Miksi lapsi taantuu aina isänsä luona oltuaan?

Eli lapsi on 1v4kk nyt, erosimme kun vauva oli 6kk. Isän toiveen mukaan lapsi on hänellä joka toinen viikonloppu pe-su. Kun vauvan kehityksessä alkoi näkyä merkittäviä asioita, esim. istumaan nousu, ryömiminen, konttaaminen, tukea vasten seisominen, oppi taputtamaan, tavailee sanoja yms niin ne taidot tuntuvat aina unohtuvan isällä olon jälkeen? Kun oppi konttaamaan, kerkesi konttailemaan kotona viikon verran, sitten viikonlopuksi isälle ja kun tuli takaisin makoili vaan viikon lattialla. Ei konttaillut, joskus ehkä ryömi jos oli jotain tarpeeksi kiinnostavaa lattialla. Sitten kun viikko oli mennyt, alkoi taas pikkuhiljaa konttaamaan. ja taas takapakkia kun oli isällään vlopun..

Sama juttu sanojen kanssa, on oppinut sanomaan äiti, auto, kukka yms ja niitä kotona innokkaasti osoittelee ja hokee. Kun oli isällään ei sen jälkeen puhua pukahtanut taas melkein viikkoon vaikka yritin osoitella hänelle esineitä ja nimetä niitä.

Mikä ihme tämä juttu on? Isä on ihan täyspäisen oloinen ja en vaan usko että siellä jotain isompaa häikkää olisi? Olemme myös edelleen hyvissä väleissä, eli mitään kireää ilmapiiriä tuskin on havaittavissa. Voiko lapsi olla vain vaikka loukkaantunut tai jotain kun äitiä ei näy yhden viikonlopun aikana ja osoittaa näin mieltään? Kellään kokemusta?

Koska lapsen varhainen kehitys nojaa ensissijaisesti suhteeseen ensisijaisen kasvattajan kanssa.Teillä aivan ilmeisesti se ole sinä, koska isä harvemmin lapsen kanssa.Näin se on vaikka vanhemmat eivät halua tätä useinkaan myöntää tai nähdä. Kun lapsesi isän luona viikoonloppuja näin pienestä lähtien häiritsee tämä valitettavasti sinun ja lapsen suhdetta joka vielä varsin haavottuvainen kun niin uusi ja lapsi niin riippuvainen sinun avustasi ja sinähän parhaiten pystyt auttamaan kun olet niin paljon lapsesi kanssa yhdessä. Juuri tästä syystä että lapsen kehitys niin kiinteästi riippuvainen äiti-lapsisuhteen toimivuudesta, asiantuntijat eivät suosittele näin pienen lapsen erossaoloa ensisijaisesta hoitajasta, vaikka onkin isä.

kuka sanoi lapsi liian pieni olemaan vkl äidistä erossa?????



nyt haloo hei!!!

Ei välttämättä edes ymmärrä että haetaan takaisin äidin luo. Vanhemmat ovat ihan erilaisia, miten voidaan olettaa että kukaan haluaisi tollasta järjestelyä edes itselleen. Esim joka toinen viikko 1 työpäivä yöpymisineen jollain toisella paikkakunnalla, toisessa työssä, kuinka kivalta se tuntus, olis pomo sitten kuinka ihana tahansa? Ja jatkuvasti tää sama toistus.

pitäisi tuleville vanhemmille järjestää pakollinen kehityspsykan luento! Siis ihan perusjutut. Asia erikseen on sitten, että oikeuslaitos voi huoltajuuskiistoissa määrätä asuinpaikasta, tapaamisista jne. oman mielensä mukaan edes sos.toimen lausuntoa kuuntelematta. Meilläkin miehen lapset määrättiin äidilleen, jolla vakavia mielenterveyshäiriöitä, ja katastrofihan siitä tuli, mutta eipä se tuomaria hetkauta.



Mutta koska teillä on isän kanssa ok puhevälit ja asuu ilmeisesti lähistöllä, niin tilannehan on varmaan helppo korjata. Eli ehdota isälle huomattavasti lyhyempiä tapaamisia, mutta reilusti tiuhempaan, useampi viikossa. Voithan ehkä itsekin välillä kuskata lapsen ja käydä sitten sillä välin kaupassa, ystävällä, lenkillä tai mitä keksitkin. Eli kyllä se käytännössä varmaan saadaan toimimaan. Ajattele myönteisesti!

Pienelle on hyvä nyrkkisääntö, että ensisijaisesta hoitajasta tulisi olla erossa yhtä monta yötä kuin on ikävuosia, eli yksivuotiaalle yksi yö jne.



Ettekö voi hoitaa tapaamisia vaikka päiväseltään viikonloppuisin ja arkisinkin esim. arki-iltoina?

Isä vaan ehdotti suoraan joka toinen vloppu järjestelyä ja suostuin edes erityisemmin kyseenalaistamatta.. Tiedän kyllä että itse ikävöin lasta hurjasti aina tämän vlopun ajan ja siksi olenkin miettinyt että voisiko olla juuri jotain äidin ikävää joka purkaantuu sitten näin:/

Satunnaisesti mies käy moikkaamassa lasta myös esim. arki-iltaisin. Tätä järjestelyä mies perusteli lähinnä sillä että en imettänyt, joten ei ollut mitään syytä miksi ei voisi olla koko vloppua hänen kanssaan ja en tosiaan edes pahemmin kyseenalaistanut..



-ap

Liikaa muutoksia niin pienelle.

pieni lapsi reagoi liian suureen muutokseen. Järkyttävää, kun noin pientä riepotetaan viikonlopuiksi eri vanhemmalle, ei se lapsi ymmärrä tilannetta yhtään! Tosi pitkä aika olla erossa äidistä!! Aina tulee yhtä surullinen olo, kun näistä kuulee. Ja tätä lasten edestakaisin rehaamista on tosi paljon. Miettikää, millainen stressi se on pienelle ja myös isommalle lapselle vaihtaa yhtäkkiä toisen vanhemman luo. Olla lojaali sille toiselle vanhemmalle, omaksua sen perheen tavat ja säännöt, pystyä rentoutumaan siellä jne. EI mikään pikkujuttu!!

Joka toinen viikonloppu on lapselle vähän kuin joka toinen viikonloppu näkisi jotain vierasta. Eli ehtii vieraantua isästä kahdessa viikossa ja sitten on yhtäkkiä pitkään erossa äidistä.



Ihan neuvolasta kuultuna ja perusvauvakirjat lukeneena muistelen, että pikkulapsi tarvitsee turvallisuuden tunteen, jotta pääsisi kehittymään. Turvattomuuden tunne saa lapsen kehityksen taantumaan.



Keskustelepa tapaamisasiat uudestaan, varatkaa vaikka lastenvalvojalta aika jos ei muuten tahdo onnistua.

varmaan ei vaan paljoa edes tuosta voisi valittaa, eiköhän isän tapaamisoikeus pysy ainakin tuollaisena jos asiaa eteenpäin veisi.

Miten lastenvalvojalla yleensä sovitaan noin pienten tapaamiset? Mies sai ihan tavanomaisen joka toinen vkl järjestelyn (la aamupäivästä su iltapäivään eli yksi yö), kun hän erosi lapsensa äidistä lapsen ollessa tasan 2-vuotias. Mikä on lastenvalvojan mielipide näihin 0-2-vuotiaiden tapaamisiin? Jos vaikka mies ehdottomasti haluaa sanotaan tasan 1v lapsen yöksi, saako hän tahtonsa läpi?

Noin pitkään kerralla. Lapsiparan turvallisuudentunne on jo pahasti järkkynyt! Ei hän ole lumipallo jota voi heitellä edestakas noin.



Muuta hemmetti nyt itse joka toinen vkonloppu vaikka isosetäsi luo, vieraaseen maailmaan, niin tiedät vähän miltä lapsesta tuntuu!



Voisko edes VÄHÄN ajatella lapsenkin parasta!!!!

Minkä takia tämä nyt on niin kauheaa? Sitten kun av:lla puhutaan siitä että vauva on hoidossa mummulla useamman kerran kuussa niin mitäs pahaa siinä nyt on! Ei se vauva kärsi kun on tuttu hoitaja ja hyvä että saa muitakin turvallisia kontakteja! Ja pitäähän vanhempien saada omaa aikaa! Ja mene sinä kyylä vaan huolehtimaan omista asioistasi, kaikki eivät elä vain lapsensa kautta! Kuultuja kliseitä av:lla:D Mutta onhan se toki eriasia olla joka toinen vloppu isällään, kuin joka toinen vloppu mummulla yötä että äiti ja isi saa omaa aikaa.

paskaäiti ku annat isän tavata lastaan ilman kunnon huoltajuustaisteluja. Jos tämäkin avaus olisi muotoiltu niin että "lapsi kärsii kun isänsä haluaa nähdä häntä joka toinen vloppu, miten voin estää isää näkemästä lasta niin usein?" olisi ketju täyttynyt viesteistä jossa huudetaan että kyllä isällä on oikeus ainakin viikonlopputapaamisiin.

kolme vuotias poika tekee samaa aina isällään olon jälkeen. tuntuu välillä niin turhauttavalta kun ennen lähtöä osatut asiat ovat täysin unohtuneen isän luona kyläilyn jälkeen. itse syöminen, pukeminen, hampainen harjaus, vessaan meno....kaikki. jotenkin on vaan niin turtunut ja tottunut jo siihen että kaikki pitää aina aloittaa alusta ja puhtaalta pöydältä kun lapsi tulee kotiin. kiukkuaa monta päivää ja on sitten taas oma itsensä. sitten kun kaikki taas sujuu tulee aika lähteä taas isälle. poika kovasti valittaa että haluaisi vain olla kotona ja isän luona on tylsää jne. koitin käräjillä asti saada tapaamisoikeiden mitätöintiä mutta ei ollut sille riittäviä perusteita joten näillä mennään.

kolme vuotias poika tekee samaa aina isällään olon jälkeen. tuntuu välillä niin turhauttavalta kun ennen lähtöä osatut asiat ovat täysin unohtuneen isän luona kyläilyn jälkeen. itse syöminen, pukeminen, hampainen harjaus, vessaan meno....kaikki. jotenkin on vaan niin turtunut ja tottunut jo siihen että kaikki pitää aina aloittaa alusta ja puhtaalta pöydältä kun lapsi tulee kotiin. kiukkuaa monta päivää ja on sitten taas oma itsensä. sitten kun kaikki taas sujuu tulee aika lähteä taas isälle. poika kovasti valittaa että haluaisi vain olla kotona ja isän luona on tylsää jne. koitin käräjillä asti saada tapaamisoikeiden mitätöintiä mutta ei ollut sille riittäviä perusteita joten näillä mennään.

Oletko valmis siihen että jotain (psyykkisiä) jälkiä tuo aivan taatusti lapseen jättää!

Aikuisikään mennessä hän on joutumut MUUTTAMAAN YHTEENSÄ 800 kertaa eestaas! Mieti sitä! Ja tee itse perässä ja säilytäpä järkesi vielä. Laske vaika itse. Vähän kertotaulua.

Aivot ja sydän ei vaan kestä tuommoista. Järki ja tunteet.

Voisko vaan huolehtia lapsista kun niitä kerran tekee tähän maailmaan?

kolme vuotias poika tekee samaa aina isällään olon jälkeen. tuntuu välillä niin turhauttavalta kun ennen lähtöä osatut asiat ovat täysin unohtuneen isän luona kyläilyn jälkeen. itse syöminen, pukeminen, hampainen harjaus, vessaan meno....kaikki. jotenkin on vaan niin turtunut ja tottunut jo siihen että kaikki pitää aina aloittaa alusta ja puhtaalta pöydältä kun lapsi tulee kotiin. kiukkuaa monta päivää ja on sitten taas oma itsensä. sitten kun kaikki taas sujuu tulee aika lähteä taas isälle. poika kovasti valittaa että haluaisi vain olla kotona ja isän luona on tylsää jne. koitin käräjillä asti saada tapaamisoikeiden mitätöintiä mutta ei ollut sille riittäviä perusteita joten näillä mennään.

Oletko valmis siihen että jotain (psyykkisiä) jälkiä tuo aivan taatusti lapseen jättää!

Aikuisikään mennessä hän on joutumut MUUTTAMAAN YHTEENSÄ 800 kertaa eestaas! Mieti sitä! Ja tee itse perässä ja säilytäpä järkesi vielä. Laske vaika itse. Vähän kertotaulua.

Aivot ja sydän ei vaan kestä tuommoista. Järki ja tunteet.

Voisko vaan huolehtia lapsista kun niitä kerran tekee tähän maailmaan?

Vai etkö vaan tajua että siinä ei äidin pyhät ajatukset paljoa auta jos käräjäoikeus määrää isälle tuollaiset tapaamisoikeudet?

ongelmasta. Sano, se mitä täällä on arveltu: toisaalta kaksi viikko vieroittaa lapsen isästään toisaalta 2 vrk on liian pitkä olemaan lähivanhemmasta erossa.



Voisit esim ehdottaa seuraavaa: 1vrk joka viikko. Lisäksi 1.2 arki-iltaa viikossa.



sitten kun lapsi kasvaa, niin lapsi voi olla se 2vrk isän luona.

huomaa tehneensä virheellisen/huonon päätöksen. Elämässä kuitenkin voi monta asiaa korjata ja muuttaa. Nyt yhdessä isän kanssa mietitte uusia tapaamiskuvioita. Jos isä ei ole myötämielinen, nin ota lastenvalvojaan yhteyttä.

En ole kyllä edes miettinyt noin:(Isä vaan ehdotti suoraan joka toinen vloppu järjestelyä ja suostuin edes erityisemmin kyseenalaistamatta.. Tiedän kyllä että itse ikävöin lasta hurjasti aina tämän vlopun ajan ja siksi olenkin miettinyt että voisiko olla juuri jotain äidin ikävää joka purkaantuu sitten näin:/

Satunnaisesti mies käy moikkaamassa lasta myös esim. arki-iltaisin. Tätä järjestelyä mies perusteli lähinnä sillä että en imettänyt, joten ei ollut mitään syytä miksi ei voisi olla koko vloppua hänen kanssaan ja en tosiaan edes pahemmin kyseenalaistanut..

-ap

Neuvottele isän kanssa niin, ettet ole vähentämässä tapaamisia, vaan toivot aikataulun muuttamista tilapäisesti. Isä ei menetä mitään suostumalla, koska saa jopa olla useammin lapsen kanssa. Sopimusta ei tarvitse muuttaa, jos tosiaan olette molemmat täyspäisiä, vaan yhteinen päätös aikataulun muuttamisesta esim. vuodeksi riittää. Tapaamisten pituudet ja erossaolo vanhemmista eivät ole mitään absoluuttisia juttuja, vaan vanhempien pitää mukautua oman lapsensa tarpeisiin. Koeta esittää asiasi sen verran nöyrästi, että isä tuntee olevansa mukana hakemassa ratkaisua.