Lue keskustelun säännöt.
Rasittaako muita joskus pakkojuhlimiset suvun kanssa?
14.07.2012 |
Meillä on läheiset välit sukulaisiin ja tapaamme sukua usein erilaisissa juhlissa. Meillä juhlitaan synttäreitä, nimipäiviä ja kaikkia muitakin päiviä (äitienpäivä, isänpäivä, joulu, pääsiäinen jne), ja se on tavallaan pakollista. Olemme monta kertaa yrittäneet ilmoittaa, että emme nyt juhli esim. syntymäpäiväämme, mutta sitten alkaa ruinaaminen ja joskus pahimmillaan loukkaantuminen. Aina joskus onnistumme jonkun juhlan jättämään pois, mutta harmittaa se vastaanotto ja vääntö.
Esim. pelkästään minun sukuni puolelta juhlimme vuodessa 8 syntymäpäivää, 5 nimipäivää, isänpäivää, äitienpäivää, pääsiäistä, pikkujoulua, joulua (ainakin yksi päivä) eli vuoden aikana tapaamme juhlien merkeissä 18 kertaa. Tähän päälle tietysti ihan tavalliset kyläilyt. Myös toisen suvun puolella juhlitaan, samoin ystäviemme lasten synttäreillä käymme aika usein. Voin siis sanoa, että keskimäärin jotain juhlittavaa löytyy 2-4 kertaa kuukaudessa. Minua tämä vähän kyllästyttää. Harmittaa, kun aikuistenkin täytyy aina kestitä synttärivieraita, vaikka juuri olisi vietetty lapsen synttäreitä viikkoa takaperin.
Miten te muut olette hoitaneet asian? Vai valitanko turhasta ja juhlat ovat elämän suola?
Kommentit (14)
eli emme kutsu ketään virallisesti omille syntympäivillemme tai nimipäivillemme, mutta aina jomman kumman vanhemmat nostavat äläkän ja tunkevat kylään puoliväkisin "kun ajettiin ohi". Pakko siis siivota ja varata tarjottavaa. Kerran ei ollut kuin keksejä ja kyllähän se vähän ankeaa oli. Lapset kummiskin nauttivat isovanhempien kyläilystä. Meitä pidetään vähän lapsellisina mielenosoittajina, kun "eihän se nyt ole suuri vaiva kutsua kahvikupposelle ja ottaa pakkasesta tarjottavaa..." Meillä vaan kun on huusholli sekaisin ja kaapit ja pakkaset säännöllisesti tyhjiä niin ei ihan tuosta vaan mene kestitsemiset.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään kun oma perheeni tuppautuu kylään mun synttäreille (kun ihan vasta oli juhlittu joulua ja uuttavuotta ja veljen synttäreitä ja kohta sitten juhlitaan äitin synttäreitä ja mun poikien ja miehen synttäreitä ja pääsiäistä jne) niin keitän vaan kahvit ja tarjoon jotain kaupan pullaa. Hyvin näyttää riittävän ja kelpaavan sellainenkin. Aikaisemmin aina jotain tajutonta kermakakkua perse hiessä väänsin.
Lasten synttäreitä juhlitaan kunnolla, aikuisten synttäreitä juhlitaan sen verran kuin viitsii, sillä periaatteella sekä kestitsen että vierailen. Ja välillä paetaan synttäreitä jonnekin mökille ja sitten pidetään yhdet synttärit joilla juhlitaan kaikkia joiden synttärit - oho - jäi viime kuussa viettämättä ;)
mutta se soitta puolituntia etukäteen: "eihän meitä varten tarvii mitään olla".. no, mä keitän ne kahvit ja tarjoon leipää sitten edes, kun kahvimakiaa ei ole. Äiti ja miehensä tosiaan sitten juo vaan sen kahvin. Ja lapset todellakin ovat kiitollisia, että mummo ja hessu kävivät puolituntia.
Että silleen sulosia piipahtajia ovat, mutta...
Ymmärrän sun ongelman, koska aina pitäisi olla jotain tarjolla. :/ Isovanhempien kanssa vaan pitää jotenkin oppia luovimaan. :(
Kakkonen
Itseä rasittaa. Olen vuosien ajan jättänyt menemättä. Isäni veli naljaili yksissä juhlissa puheessaan että tätä sukua on hankala saada kokoon. Oli selvästi osoitettu minulle, ja ei näyttänyt riittävän se että saavuin. Itse toisaalta haluaisin mennä, mutta en vain jaksa sitä kaikkea muodollista häslinkiä. Olen sukuni yksinäinen susi.
SEllainen marttyyrius tässä onkin se rasittavin puoli.
Esim. tulimme juuri mökiltä, nuorin lapsi on kovassa flunssassa mutta silti soiteltiin ja tiedusteltiin syntymäpäiväni aamulla, että kai illalla on juhlat. Oltiin silloin vielä autossa tulossa mökiltä ja minulla vielä iltapäivällä lääkäriaika. Tiuskaisin sitten, etten nyt ehdi asiaa edes miettimään, niin sain vielä pari tekstaria, joissa tosiaan valitettiin, miten vain piipahtaisivat ja ei ole vaivaa ja... Kun tarpeeksi moni suvun jäsen sitten vielä päälle soitti, niin tänään sitten juhlittiin minun syntymäpäiviäni - vanhan akan!
Onko oikeasti niin kamalaa, jos joka syntymäpäivää ei näin aikuisiellä juhlittaisikaan?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä miehen suku on kova juhlimaan yhdessä, mutta ei nyt sentään aikusiten synttäreitä puhumattakaan nimipäivistä. Silti tapaamisia on mielestäni liikaa - lasten synttärit, joulu ja äitienpäivä....
SEllainen marttyyrius tässä onkin se rasittavin puoli.
Esim. tulimme juuri mökiltä, nuorin lapsi on kovassa flunssassa mutta silti soiteltiin ja tiedusteltiin syntymäpäiväni aamulla, että kai illalla on juhlat. Oltiin silloin vielä autossa tulossa mökiltä ja minulla vielä iltapäivällä lääkäriaika. Tiuskaisin sitten, etten nyt ehdi asiaa edes miettimään, niin sain vielä pari tekstaria, joissa tosiaan valitettiin, miten vain piipahtaisivat ja ei ole vaivaa ja... Kun tarpeeksi moni suvun jäsen sitten vielä päälle soitti, niin tänään sitten juhlittiin minun syntymäpäiviäni - vanhan akan!
Onko oikeasti niin kamalaa, jos joka syntymäpäivää ei näin aikuisiellä juhlittaisikaan?
Ap
Tiesivätkö soittavat sukulaiset, että olitte tulossa mökiltä ja että lapsella oli kova flunssa??? "silti soiteltiin"???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ei ole mitään sukua joten yksikseni saan olla. Lapset aina kertovat kavereistaan joilla on joku suvun juhlia.Minulla ei ole läheisiä sukulaisia elossa ja kaukaisempiakaan en tunne. Lasten isän vanhemmat kuolivat jo 10 vuotta sitten eikä sielläkään ole muuta sukua.Olemme eronneet mutta silti välit ihan Ok lasten isän kanssa.
Onhan minulla kuitenkin nämä lapset.
Yritähän jaksaa sen sukusi kanssa, kateeksi käy.
SEllainen marttyyrius tässä onkin se rasittavin puoli.
Esim. tulimme juuri mökiltä, nuorin lapsi on kovassa flunssassa mutta silti soiteltiin ja tiedusteltiin syntymäpäiväni aamulla, että kai illalla on juhlat. Oltiin silloin vielä autossa tulossa mökiltä ja minulla vielä iltapäivällä lääkäriaika. Tiuskaisin sitten, etten nyt ehdi asiaa edes miettimään, niin sain vielä pari tekstaria, joissa tosiaan valitettiin, miten vain piipahtaisivat ja ei ole vaivaa ja... Kun tarpeeksi moni suvun jäsen sitten vielä päälle soitti, niin tänään sitten juhlittiin minun syntymäpäiviäni - vanhan akan!
Onko oikeasti niin kamalaa, jos joka syntymäpäivää ei näin aikuisiellä juhlittaisikaan?
Ap
Jokaisella on oikeus päättää ainakin miten omat merkkipäivänsä viettää. Mikset vaan kaikille sanonut tiukasti, että olet kipeä ja nyt ei juhlita ja ette vastaanota vieraita ollenkaan???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
SEllainen marttyyrius tässä onkin se rasittavin puoli.
Esim. tulimme juuri mökiltä, nuorin lapsi on kovassa flunssassa mutta silti soiteltiin ja tiedusteltiin syntymäpäiväni aamulla, että kai illalla on juhlat. Oltiin silloin vielä autossa tulossa mökiltä ja minulla vielä iltapäivällä lääkäriaika. Tiuskaisin sitten, etten nyt ehdi asiaa edes miettimään, niin sain vielä pari tekstaria, joissa tosiaan valitettiin, miten vain piipahtaisivat ja ei ole vaivaa ja... Kun tarpeeksi moni suvun jäsen sitten vielä päälle soitti, niin tänään sitten juhlittiin minun syntymäpäiviäni - vanhan akan!
Onko oikeasti niin kamalaa, jos joka syntymäpäivää ei näin aikuisiellä juhlittaisikaan?
Ap
Tiesivätkö soittavat sukulaiset, että olitte tulossa mökiltä ja että lapsella oli kova flunssa??? "silti soiteltiin"???
Meidän piti olla mökillä pidempään, mutta lääkäriaikani takia se ei onnistunut ja olin sitä kovasti harmitellut kaikille kinuajille. Mutta kun "ei tartte mitään laittaa, me ihan piipahdetaan" jne.
Juu, aika lapanen tosiaan olen, mutta sanoinkin jo, että se mökötys ja asiasta vinkuminen vie mehut eniten. Siksi usein ajattelen, että pääsen helpommalla, kun väsään sen kakun ja ostan valmispullaa ja isken pöytään. Paitsi että meillä se lisäksi tarkoittaa suursiivousta, kun ollaan aika sotkuisia ihmisiä.
ARvostan kyllä sukuani näiden varsinaisten juhlapäivien ja lasten synttäreiden suhteen. Minustakin on tärkeää juhlia niitä ja vieläpä yhdessä. En myöskään jättäisi pois isovanhempien juhlapäiviä mutta omat synttärit ja nimipäivät kyllä. Eniten rasittaa se vähättelevä asenne ja marttyyriroolin vetäminen, jos emme ketää kutsukaan.
Ap
erilaisia!
Mua ei haittaisi yhtään jos joku heittäytyisi marttyyriksi tai olisi vähättelevä, siinäpähän olisivat! Enintään mua saattais vähän naurattaa kun ajattelisin, että siinäpähän oikein kunnolla märehtivät!
Huomaatko muuten ap, että nyt SINÄ olet se marttyyri, joka joudut kestämään...? :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kamalaa olis. Mulla ei onneksi ole isoa sukua, isän puolelta esim. on kokonaista 1 sukulainen elossa. Joka tapauksessa, äidin puolen suku joskus jotain juhlia järkkää, menen niihin jos haluan. Jos ei huvita en mene, enkä koe tarpeelliseksi kummemmin selitellä. Onneksi ovat sen verran täyspäisiä etteivät ole loukkaantuneet. Itse en ole ainoitakaan juhlia järjestänyt sukulaisille, enkä tule järjestämään, juhlin mieluummin kaveriporukalla.
Voin kätevästi olla töissä tai "töissä" jos pippalot ei kiinnosta :D
Seuraavan kerran kun tapaatte, niin sanotte ihan rohkeesti, että johan riittää...
joku suuttuu kuitenkin ja tulee sanomista takaapäin yms. herttaista.
Meillä ei vietetä nimipäiviä, isän-äidin päiviä... pikkujoulutkin lopetettiin, kun liikaa tavattiin.
Kyllä Lasten synttärit ja joulu saa riittää ja sellainen tavallinen yhdessäolo. :)