Lihavia lapsia

En pysty ymmärtämään miksi vanhemmat eivät voi huolehtia pienten hampaiden pesuista aamuin illoin. Kun tapa on opittu, se menee vanhempana aivan itsestään.

missä on useita erilaisia pikaruoka-ja kahvilatuotemahdollisuuksia. Huvitin katselemalla, montako yksi-, kaksi- ja kolmelapsista perhettä siellä istuskeli, ja tuloksena oli neljä kaksilapsista perhettä, kaksi yksilapsista perhettä ja yksi kolmelapsinen perhe. Näistä seitsemästä perheestä vain yksi lapsi oli lihava (lapsia siis yhteensä 13) silmämääräisesti arvioituna ja siis tarkoitan kaksoisleukaa ja vatsamakkaroita ja kyseessä kouluikäinen eikä taapero. Tämä lihava lapsi kuului perheeseen, jossa sekä vanhemmat että toinen perheen lapsista olivat hoikkia - siis jopa normaalia hoikempia ja urheilullisen näköisiä. Kahdessa perheessä oli lihavat vanhemmat (tai ainakin toinen vanhemmista) mutta näillä oli hoikat lapset. Normaalikokoisilla vanhemmilla oli aika normaalikokoiset lapset.



En yritä nyt vähätellä lihavuuden merkitystä, mutta tuntuu usein aika stereotyyppiseltä tämä keskustelu. Ei mietitä yksilöitä vaan nimenomaan syyllistetään vanhempia lapsen lihavuudesta, vaikka näistä vanhemmista ei tiedetä mitään. Riittää, että lapsi on lihava, vanhempienkin täytyy olla siis lihavia, sairaita, pelkkää roskaruokaa syöviä ja niin kuin yksi yllä vielä linkitti yhteen huonosti hampaita peseviä.



Minulla ei ole lihavia lapsia mutta olin itse lapsena lihava, ja on oikeasti aika ahdistavaa kuunnella, mitä kaikkea äitini on saanut kuulla - varmaan osittain ihan aiheestakin. Vanhemmat kun harvemmin tajuavat omaa osuuttaan asiaan. Toivoisinkin paljon asiallisempaa otetta näihin keskusteluihin ja ihan asiantuntijoiden kommentteihin.



Eräs ystäväni on avioeron ja äitinsä kuoleman paineessa lihonnut aivan valtavasti, ja hän on nyt etsinyt apua lääkäreiltäkin. On surullista, millaisia kommentteja hän on saanut näiltä ammattilaisilta osakseen.Kun ihminen hakee apua lääkäriltä, voisi kuvitella, että lääkäri tajuaisi hänen jo yrittäneen aika montaa keinoa itsekin. Eräs lääkäri töksäytti, että oletkos kokeillut syödä vähemmän, toinen arveli, että 130 kg:n massalla voisi pyrähtää 10 km juoksulenkin aina iltaisin, kun lapset nukkuvat. Muistutettiinpa tätä laihdutuskuurien "ammattilaista" jopa siitä, että sipsejä ja suklaata ei sitten kannata vetää niin paljoa.



Noin ei hoideta lihavuutta, olkoonkin ohjeet miten totta tahansa. Ei kukaan satakiloinen pyrähdä juoksulenkkejä eikä sellainen ole edes realistinen aloitus. Lääkäri olisi voinut ehdottaa vaikkapa parin kilsan kävelyä joka ilta noin alkuun, kunnes joku päivä voisi pyrähtää sen 10 km:n lenkin juosten. Sipsejä ja suklaata ei ystäväni syökään ja sen hän oli jo maininnut mutta kun harva uskoo, että lihota voi syömällä sitä ruokaa liikaa. Ei siihen tarvita sipsejä ja suklaata.



Kun kyse on lapsista, on tilanen vielä paljon herkempi. Vanhemmat ovat jo valmiiksi barrikadeilla ja pelkäävät sitä syytöstä huonosta vanhemmuudesta. Ketä sellainen palvelee?