen tosi hoikka). Nopeasti tuli päätös etten enää ikinä syö mitään.. Että kiitti vaan onnentoivottelijat ja selkään taputtelijat, en ole hankkimassa lapsia nyt enkä koskaan.



Pistää vaan miettimään miten pahalta lapsettomuudesta kärsivistä naisista tuntuu jatkuvat utelut ja kyyläykset.

Ei kaikki ajattele samalla lailla kuin sinä!

Yllätys?

Mä en hyökkää, kukin ottakoon tai jättäköön nimen. Mutta se ärsyttää, että miehen nimen ottamista pidetään jotenkin vanhana perinteenä.

..öö, johtuisko siitä, että se ON vanha perinne?

Mä taas en ymmärrä, miksi nimen vaihtaminen pitäisi jotenkin kokea "sukuun leimaantumisena" ? Mulla on mieheni nimi, se oli mulle itsestäänselvyys. Sillä ei ollut helkatinkaan väliä oman isäni, oman sukuni tai mieheni suvun kanssa vaan ihan sen meidän avioliiton.

Minä ja mieheni perustimme perheen. Ja meidän perheellä on yhteinen nimi. Meidän perheessä on neljä jäsentä ja meillä kaikilla on sama sukunimi -se on se juttu. Mä en keksi yhtään syytä, miksi olisin pitänyt oman nimeni. Mun naiseuteni ei todella on rakentunut sen varaan, että pidinkö isäni nimen vai ei -mulla on nyt meidän PERHEEN nimi.

Onhan sekin toki nykyään yleistä, että uusioperheessä on kolmen nimisiä jäseniä "mun nimi, sun nimi ja mun lasteni nimi"

Hirvinen - Hämäläinen - Rantanen... what-eva.

jos lojaliteetit ovat enemmän omien vanhempien ja sisarusten puolella kuin oman (miehen ja lasten).

Se vanha nimilaki oli voimassa vain kaksi sukupolvea.

Muualla maailmassa vastaava laki on ylipäätään ollut harvinainen. Eikä tarvitse mennä kun Ruotsiin asti niin voi jo antaa lapsillekin kummankin vanhemman sukunimen. Harmi ettei Suomeen tullut samaa käytäntöä.

jos lojaliteetit ovat enemmän omien vanhempien ja sisarusten puolella kuin oman (miehen ja lasten).

"Mun äiti ja anoppikin teki näin, niin siksi minäkin".

Huhhei, kannattaisko herätä nykypäivään?

ja miehen nimi on kaunis ja harvinainen. Omani on hyvin tavallinen -nen-päätteinen sukunimi.



Lisäksi on kivaa että koko perheellä on sama sukunimi.



Olen feministi. :)

tai et ole vaihtanut sitä naimisiin mennessäsi niin omapahan on asiasi. Ei tarvitse tänne tulla tekemään tälläisiä tyhmiä aloituksia :)

"Sen vuoksi mies jättää isänsä ja äitinsä ja hänen on liityttävä vaimoonsa ja heidän on tultava yhdeksi lihaksi." 1.Moosesenkirja.1:24

ja koska minusta on hauskempaa, että perheellä on yksi sama sukunimi. Ei omassakaan sukunimessä mitään varsinaista vikaa ollut paitsi, että se ei oikein sointunut etunimeni kanssa ja miehen nimi sointuu paremmin.

Yhdistelmänimeä harkitsin mutta koska etunimeni on pitkä, tuntui hankalalta lisätä siihen vielä pitkä kaksiosainen sukunimi.

Juu, en vihaa omaa sukuani. Tunne jopa ylpeyttä erityisesti isäni puolen suvusta.

että halutaan välttää riidat miehen kanssa siitä mikä sukunimi annetaan lapselle.



Suomen nimilainsäädäntö on epäonnistunut sen suhteen että lapsilel ei sa antaa kaksoisnimiä vaan saa antaa vain jommankumman vanhemman sukunimen.

"Sen vuoksi mies jättää isänsä ja äitinsä ja hänen on liityttävä vaimoonsa ja heidän on tultava yhdeksi lihaksi." 1.Moosesenkirja.1:24