Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
"Tein sitä ja tätä raskaus/pikkulapsiaikana, mutta silti lapseni ovat ihan normaaleja"
29.08.2012 |
Tuota lausetta tunnutaan hoettavan monessa yhteydessä. Esim. "tupakoin raskausaikana, mutta silti lapseni ovat ihan normaaleja", "vein kuukauden vanhan vauvan viikon etelän matkan ajaksi hoitoon, mutta silti hän on ihan normaali" jne.
Mitä se normaalius on? Sitä, että näyttää ulospäin siltä ja elää kohtalaisen yhteiskuntakelpoista elämää? Näin minunkin äitini kuvaa minua, vaikka totuus on se, että sisältä olen aivan ihmisraunio varustettuna erilaisilla pelko- ja ahdistuneisuustiloilla.
Niin, että lopettakaapa se paskan jauhaminen.
Kommentit (2)
Varsinkin äitini tuota hokee, eikä todellakaan tunne mua kunnolla!
Ja mitä sitten, vaikka olisikin tullut normaali! Hei, hyvä munkki! Riskit epäonnistua suurenevat, eikä "normaali" vanhempi ota (turhia) riskejä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
varmasti usein onkin niin, ettei yleisesti paheksutuista toimintatavoista ole mitään haittaa.
Ja toisaalta myös niin, että usein ne haitat tulee esiin vasta paljon myöhemmin (esim. lapsuuden hylkäämiskokemukset näyttäytyy nuoren aikuisen itsenäistymisvaikeuksina), tai jäävät ainakin ulkopuolisilta piiloon. Ongelma on tietysti se, ettei voida todistaa mitkä esim. nuoren aikuisen tai keski-ikäisen psyykkisistä vaikeuksista liittyvät lapsuuden kokemuksiin, tai mikä osuus äidin tupakoinnilla on mahdolliseen myöhemmin lapselle puhkeavaan astmaan. Joten on aika helppo ajatella/tarvittaessa perustella itselleen, ettei asia X ole mitenkään vaikuttanut, ja kun yleensä niitä tekijöitä on sopassa useampia.
Ja sitten on meitä jotka ei osaa ajatella noin vaan kokee kaikesta mahdollisesta syyllisyyttä, joten on helpompi elää mahdollisimman pitkälle niin, ettei ainakaan tarkoituksella ota ylimääräisiä riskejä.