Kun petit niin tuliko se sinulle ihan yllätyksenä

olen ihminen "joka KOSKAAN, siis KOSKAAN" voisi pettää miestään. Ensimmäinen sivusuhde kesti 6kk, toinen 1v5kk, kolmas 6kk. En pystynyt olla pettämättä joten halusin erota miehestäni, kaikki sivusuhteet ovat loppuneet minun tahdostani, jos sillä on väliä. Ex-mieheni ei tiedä mistään näistä vieläkään

Oikea ratkaisu on erota, jos todellakaan ei pysty olemaan jakamatta jatkuvasti vieraille. Parisuhteessa pysyminen ja samalla muiden kanssa naiminen on aivan uskomattoman likaista oman puolison halveksuntaa.



Ei armoa pettäjille.

olen ihminen "joka KOSKAAN, siis KOSKAAN" voisi pettää miestään. Ensimmäinen sivusuhde kesti 6kk, toinen 1v5kk, kolmas 6kk.

Ei. Pidän pettämistä sikamaisena käytöksenä.

Oikea ratkaisu on erota, jos todellakaan ei pysty olemaan jakamatta jatkuvasti vieraille. Parisuhteessa pysyminen ja samalla muiden kanssa naiminen on aivan uskomattoman likaista oman puolison halveksuntaa.

Ei armoa pettäjille.

Ehkä joissakin tilanteissa, mutta ei todellakaan aina. Kyllä se sivusuhde voi myös parantaa varsinaista suhdetta.

Epähygienistä ja vastenmielistä sotkea parisuhdetta. Mikäli toista ei enää kestä, niin ainoa oikea ratkaisu on ero.



Jopa kaikkein halvimmille lumpuille ja pettureille.

Epähygienistä ja vastenmielistä sotkea parisuhdetta. Mikäli toista ei enää kestä, niin ainoa oikea ratkaisu on ero.

Jopa kaikkein halvimmille lumpuille ja pettureille.

Mun sivusuhde on kestänyt nyt parisen vuotta. Ja avioliitto voi paremmin kuin koskaan. Miksi mä eroaisin mulle tärkeästä ihmisestä, hyvästä isästä ja turvallisesta kumppanista? Mies on kylläkin tylsä, eikä meillä ole juurikaan seksiä, mutta sen "seikkailun", kiinnostavan keskustelun ja tyydyttävän seksin mä saan sitten rakastajalta. Miks mä lähtisin eroamaan ja sotkemaan kaiken, kun homma toimii hyvin?

Kovin on mustavalkoista ajattelu. Minusta taas suhdetta ei kannata lopettaa jos ei ole varma haluaako lopettaa. Eikä pettämisessä ole kyse siitä ettei kestä toista. Asia ei välttämättä mitenkään liity siihen toiseen vaan pettäjään itseensä.

Epähygienistä ja vastenmielistä sotkea parisuhdetta. Mikäli toista ei enää kestä, niin ainoa oikea ratkaisu on ero.

Jopa kaikkein halvimmille lumpuille ja pettureille.

ja sitä että pettäminen tekee heidät onnellisiksi. Kuulostavat niin minä, minä ja minä-ihmisiltä.



Mä ajattelen, että on helppoa olla liberaali- ja avarakatseinen näissä asioissa kun on itse se pettäjä. Mutta sitten kun on itse toisella puolella ja oma kumppani pettää niin ollaankin heti niin pikkusieluisia.



Musta rehellisyys ja avoimuus on kaiken A ja O. Jos haluaa avioliiton ulkopuolisia seksikumppaneita, niin pitää ensin sopia siitä avoimesta liitosta puolison kanssa. Valehtelemalla ja pettämällä pakotat puolison ja perheenkin elämään valheessa, puolisolla pitäisi olla oikeus ja mahdollisuus päättää haluaako jatkaa tällaisessa suhteessa.



Pahinta ei ole se että puoliso nai muiden kanssa, vaan se että omassa parisuhteessa ja omassa kotona on joutunut elämään valheessa.

Valehtelemalla ja pettämällä pakotat puolison ja perheenkin elämään valheessa, puolisolla pitäisi olla oikeus ja mahdollisuus päättää haluaako jatkaa tällaisessa suhteessa.

Pahinta ei ole se että puoliso nai muiden kanssa, vaan se että omassa parisuhteessa ja omassa kotona on joutunut elämään valheessa.

Siinä vaiheessa kun miehen toinen nainen otti muhun yhteyttä heruttaakseen sääliä ja varmistellakseen, etten hänen miehelleen kerro tuli lopullisesti sellainen olo, että meidän koti, liitto, elämä, kaikki on jotenkin "liattu". Piristi ja paransi muuten ihan tosi fantsusti meidän suhdetta, kannattaa kaikkien pettää. Ei siinä mene puolisolta kuin luottamus kun se saa tietää.

Epähygienistä ja vastenmielistä sotkea parisuhdetta. Mikäli toista ei enää kestä, niin ainoa oikea ratkaisu on ero.

Jopa kaikkein halvimmille lumpuille ja pettureille.

Mun sivusuhde on kestänyt nyt parisen vuotta. Ja avioliitto voi paremmin kuin koskaan. Miksi mä eroaisin mulle tärkeästä ihmisestä, hyvästä isästä ja turvallisesta kumppanista? Mies on kylläkin tylsä, eikä meillä ole juurikaan seksiä, mutta sen "seikkailun", kiinnostavan keskustelun ja tyydyttävän seksin mä saan sitten rakastajalta. Miks mä lähtisin eroamaan ja sotkemaan kaiken, kun homma toimii hyvin?

Miki ihmeessä sinä saisit päättää parisuhteenne moraalisen tason? Oletteko sopineet, että pettäminen on ok? Saako miehesi piristää tylsää avioliittoanne?

Niin kauan kun teet itsekeskeisiä päätöksiä viis veisaamatta miehesi tai lastesi tunteista, et voi sanoa, että pettäminen piristäisi suhdettanne tai vain epävarmat ja läheisriippuvaiset tuomitsevat pettämisen. Aika moni tuomitsee valehtelun, salailun ja seksin muiden kuin puolison kanssa. Ei se, että sinä sallit suhteessasi tuon kaiken, tee sinusta itsevarmaa ja itsenäistä. Päinvastoin, pönkität omaa epävarmaa egoasi sivusuhteella etkä edes itse tajua, miten säälittävä olet. Olet määritellyt itsesi ja omat tarpeesi tärkeämmiksi kuin miehesi tai lastesi. Tuskin kukaan hurraa puolestasi, mutta säälii miestäsi ja lapsiasi.

että se onnistuisi. Oli ollut kyseisen miehen kanssa flirttailua jne. ennenkin.



Ihan suoraan sanottuna oli kosto miehelleni, joka oli pettänyt minua suhteemme alkuaikoina äitipuoleni kanssa. Sain siis tietää tuosta paljon myöhemmin enkä todellakaan asianosaisilta.

Eroa oli pyöritelty mielessä ja puheissa jo pidemmän aikaa. Kumpikaan ei vain osannut laskea irti. Lopulta tein tietoisen ratkaisun, vaikka en missään nimessä muutoin olisi koskaan (onnellisena) pettänyt miestäni.

Epähygienistä ja vastenmielistä sotkea parisuhdetta. Mikäli toista ei enää kestä, niin ainoa oikea ratkaisu on ero.

Jopa kaikkein halvimmille lumpuille ja pettureille.

Mun sivusuhde on kestänyt nyt parisen vuotta. Ja avioliitto voi paremmin kuin koskaan. Miksi mä eroaisin mulle tärkeästä ihmisestä, hyvästä isästä ja turvallisesta kumppanista? Mies on kylläkin tylsä, eikä meillä ole juurikaan seksiä, mutta sen "seikkailun", kiinnostavan keskustelun ja tyydyttävän seksin mä saan sitten rakastajalta. Miks mä lähtisin eroamaan ja sotkemaan kaiken, kun homma toimii hyvin?

Miki ihmeessä sinä saisit päättää parisuhteenne moraalisen tason? Oletteko sopineet, että pettäminen on ok? Saako miehesi piristää tylsää avioliittoanne?

Niin kauan kun teet itsekeskeisiä päätöksiä viis veisaamatta miehesi tai lastesi tunteista, et voi sanoa, että pettäminen piristäisi suhdettanne tai vain epävarmat ja läheisriippuvaiset tuomitsevat pettämisen. Aika moni tuomitsee valehtelun, salailun ja seksin muiden kuin puolison kanssa. Ei se, että sinä sallit suhteessasi tuon kaiken, tee sinusta itsevarmaa ja itsenäistä. Päinvastoin, pönkität omaa epävarmaa egoasi sivusuhteella etkä edes itse tajua, miten säälittävä olet. Olet määritellyt itsesi ja omat tarpeesi tärkeämmiksi kuin miehesi tai lastesi. Tuskin kukaan hurraa puolestasi, mutta säälii miestäsi ja lapsiasi.

Miki ihmeessä sinä saisit päättää parisuhteenne moraalisen tason? Oletteko sopineet, että pettäminen on ok? Saako miehesi piristää tylsää avioliittoanne?

Niin kauan kun teet itsekeskeisiä päätöksiä viis veisaamatta miehesi tai lastesi tunteista, et voi sanoa, että pettäminen piristäisi suhdettanne tai vain epävarmat ja läheisriippuvaiset tuomitsevat pettämisen. Aika moni tuomitsee valehtelun, salailun ja seksin muiden kuin puolison kanssa. Ei se, että sinä sallit suhteessasi tuon kaiken, tee sinusta itsevarmaa ja itsenäistä. Päinvastoin, pönkität omaa epävarmaa egoasi sivusuhteella etkä edes itse tajua, miten säälittävä olet. Olet määritellyt itsesi ja omat tarpeesi tärkeämmiksi kuin miehesi tai lastesi. Tuskin kukaan hurraa puolestasi, mutta säälii miestäsi ja lapsiasi.

Näitä keskusteluja kun lukee, yhä enemmän pistää silmään se, että puolisoitaan pettävät/pettäneet katsovat olevansa jopa muita parempia ihmisiä, koska heillä on ensikäden tietoa sellaisesta raukkamaisuudesta kuin pettäminen. Esiinnytään jonkinlaisina parisuhdeasiantuntijoina ja yritetään kovasti asennoitua ylhäältäpäin meihin muihin, joilla ei ole ensimmäistäkään rinnakkaissuhdetta kokeiltuna puolin eikä toisin.

Lähdin mukaan ajattelematta yhtään seurauksia. Tunnustin kyllä silloiselle puolisolle ja kyllähän se oli jo arvannut. Luulin että ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella, mutta eihän se juuri koskaan ole.



Tänä päivänä (sivusuhteesta ja erosta on nyt neljä vuotta aikaa)en enää tunnista itseäni noista ajoista. Mua hävettää ja kaduttaa aivan suunnattomasti se mitä tein silloiselle puolisolle, lapsille ja myös itselleni. Petin meidät kaikki, enkä saa ikinä tehtyä tekemättömäksi.



En odota että elämä antaa mulle enää parisuhdetta, enkä mä sitä kyllä enää ansaitsekaan.

ja sitä että pettäminen tekee heidät onnellisiksi. Kuulostavat niin minä, minä ja minä-ihmisiltä.

Mä ajattelen, että on helppoa olla liberaali- ja avarakatseinen näissä asioissa kun on itse se pettäjä. Mutta sitten kun on itse toisella puolella ja oma kumppani pettää niin ollaankin heti niin pikkusieluisia.

Musta rehellisyys ja avoimuus on kaiken A ja O. Jos haluaa avioliiton ulkopuolisia seksikumppaneita, niin pitää ensin sopia siitä avoimesta liitosta puolison kanssa. Valehtelemalla ja pettämällä pakotat puolison ja perheenkin elämään valheessa, puolisolla pitäisi olla oikeus ja mahdollisuus päättää haluaako jatkaa tällaisessa suhteessa.

Pahinta ei ole se että puoliso nai muiden kanssa, vaan se että omassa parisuhteessa ja omassa kotona on joutunut elämään valheessa.

Erittäin hyvin sanottu.

Jokaisella meillä on oikeus päättää siitä, millaisen suhteen haluamme. Joillekin vieraissa käyvä kumppanin on OK, mutta esimerkiksi itselleni ehdottomasti ei.

Pettäjät mäelle ja saunan taakse. Eivät ansaitse yhtään mitään keneltäkään.