Järjetön ongelma (mun päässä) suht tuoreessa suhteessa!!!

Susta on kiva olla ihastunut, kiva kun on jotakin sutinaa, mies ei kuitenkaan ole se, jonka olisit halunnut.

mies on mielikuvissasi erilainen kuin todellisuudessa ja miehen nähdessäsi törmäät siihen todellisuuteen. Mulla oli sama juttu eksän kanssa, siksi onkin eksä- halusin väkisin olla ihastunut ja parisuhteessa mutta mies oli koko ajan väärä.

kun tutustuu paremmin, on jo kokemusta toisen huonoista puolista niin ne alkaa ärsyttää. Ja läheisyyskin alkaa ärsyttää. Ehkä olette vaan olleet nyt tosi intensiivisesti yhdessä?

Itse olen sitä mieltä, ettei ketään jaksa 24h, vaikka olisi kuinka rakas ja ihana. Seurustelun alkuvaiheessa se yhdessä vietetty aika on kuitenkin intensiivistä ja todella tehdään yhdessä jotain (siis tottakai voi olla jonkun kanssa 24h mutta silloin vähän erilaisella otteella, että molemmilla hengitystilaa).

3,5 kk on tosi lyhyt aika, kyllä siinä vaiheessa pitäisi olla vielä alkuhuuma päällä.

Haluaisit olla rakastunut, mutta et ole tuohon mieheen.

Itselläni oli joskus ihan samantyyppinen tilanne... päässäni kuvittelin, että nyt on se oikea löytynyt ja kaikki on niinkuin pitääkin, ja aina kun tavattiin, jotenkin ärsytti ja ahdisti. Huomasin, etten kertonut hänestä ystävillekkään ihastuneena tai rakastuneena kuten pitäisi... ei siis sellaista innostuneisuutta ollut.



Lopulta tilanne ajautui siihen, että olin lähdössä miehen kanssa risteilylle, ja kun tapasin hänet terminaalissa, tuli suorastaan pakokauhu, että ei helvetti, tuonko kanssa pitää olla samassa hytissä ja muka romanttisissa merkeissä... samassa hetkessä, kun harkitsin pakenemista ennen laivaannousua, viimein tajusin, että homma on selvästikin ohi. Jotenkin sain risteilyn menemään, mutta en muista siitä tänä päivänäkään mitään muuta, kuin tuon ahdistuksen.



Mies oli vain väärä... nykyisin on oikeampi ilmeisesti, sillä ollaan oltu jo vuosia yhdessä ja meillä on kaksi lastakin. Toki toisessa ärsyttää monikin juttu toisinaan, mutta se on ihan erilaista... ei sellaista ärsytystä, mikä saa aikaan ahdistuneisuutta tai pakokauhua.

Oletko rakastunut vain itse rakkauteen? Onko sinulla tarvetta suojella itseäsi pettymiseltä?





Tässä monta vaihtoehtoa...

Pääsääntöisesti aina kun mies on töissä tai muualla, on minulla hyvä fiilis. Ajattelen että olisipa kiva jos hän tulisi halimaan ja olemaan kanssani. Sitten kun hän oikeasti tulee niin ärsyynnyn heti! En halua häntä lähelle ja pidän häntä typeränä! Ja sitten kun olen järjestänyt hänet muualle, kaipaankin hänet jo takaisin! MITÄ IHMETTÄ?

Joskus harvoin onnistun olemaan ihan tyytyväisenä hänen kanssaan, mutta sitten joku ihan pieni erheliike, ele, ääni, sana tai teko häneltä saa minut raivon partaalle! Enkä pysty käsittämään mitä teen tuollaisen ihmisen kanssa.



Mielenkiintoinen tuo näkökulma, että hän vain yksinkertaisesti on väärä ihminen minulle. Tämä sama kuvio on toistunut useissa suhteissani. Väkisinkin joutuu miettimään onko jokin pahasti vialla minussa. Olen kyllä jo pitkään harkinnut vakavasti eroa, mutta talous ja muut käytännön asiat haraavat vastaan. Koitan ehkä sinnitellä kunnes käytännön asiat antavat myöten erota. Läheisyyden ja hellyyden olen aikalailla tappanut jo aikaa sitten..

lapsuuden kokemuksista johtuvasta ristiriitaisesta kiintymyssuhdemallista, melko yleinen. Googlaa ristiriitainen kiintymyssuhdetyyli.



T. vastavalmistunut psykologi

Meillä on 6kk suhde ja en voi olla ajattelematta miestäni jatkuvasti kun emme ole yhdessä!

Kokeilkaa tavata jossain muualla kuin kotonasi, hotellissa, matkalla. Mies tulee reviirillesi ja se ärsyttää sinua.

asioihin miehessä olet ihastunut, ap?

Olenko rakastunut? ihastunut...vai mitä? en tiedä :( Vai olenko mitään niistä..huoh!



ap

Olenko rakastunut? ihastunut...vai mitä? en tiedä :( Vai olenko mitään niistä..huoh!

ap

osaatko sanoa mistä asioista pidät esim. ystävissäsi?

Sillä kysyinkin, että jos et oikeasti olekaan ollenkaan ihastunut mieheen vaan mielikuvaan siitä miehestä ja parisuhteesta?

Olenko rakastunut? ihastunut...vai mitä? en tiedä :( Vai olenko mitään niistä..huoh!

ap

mitä rakkaus ap:n mielestä on, mistä se koostuu?

taas vähän toisinpäin. Tai siis haluan nähdä miestä, ollaan tunnettu vasta about 6vk. Kun nähdään, on ihana fiilis. Haluan käpertyä kainaloon, pussailla, halailla, rakastella.. Sitten kun ollaan erossa, mulla on ahdistavia fiiliksiä. Tuntuu, että ei tästä tule mitään.

Siihen olen hänessä ihastunut. Kai...



Ap

ei varmaankaan vielä ainakaan.

Tuo reviiri juttu kolahti, usein minua ei miehen luona ahdistakaan, mutta siellä emme voi olla kuin viikonloppuisin ja ihan silloin tällöin. Kotona ahdistus iskee yleensä heti.

Jotenkin en pysty rentoutumaan kotona, olemaan täysin oma itseni ja tekemään omia juttuja siloin kun mies on siellä.

Ja olen ihan saakelin kiukkuinen kaikenaikaa.



ap

teillä hauskaa yhdessä, yhteisiä kiinnostuksenkohteita, saako mies sinua nauramaan? Vai onko nimenomaan kiltteys sinulle miehessä tärkeintä?



Olette tapailleeet 3,5 kuukautta etkä ole varma oletko mieheen ihastunut, musta se kertoo jotain..vai mitä mieltä itse olet? Kun suutelette tms niin miltä se tuntuu?

tai ongelma on sinun läheisyysongelmasi ja sitoutumiskammosi?

Minä olin yksin vuosia saman ongelman takia, luulin että haluan parisuhteen, mutta todellisuudessa minusta ei ollut siihen. Nyt olen tavannut ihanan miehen(vaikka päätin jo kauan sitten etten halua suhdetta) mutta en halua menettää tätä miestä, joten olen yrittänyt sopeutua uuteen elämäntilanteeseen. Viihdyn hyvin yksin ja itsenäisenä, mutta 3kk:n seurustelun jälkeen olen aina vain rakastuneempi ja tiedän että haluan olla juuri tämän miehen kanssa.

Jos mies ärsyttäisi jatkuvasti minua jo näin lyhyen ajan jälkeen, niin en jatkaisi suhdetta.



Voithan puhua miehelle asiasta, ehkä voisitte ottaa vähän etäisyyttä hetkeksi ja miettiä mitä haluatte?