Miksi kotirouvat tuomitaan?
Me päätettiin miehen kanssa jo silloin, kun mä odotin esikoistamme, että mä jään kotiin lasta hoitamaan, jos pää kestää. Nyt olen ollut kotona 15 vuotta ja saatanut koulumaailmaan 4 lasta. Mä tykkään olla kotona ja mulla riittää täällä tekemistä. Mies tienaa sen verran, että pärjätään ihan hyvin ja voidaan vielä lomaillakin. Uusia autoja meillä ei ole, mutta pärjätään hyvin vanhoillakin. Muut ihmiset ovat sitä mieltä, että mä olen elätti ja täysin luuseri. Kukaan ei voi ymmärtää, että normaali ihminen jää kotiin eikä lähde töihin. Ennnenvanhaan useimmat naiset olivat kotona, vaikka kaikilla ei ollutkaan sitä navettaa aamulypsyineen. Mä olen kestänyt mieletäni ihan hyvin muiden suhtautumisen, mutta nyt mua on alkanut vituttamaan, kun yläasteella olevalle tytölleni kommentoidaan, että mä olen joku työtön luuseri, joka ei saa töitä. Mä olen aikoinaan kouluttautunut ja ollut töissäkin, mutta työkkärissa en ole kirjoilla ollut eli en lypsä yhteiskunnalta rahaa. Mikä saa lapset kommentoimaan kaverin/luokkakaverin äitiä ja mollaamaan hänen valintojaan? Pikkasen on kasvatuksessa menty metsään, mutta toisaalta kun yleinen ajattelutapa on se, että jos ei ole oravanpyörässä, niin ei ole mitään, niin kai siitäkin asiasta saa helpon kiusaamistavan.
Kommentit (104)
Minusta fiksu ihminen kaipaa virikkeitä ja haasteita, mitä työelämä tarjoaa.
jos mun valinnoista kuulen mä eikä siitä naljailla teini-ikäiselle.
että joku nyt haluaa kiusata tytärtäsi ja hakemalla hakee jotain millä voisi lyödä.
Äidin haukkumisen on sitten ilmeisesti keksinyt hyväksi lyömäaseeksi.
ei kiusaaminen lopu vaikka olisit töissä
josta todella nauttii ja on vielä mukavat työkaveritkin. Hampaat irvessä väännetään päivästä toiseen ja jo lauantaina murehditaan sitä, kun pitää mennä maanantaina töihin. Ja tälläkin palstalla saa usein lukea, kun kahden työssäkäyvän palkat eivät meinaa riittää normaaliin arkeen.
Onhan heitäkin, jotka nauttivat työstään. Mun mies on yksi heistä ja on vielä tosi hyvä siinä mitä tekee. En mä itseäni tyhmäksi sanoisi, koska en kaipaa työelämän tuomia haasteita, en vain ole kunnianhimoinen.
Me päätettiin miehen kanssa jo silloin, kun mä odotin esikoistamme, että mä jään kotiin lasta hoitamaan, jos pää kestää. Nyt olen ollut kotona 15 vuotta ja saatanut koulumaailmaan 4 lasta. Mä tykkään olla kotona ja mulla riittää täällä tekemistä. Mies tienaa sen verran, että pärjätään ihan hyvin ja voidaan vielä lomaillakin. Uusia autoja meillä ei ole, mutta pärjätään hyvin vanhoillakin. Muut ihmiset ovat sitä mieltä, että mä olen elätti ja täysin luuseri. Kukaan ei voi ymmärtää, että normaali ihminen jää kotiin eikä lähde töihin. Ennnenvanhaan useimmat naiset olivat kotona, vaikka kaikilla ei ollutkaan sitä navettaa aamulypsyineen. Mä olen kestänyt mieletäni ihan hyvin muiden suhtautumisen, mutta nyt mua on alkanut vituttamaan, kun yläasteella olevalle tytölleni kommentoidaan, että mä olen joku työtön luuseri, joka ei saa töitä. Mä olen aikoinaan kouluttautunut ja ollut töissäkin, mutta työkkärissa en ole kirjoilla ollut eli en lypsä yhteiskunnalta rahaa. Mikä saa lapset kommentoimaan kaverin/luokkakaverin äitiä ja mollaamaan hänen valintojaan? Pikkasen on kasvatuksessa menty metsään, mutta toisaalta kun yleinen ajattelutapa on se, että jos ei ole oravanpyörässä, niin ei ole mitään, niin kai siitäkin asiasta saa helpon kiusaamistavan.
Vai onko kaikki oamisuutenne tienaavan miehesi nimissä?
Kotiäitiys on ihana asia, mutta sinisilmäinen ei saa olla.
Katso nyt näitäkin kommentteja. Mammat on heti kimpussa. Ei se omena kauas puusta putoa.
Mitä se teitä muita hetkauttaa, mitä ap. tekee? Se on niin hienoa, että huolehditte eläkkeestä sun muusta, mutta get a life! Ei ole teidän murheenne. Ja kyllä se vain niin on, että suurin osa teistäkin haluaisi jäädä kotiin jos vain voisitte. Aika monella se pää ei kestä juuri tuota sosiaalista painetta, mitä tekin täällä ap:lle luotte.
Ap., sun pitää kertoa opettajalle tuosta kiusaamisesta. Ei se tosiaan lopu vaikka töihin menisit. Joku muu syy siihen kiusaamiseen on.
Minusta fiksu ihminen kaipaa virikkeitä ja haasteita, mitä työelämä tarjoaa.
ja avioliitossa ollaan eikä avioehtoa. Täytyy kysellä enemmän tuosta kiusaamisesta. Tuon ikäiseltä kun ei ole aina niin helppo saada vastauksia, varsinkin jos ne ovat teinin mielestä kiusallisia.
Minusta fiksu ihminen kaipaa virikkeitä ja haasteita, mitä työelämä tarjoaa.
että syynä on myös kateus.
Sinä olet voinut valita kotona olemisen, mikä sinänsä käy myös päivätyöstä siivouksineen, lastenhoitoineen, ruuanlaittoineen, kaupassakäynteineen, ja harrastuksiin, ja hammaslääkäreihin yms. kuskaamisiin. Toisilla kun ei ole voinut taloudellisista syistä tehdä tätä samaa valintaa, vaan on ollut pakko mennä töihin, vaikka olisi mielummin jäänyt kotiin hoitamaan itse omia lapsiaan, ja kotia. Muut joutuvat sitten työssäkäynnin ohessa tekemään sen kaiken, mitä voit itse tehdä jo päivällä, ja elämä siis tosi kiireistä pikkulapsivaiheessa, kun töiden jälkeen pitää käydä kaupan kautta, tehdä ruokaa, ruokkia perhe, ja siivota ja hoitaa sitten iltatoimet, ja rojahtaa itse rättiväsyneenä sänkyyn yhdeksän jälkeen, ja huomenna sama rumba taas edessä... Viikonloppuna sitten siivotaan ja ulkoilaan perheen kanssa, ja se on siinä se vapaa-aika, näin kärjistetysti.
Kotiäideillä on aikaa surffailla netissä, nauttia kiireettömästä arjesta, tehdä rauhassa herkkuruokia ja käydä kaupassa, hoitaa omat muksut ja ulkoilut jne.
Moni myös kokee, että ainoa oikea elämäntapa on tämä oravanpyörässä pyöriminen, ja talouselämän ylläpitäminen siten yhteiskunnallisesti. Kukaan ei saisi poiketa tästä normista. Se on sitä Suomi DDR ajattelua, että kaikkien muiden pitää elää samalla tavalla kuin minä itse...
Nauti vain omasta elämästäsi, ja elämänvalinnoistasi. Lapset tulevat muistamaan omaa lapsuuttaan ihanana, koska äiti oli aina kotona, ja läsnä. Oli aikaa ja voimia olla lasten kanssa, ja koti oli siisti ja pullantuoksuinen
Terkuin toinen kotiäiti
miksi juuri sen työelämän pitäisi olla se "virikkeiden" tarjoaja? Itse ainakin olen pysynyt täysin järjissäni harrastuksilla, niin töissä kuin kotona ollessa. Juuri ne vapaaehtoiset harrastukset/muu touhu on niitä virikkeitä. Kielten opiskelu, liikunta, kulttuuri jne. ovat asioita, jotka koen virikkeiksi, mutta jotka tulevat töiden ulkopuolelta.
Kuten joku sanoi, kaikkien työ ei käy virikkeestä vaan voi olla yksitoikkoista, pitkäveteistä ja samana päivästä ja vuodesta toiseen toistuvaa. Kyllä ihminen kaipaa monesti muitakin virikkeitä, enkä näe miksei virikkeitä voisi olla vaikka olisi kotonakin?
miksi juuri sen työelämän pitäisi olla se "virikkeiden" tarjoaja? Itse ainakin olen pysynyt täysin järjissäni harrastuksilla, niin töissä kuin kotona ollessa. Juuri ne vapaaehtoiset harrastukset/muu touhu on niitä virikkeitä. Kielten opiskelu, liikunta, kulttuuri jne. ovat asioita, jotka koen virikkeiksi, mutta jotka tulevat töiden ulkopuolelta. Kuten joku sanoi, kaikkien työ ei käy virikkeestä vaan voi olla yksitoikkoista, pitkäveteistä ja samana päivästä ja vuodesta toiseen toistuvaa. Kyllä ihminen kaipaa monesti muitakin virikkeitä, enkä näe miksei virikkeitä voisi olla vaikka olisi kotonakin?
jonka olen töissä. Työn lisäksi harrastan liikuntaa, kulttuuria ja opiskelen. en vaan ole sitä tyyppiä, jotka pystyvät siivoamaan ja laittamaan ruokaa kaiket päivät.
Kieltämättä meillä käy aina välillä vilinä koulun jälkeen ja lasten kaverit mielellään tulevat välipalalle, jos on tuoretta leipää tai jotain muuta juuri uunista tullutta tarjolla. =)
miksi juuri sen työelämän pitäisi olla se "virikkeiden" tarjoaja? Itse ainakin olen pysynyt täysin järjissäni harrastuksilla, niin töissä kuin kotona ollessa. Juuri ne vapaaehtoiset harrastukset/muu touhu on niitä virikkeitä. Kielten opiskelu, liikunta, kulttuuri jne. ovat asioita, jotka koen virikkeiksi, mutta jotka tulevat töiden ulkopuolelta. Kuten joku sanoi, kaikkien työ ei käy virikkeestä vaan voi olla yksitoikkoista, pitkäveteistä ja samana päivästä ja vuodesta toiseen toistuvaa. Kyllä ihminen kaipaa monesti muitakin virikkeitä, enkä näe miksei virikkeitä voisi olla vaikka olisi kotonakin?
jonka olen töissä. Työn lisäksi harrastan liikuntaa, kulttuuria ja opiskelen. en vaan ole sitä tyyppiä, jotka pystyvät siivoamaan ja laittamaan ruokaa kaiket päivät.
Kotirouvahan voi elää ihan yhtä rikasta elämää kuin työssäkäyvä äitikin. Kai se on enemmän ihmisestä kiinni kuinka paljon haluaa ja jaksaa harrastaa. Kotirouva ei myöskään ole sama asia kuin kotiäiti, tai ylipäätään tarkoita että ollaan pelkästään kotona ja kokataan ja siivotaan kaiket päivät.
miksi juuri sen työelämän pitäisi olla se "virikkeiden" tarjoaja? Itse ainakin olen pysynyt täysin järjissäni harrastuksilla, niin töissä kuin kotona ollessa. Juuri ne vapaaehtoiset harrastukset/muu touhu on niitä virikkeitä. Kielten opiskelu, liikunta, kulttuuri jne. ovat asioita, jotka koen virikkeiksi, mutta jotka tulevat töiden ulkopuolelta. Kuten joku sanoi, kaikkien työ ei käy virikkeestä vaan voi olla yksitoikkoista, pitkäveteistä ja samana päivästä ja vuodesta toiseen toistuvaa. Kyllä ihminen kaipaa monesti muitakin virikkeitä, enkä näe miksei virikkeitä voisi olla vaikka olisi kotonakin?
jonka olen töissä. Työn lisäksi harrastan liikuntaa, kulttuuria ja opiskelen. en vaan ole sitä tyyppiä, jotka pystyvät siivoamaan ja laittamaan ruokaa kaiket päivät.
Kotirouvahan voi elää ihan yhtä rikasta elämää kuin työssäkäyvä äitikin. Kai se on enemmän ihmisestä kiinni kuinka paljon haluaa ja jaksaa harrastaa. Kotirouva ei myöskään ole sama asia kuin kotiäiti, tai ylipäätään tarkoita että ollaan pelkästään kotona ja kokataan ja siivotaan kaiket päivät.
Mitä se sitten on, mitä kotirouva tekee niin kovasti mitä minä työssäkäyvänä en tee töiden lisäksi?
käydä teattereissa, harrastaa kaikki päivän liikuntaa, sienestää, marjastaa, käydä työväenopiston kursseja, lukea, harrastaa mitä ikinä haluaakin, olla aktiivijäsen yhdistystoiminnassa jne.
Kotirouva voi tehdä kaikkea sitä, mitä työssäkäyvätkin ja enemmänkin, kun aikaa on enemmän, ja mahdollisuutta suunnitella tekemiset paremmin, esim. mennä sitten harrastamaan, kun mies tulee töistä!
Se on ihan kotiäidistä itsestään kiinni mitä päivisin puuhailee. Koti on nopeasti siivottu ja ruuat laitettu, kun aamusta jo tekee hommat alta pois, ja jos jokapäivä siistii kotia, ei tarvitse kuin tunti päivässä siivoukseen laittaa aikaa, kun koti on ylläpidetty siistinä kokoajan.
Esimerkiksi itse olen kotiäitinä aktiivisesti käynyt työväenopiston kursseja iltaisin, kun mies katsoo lapsia illalla. Saavat lapset olla välillä ihan kahdestaan isänsäkin kanssa, ei vain äidin.
Olen itse nauttinut todella kädentaitojen opiskelusta, ja kulttuuriluennoista, sekä käyn lisäksi jumpissa ja uimassa! Kerrankin äidillä on aikaa harrastaa ja nauttia kaikessa rauhassa.
....se on vähän sama juttu kuin se, että nainen jättää äänestämättä, vaikka vaivalla hankittu tähän maahan äänioikeus.
Eihän siinä mitään väärää sinänsä ole, varsinkin jos ei kuppaa sossun rahoja, mutta mä en henkkohtaisesti ymmärrä, miksi kouluttaudutaan yhteiskunnan rahoilla ja sitten jätetään sekin pääoma mädäntymään.
Ja väistämättä olet alisteisessa suhteessa mieheesi. Jos ero tulisi, laskisi elintasosi roimasti avioehdon puuttumisesta huolimatta.
Kotirouvalla on kotirouvan arvomaailma ja ajatukset. Pullanleivontaa, lasten kuskaamista, sipulinistutusta. Huh huh.
mieti mitä työelämässä jouduit kuulemaan? ne unohtui saman tien