Lue keskustelun säännöt.
Annatteko lastenne keskeyttää teitä jatkuvasti?
20.08.2012 |
Luin juuri MeNaisten sivuilla olevan jutun kotiäidistä, jossa nainen kertoi elämästään mm. seuraavaa: "Juuri kun kuvittelee, että nyt olisi hyvä hetki pitää kahvitauko, tuleekin jokin äkillinen myrsky – vakoojaviitta on ihan tyhmä, veli anastaa lelun tai nipistää. Sitten sitä selvitellään, ja kahvi jäähtyy haaleaksi".
Ymmärtäisin kahvihetken keskeytymisen, jos lapsi olisi juoksemassa sakset kädessä tai hyppäämässä ikkunasta. Mutta nuo esimerkit ovat vain kiukuttelua, eivät hengenvaarallisia tilanteita. Näinkö lapsille opetetaan kohteliaisuutta, että äidin kahvihetkellä ei ole väliä jos itsellä on kenkku olo?
Minun äitini piti aika tarkat rajat minulle ja sisaruksilleni hoitaessaan meitä kotona. Muista vielä lapsuudestani hänen tokaisunsa "Nyt äitiä ei häiritä hetkeen" ja silloin me lapset tottelimme. Tietenkään kaksivuotias ei sitä vielä ymmärtänyt, mutta jo neljän vanhoina jokainen meistä osasi kunnioittaa myös äitimme rajoja. Sama päti esim. juhlissa: kun aikuiset istuivat kahvipöydässä, lapset eivät keskeyttäneet ellei "vuotanut verta".
Juttu: http://www.menaiset.fi/artikkelit/ilmiot/art3306-Koulutettu-nainen-kuus…
Kommentit (21)
Itsekin olen opettanut lapseni kunnioittamaan äitiään, eli äidilläkin on oikeus istua esim kahvikupin kanssa rauhassa. Kun pienestä on tähän opettanut niin saan esim lukea hesarin ihan rauhassa viikonloppuaamuina. Surullisen yleistä on kuitenkin että lapsi saa keskeyttää, omasta tuttavapiiristäkin suurin osa antaa lastensa keskeyttää.
Näille keskeyttäjillä koulun aloitus on muuten kova paikka, siellä kun on ne 20 muutakin ja harva opettaja antaa lasten keskeyttää puhettaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten jos se keskeyttäminen alkaa olla jatkuvaa, niin arvaan että huomiota sitä vain halutaan herättää.
kiinni vaikka lapsi itkisi kaatumistaan tai sitä että toinen nipistelee. Minusta se on huonoa vanhemmuutta!
Minusta lapset päinvastoin juuri oppivat kunnioittamaan toisten tarpeita siitä, että LASTENKIN tarpeita kunnioitetaan ja heidät otetaan tosissaan.
Kesken kahvin en lähde leikkimään tai ojentamaan jotakin asiaa käteen, vaan sanon, että odottakaa vähän, minä juon ensin kahvin ja luen tämän lehtijutun.
Mutta jos lapsilla on riitaa tai joku "kriisi" päällä, totta kai minä menen apuun. Vaikka se vakoojaviitan kenkkuilu on meistä aikuisista hoopo juttu, se on sille lapselle sillä hetkellä tosi iso kriisi.
Eli otan omaa tilaa ja aikaa, mutta lasten kriisejä en vähättele, koska en halua opettaa heitä vähättelemään muiden tunteita ja mielihaluja.
No kyllä Nipistelyyn ja kinasteluun on syytä puuttua. Kinasteluun sitä herkemmin mitä penempiä lapset ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...leikkiin mukaan tai jonkin tavaran saaminen ei ole?
Minusta lapset päinvastoin juuri oppivat kunnioittamaan toisten tarpeita siitä, että LASTENKIN tarpeita kunnioitetaan ja heidät otetaan tosissaan.
Kesken kahvin en lähde leikkimään tai ojentamaan jotakin asiaa käteen, vaan sanon, että odottakaa vähän, minä juon ensin kahvin ja luen tämän lehtijutun.
Mutta jos lapsilla on riitaa tai joku "kriisi" päällä, totta kai minä menen apuun. Vaikka se vakoojaviitan kenkkuilu on meistä aikuisista hoopo juttu, se on sille lapselle sillä hetkellä tosi iso kriisi.
Eli otan omaa tilaa ja aikaa, mutta lasten kriisejä en vähättele, koska en halua opettaa heitä vähättelemään muiden tunteita ja mielihaluja.
Millä perusteella vedät tämän rajan? Aivan yhtälailla lapsi voi kokea äidin leikkimättömyyden kahvikupin tai lehden takia vähättelynä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
4-5v lasten piti maata tunti hiljaa sängyissään keskellä päivää jotta äiti sai rauhassa lukea lehtensä. Siis lapset olisivat leikkineet keskenään mutta äiti ei suvainnut minkäänlaista ääntä vaan lasten piti mennä sänkyyn makaamaan ja olemaan hiljaa. Siinä sinulle ap toinen ääripää!
Monesti tuollaisessa tilanteessa puutun, vaikka olen minäkin sitä mieltä että kun minä istun ja juon kahvia niin minua ei häiritä. Se on kuitenkin kaksipiippuinen juttu koska sellaisissa tapauksissa kun purraan, lyödään tai nipistetään, puutun siihe joka kerta, haluan puuttua siihen joka kerta.
Mutta siitä seuraa se että vien muksut omiin huoneisiin ja pysyvät siellä sitten sen aikaa että juon sen kahvin loppuun "rauhassa". Eli itse ajattelen että kasvattajana olen ehkä liiankin vaativa ja meillä myös on todella tarkat rajat, ennen kaikkea toisen satuttamisen suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen häntä varten enkä itseäni varten. Ei se lehden luku tai kahvin juonti voi olla niin tärkeä asia,etteikö sitä voisi keskeyttää.
Uskon, että tulee vielä aika, jolloin saan lukea lehdet ja juoda kahvit rauhassa.
4-5v lasten piti maata tunti hiljaa sängyissään keskellä päivää jotta äiti sai rauhassa lukea lehtensä. Siis lapset olisivat leikkineet keskenään mutta äiti ei suvainnut minkäänlaista ääntä vaan lasten piti mennä sänkyyn makaamaan ja olemaan hiljaa. Siinä sinulle ap toinen ääripää!
Lapset oppivat kunnioittamaan vanhempiaan ja muita ihmisiä siten, että heidät komennetaan koomailemaan kesken päivää. Kyllä tuon ikäisten lasten tulisi osata leikkiä keskenään ilman äidin jatkuvaa häirintää ja jokaisen naisen, joka on hommanut lapsia tulisi ymmärtää, että niistä pääsee myös ääntä. Siinä terveiseni tuttavallesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli sen muksun joka on purrut tai muuten syypää, en molempia :D
Eli en vahdi mustasukkaiseti ja fanaattisesti sitä omaa aikaani mutta en myöksään korvaani lotkauta ihan kaikelle ja jatkuvasti. Tilanteen mukaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen 4v olisi jatkuvasti keskeyttämässä. Hyvä jos saa edes kaksi lausetta vaihdettua aikuisten kesken, kun jo kuuluu "isi isi isi" tai kenen nimeä hän ikinä huutakaan. Todella rasittavaa, eikä tuo huuto lopu ennen kuin sanoo jämäkästi "odota" - eikä välttämättä sittenkään. Huoh.
kun olen kotona lapseni kanssa olen häntä varten enkä itseäni varten. Ei se lehden luku tai kahvin juonti voi olla niin tärkeä asia,etteikö sitä voisi keskeyttää.
Uskon, että tulee vielä aika, jolloin saan lukea lehdet ja juoda kahvit rauhassa.
Siksi uskon, että sinun tulisi opettaa lapsellesi, että myös äidille on annettava omaa aikaa edes sen kahvikupin verran. Jos lapsesi ei opi kunnioittamaan äitiään ja tämän rajoja, kuinka hän ikimaailmassa oppii kunnioittamaan ketään muutakaan? Ei koulussa, töissä tai parisuhteessa enää uhrata jokaista hetkeä kultarakkaasi huomionhakuisuuden hoitoon.
meillä ei saa äiti minuuttiakaan olla rauhassa, 6 vuotias tässä kokoajan huutelee, että äiti... ja kokoajan pitää keskittyä vain häneen. nytkin tätä kirjoittaessa, olen jo ainakin 10 kertaa vastannut lapselle...kun huutaa, että äiti...sitten on aina jotain "asiaa"
todella raskasta..
ei pientä tekstiäkään saa lukea rauhassa, että joku ei huutaisi jo, että äitiiiii...
miten tuon jatkuvan huutelun saisi hillittyä...
ei yhtä kahvikuppiakaan saa rauhassa juoda, kun kokoajan äitiii, no äiti tulee, no äiti kertoooo...yms
...leikkiin mukaan tai jonkin tavaran saaminen ei ole?
Minusta lapset päinvastoin juuri oppivat kunnioittamaan toisten tarpeita siitä, että LASTENKIN tarpeita kunnioitetaan ja heidät otetaan tosissaan. Kesken kahvin en lähde leikkimään tai ojentamaan jotakin asiaa käteen, vaan sanon, että odottakaa vähän, minä juon ensin kahvin ja luen tämän lehtijutun. Mutta jos lapsilla on riitaa tai joku "kriisi" päällä, totta kai minä menen apuun. Vaikka se vakoojaviitan kenkkuilu on meistä aikuisista hoopo juttu, se on sille lapselle sillä hetkellä tosi iso kriisi. Eli otan omaa tilaa ja aikaa, mutta lasten kriisejä en vähättele, koska en halua opettaa heitä vähättelemään muiden tunteita ja mielihaluja.
Millä perusteella vedät tämän rajan? Aivan yhtälailla lapsi voi kokea äidin leikkimättömyyden kahvikupin tai lehden takia vähättelynä.
Lapsen pyyntöihin toki vastataan pääsääntöisesti myönteisesti, mutta jo pienellekin lapselle voi opettaa, että aikuisella on myös tekemisiä, joista ei lähdetä pelkästään toisen seuranhalun vuoksi kesken pois.
Ihan samoin kuin sinäkin toimisit lasten suhteen: tuskinpa sinäkään revit ilman ennakkovaroitusta lapsia heidän lempileikeistään pelaamaan kanssasi Kimblea... heillä on oikeus saada mielenkiintoinen leikki päätökseen ennakkovaroituksen ja sopimisen kautta, jos kyse ei ole kriisitilanteesta.
-6-
Miehen 4v olisi jatkuvasti keskeyttämässä. Hyvä jos saa edes kaksi lausetta vaihdettua aikuisten kesken, kun jo kuuluu "isi isi isi" tai kenen nimeä hän ikinä huutakaan. Todella rasittavaa, eikä tuo huuto lopu ennen kuin sanoo jämäkästi "odota" - eikä välttämättä sittenkään. Huoh.
että hänet pitää oppettaa odottamaan omaa vuoroaan. EI LAPSI SITÄ OPI, JOS AIKUISET EIVÄT SITÄ HEILLE SYSTEMAATTISESTI JA RAUHALLISESTI OPETA.
Pitäiskö 4 vuotiaan itse tajuta odottaa vuoroaan TYPERYS..sinun kuuluu se opettaa hänelle eikä vaahdota täällä kun on niin ärsyttävä 4 vuotias ..hohoijaa. Taitaa olla enemmänkin kyse siitä, että on miehen lapsi eikä sinun.
Meillä leikkiouklussa opetettiin lastani niin, että käsi laitettiin olalle kun haluttiin lapsen odottavan vuoroaan. Kokeilkaa sitä ..toimiiainakin meidän ainokaisen lapsen kanssa myös kotona.
Älkää syyllistäkö lapsia sellaisesta joka kuuluu teidän opettaa. lapsi tarvitsee rauhallista ja jatkuvaa ojausta soisaalisessa käyttätymisessä ja se on vahempien tehtävä eikä lapsen.
meillä ei saa äiti minuuttiakaan olla rauhassa, 6 vuotias tässä kokoajan huutelee, että äiti... ja kokoajan pitää keskittyä vain häneen. nytkin tätä kirjoittaessa, olen jo ainakin 10 kertaa vastannut lapselle...kun huutaa, että äiti...sitten on aina jotain "asiaa"
todella raskasta..
ei pientä tekstiäkään saa lukea rauhassa, että joku ei huutaisi jo, että äitiiiii...
miten tuon jatkuvan huutelun saisi hillittyä...ei yhtä kahvikuppiakaan saa rauhassa juoda, kun kokoajan äitiii, no äiti tulee, no äiti kertoooo...yms
Meillä 9v ja 5v. Kumpainenkin keskeyttää jatkuvasti.
Asiasta on puhuttu lasten kanssa noin miljoona kertaa.. ja siltikin aina vaan keskeytetään.
Pienemmällä kun on jotakin asiaa ja hänelle sanoo että "odota hetki, äiti katsoo ihan kohta!" Niin siltikin hän jatkaa inttämistä yhä kovenevalla äänellä niin kauan kun kuuntelen hänen asiansa.
Ja isommalla on raivostuttava tapa keskeyttää kun keskustelen esim. kadulla tutun kanssa. Asia saattaa olla esim. "äiti meille ei tullut läksyjä tänään" eli ei mitenkään liity kyseessä olevaan tilanteeseen.
En ole saanut kitkettyä tuota pois lapsistani, vaikka joka ikinen kerta olen sanonut asiasta esim. "älä keskeytä, kuuntelen kohta!" tai "en voi vielä tulla katsomaan, odota heti" + monet puheet siitä, että "ketään ei saa keskeyttää kesken puheen!" tai "vaikka huutaisit loppu ikäsi, niin tulen vasta heti kun ehdin!" jne, jne
Ei auta. Meidän ipanoilla on kärpäsen kärsivällisyys odottaa vuoroaan.. Siitä on tullut sanomista tarhassa, eskarissa, koulussa..*huokaus*
minusta se on kunnon syy jos toinen nipistelee tms kiusaa toista. Mun äitini oli just sellainen että viis veisasi vaikka veljeni teki minulle kiusaa...