Onko kukaan eronnut uusperheestä syystä ettei ole tullut enää

Lapsiparka aikuisten maailman myllerryksessä.

En ole lukenut sitä toista ketjua, mutta eikö tosiaan mitään muuta ole tehtävissä kuin erota? Voisitko vähän selventää tuota avausta, että mikä sua tarkalleen ottaen kismittää?

itseasiassa ollut lihava koko ikänsä. että en nyt näe mitään syytä ottaa siitä asiasta huonoa omaatuntoa. Ei ole minun vikani jos lapsi on opetettu olemaan tyytyväinen vain ruuasta. Mikään muu "palkinto" tai yhteinen tekeminen ei ole ollut ikinä kivaa ellei asiaan liity syöminen. kaikki liikkuminen ja ulkoilu on ollut myrkkyä.

Lapsiparka aikuisten maailman myllerryksessä.

ymmärtää aikuista, joka ei tule toimeen lapsen kanssa. Oli lapsi sitten minkälainen tahansa. Olet aikuinen, hän on pieni lapsi.



Siis ärkyttääkö ja ahdistaako sinua lapsen lihavuus? Ruan mankuminen, laiskuus, mikä? Lapsen itsetunnolle tekee varmaan todella hyvää, jos eroatte siksi, ettet siedä häntä. Olet naimisissa hänen isänsä kanssa, et tämän lapsen kanssa. Jos rakastat miestäsi ja siedät häntä, kyllä sinun pitäisi aikuisena ihmisenä osata hyväksyä lapsi. Lapsella on mitä ilmeisimmin ongelmia, joiden ratkaisemiseksi tarvitsee aikuisten apua. Kuten joku tuossa yllä jo sanoikin, lapsi syö pahaan oloonsa, heikkoon itsetuntoon, murheisiin, suruun tms. Hän on vielä lapsi, auttakaa häntä. Siis selvittämään mikä on se syy, minkä vuoksi syö liikaa. Eikä se syy ole se, että sukulaiset syytää hänelle rahaa. Monella lapsella on rahaa säästöpossussaan, eivätkä he tuhlaa rahoja herkkuihin. Joku syy siihen syömiseen on oltava.



Mutta joka tapauksessa en voi ymmärtää, jos sinua ärsyttä lapsen lihavuus niin paljon, että harkitset eroa.. Tue lasta, kysele ja kuuntele. Istu hänen kanssaan alas. Näytä, että sinä olet luotettava aikuinen, vaikka et olekaan hänen äitinsä.

en nyt oikein ymmärrä tätä juttua. Siis et voi sietää lasta koska hän on ylipainoinen? Oli tilanne mikä oli, niin ero olisi mielestäni typerä ratkaisu. Tai sitten tuo lapsi on sulle vain tekosyy minkä varjolla erota. Jos oikeasti rakastat miestäsi et todellakaan riko perhettä tuollaisen takia ja teillä on vielä yhteinenkin lapsi. Vähän hankala ottaa kantaa kyllä kun et oikein kunnolla ole valottanut tuota tilannetta.

Ehkä kyseessä on syyllisyys, jonka lapsi laukaisee sinussa? Olitko kenties joskus se kolmas osapuoli, lapsen perheen rikkoja? Ja nyt kaikki mikä kertoo lapsen huonosta itsetunnosta ja elämänhaluttomuudesta saa sinussa aikaan ahdistusta?



Jos teillä on jo yhteinen lapsi, niin kehoittaisin menemään psykologille joka tapauksessa selvittämään mikä on ahdistuksen todellinen syy.

..sinun kannattaa hakea siihen apua. Opit paremmin selviytymään tämän ja elämän muiden ahdistusta tuottavien asioiden kanssa. Itse otin kymmenen kertaa terapiaa yksityiseltä aina, kun uusperheessä alkoi meno käydä voimille.

..sinun kannattaa hakea siihen apua. Opit paremmin selviytymään tämän ja elämän muiden ahdistusta tuottavien asioiden kanssa. Itse otin kymmenen kertaa terapiaa yksityiseltä aina, kun uusperheessä alkoi meno käydä voimille.

ikäinen lapsi kyseessä?



tyttö vai poika?



oletko varma, ettei lasta itseään vaivaa ylipaino, siitä johtuvat itsetunto ym ongelmat?

Meillä 15 v alkoi käyttäytymään minua kohtaan niin huonosti, että ilmoitin ettei meille ole enää asiaa vaan isä voi tavata lastaan jossain muualla.



Mieheni ja useat muut ihmiset olivat kanssani samaa mieltä ja näin tapaamiset ovat olleet muualla ja lapselle on kerrottu syy tähän.



5 v on kulunut ja lapsi on pari kertaa käynyt meillä; en pysty katsomaan häntä silmiin, inho on niin suurta.



Meillä on arvomaailmat ihan erilaiset: tyttö on materialisti, joka mittaa kaiken rahassa ja vanhemmat ovat käveleviä lompakoita. Mieheni sanoutui tästä rahoittajan osasta irti parisen vuotta sitten mutta ruinaaminen jatkuu edelleen.

on syynä ärsytykseeni vaan hänen käytöksensä on joku hyvin kuvannut tuossa lihavalapsi- ketjussa.



Ja syitä miksi en tule enää toimeen hänen kanssaan, on jatkuva epärehellisyys, varastelu, laiskuus ja niitähän riittää. Ja alussa todella pidin lapsesta, vaikka jotenkin nyt on sitä vaikea enää edes muistella. ja totta, kaikkien vaikeuksien jälkeen rakkaus mieheenkin on kadonnut taivaan tuuliin.

Jauskokaa pois, en tässä kehtaa kertoa kaikkia lapsen ongelmia, ja tiedän että minussakin on varmaan vikaa.

ja en ollut syy eroon, lapsen äiti lähti toisen miehen matkaan.

Ja siis turha on analysoida MIKSI lapsi käyttäytyy jollain tavalla, sen tiedän mutta mun mielestä kaikkien tukitoimien ja muiden jälkeen joskus lapsenkin tulisi tajuta jotain asioita, ihan yksinkertaisia.

eroatte, yhteinen lapsenne viettää sitten viikonloppuja kolmestaan isänsä ja tämän "ärsyttävän" lapsen kanssa. Mikä on isän osuus? Onko hän mykkä statisti? Osallistuuko kotitöihin ja lasten kasvatukseen vai onko ongelman ydin se, että sinä teet kaiken ja huolehdit kaikesta ja sohvaperuna vain nauttii olostaan ja viihdyttää itseään?

Pelottaa miten nuo tapaamiset järjestyvät ym.



Mies omasta mielestään osallistuu kovinkin kun otan asia esille, mutta totuus, ainakin omasta mielestäni on se, että 90% kotitöistä sekä yhteisen lapsen hoidosta on minun vastuullani ja mies hoitaa oman lapsen asiat, lisäksi hänen lapsellaan on sukulaisia samassa kaupungissa jotka avustavat sekä hoidollisesti ja rahallisesti. Ja tietysti lapsella on äiti joka toinen vloppu. sanomattakin selvää että yhteinen lapsemme saa vain jouluna ja syntymäpäivänä pienen huomionosoituksen.



Illat ja viikonloput hoidan lapset pääsääntöisesti yksin, mies on mökillä tai töissä tai oman lapsen harrastusasioissa ym.

vie kyllä lasta ulos n 3krt viikossa ja aamuisin pkotiin.

Se, että myös hän on ongelmainen, peittää alleen sen tosiasian, että mies ja isä laiminlyö perhettään ja kohtelee perheenjäseniä epätasa-arvoisesti. Toinen perhe on kakkosluokan perhe hänelle. Hän ei ole oikein ottanut ap:tä ja ap:n lasta perheenjäsenikseen ollenkaan, vaan jättää nämä selviytymään keskenään, kun hoitaa oman lapsensa asioita ja omia asioitaan.



Koko perhe tarvitsee ammattiapua. Jos miehen lapsi on moniongelmainen, sitä saattaa olla saatavissa ihan virallisen järjestelmän kautta.

Täällä siis kohtalotoveri.Vertaistuki olisi tärkeää,jotta saa purkautua jollekin, joka oikeasti ymmärtää.Nämä tuntuvat olevan asioita, joita vain uuseperheessä elävät ymmärtävät.



Itse mietin myös parhaillaan:jäädä vai lähteä?

Hyvia aikoja on, mutta pohjamudissa, kun mennään on hätä omista lapsista niin kova, että voi fyysisesti pahoin.Kaksi täysin erilaista kasvatusmenetelmää.

Kuvauksesi on kuin minun näppäimistöltäni kirjoitettu.

koska syyllistän itseäni 24/7 tästä tilanteesta. Mitähän ammattiapua voisin hakea? Jo ihan käytännön asioihin? Miehen lapsi on perheneuvolan asiakas.

Kuvauksesi on kuin minun näppäimistöltäni kirjoitettu.

Osallistuu kyllä entisen lapsen elämään ja asioiden hoitoon, mutta jättää pienemmän sinulle.



Kuvittelee myös, että jonkun muun velvollisuus on ylläpitää vanhemmalle lapselleen kotia ja hoitaa sen tylsät velvollisuudet, kun itse osallistuu mukaviin juttuihin.Kyllä ne kotihommat alkaa tuntua raskailta, varsinkin, kun useampi ihminen sotkee enemmän.



Kyllä se vaan katkeruus nostaa päätään, eikä tarvitse ärhäkämpikään kotipsykologi olla, että ihmismieli alkaa mieltää syylliseksi tämän entisen liiton lapsen.Uskon kyllä, että hän on ärsyttävä.Ongelmat vähenisivät huomattavasti, jos miehen jakama huomio lapsilleen olisi tasapuolista ja ukkeli jynssäisi listanrakoja ja pesisi pyykkiä kuin nainen konsanaan.



Mies se kuitenkin on, joka niitä pettymyksia sinulle tuottaa, eikä tajua olevansa se teidän perheenne yhdistävä tekijä.Tämä on vaikea asia sillä näissä asioissa naisen mieli on biologian ohjaama.Se ken uhkaa oman lapsen hyvinvointia...on "vihollinen".Se on kuitenkin vain haavekuva, että jos lapsi olisi poissa, olisitte onnellisia.



Sitä en osaa selittää, että miksi nämä eronneet miehet eivät kykene kohtelemaan OMIA lapsiaan tasapuolisesti???Useissa uusperheissä tämä tuntuu olevan ongelman ydin.

Annas, kun arvaan, että pinnasi on äärimmäisen kireällä ja koet huonoa omatuntoa myös oman lapsesi puolesta-:(



Me kävimme perheneuvolassa miehen kanssa, mutta siitä ei ollut mitään hyötyä.Koti on kuin taistelutanner, kun yritän tehdä miehelle selväksi sitä, että hänen on osallistuttava kodinhoitoon enemmän, vaikka käy töissä, sillä hänen entisen liiton lapsensa asuvat meillä joka toinen viikko.Kuvittelee, että voi vain humputtaa ja minä laitan kaikkien kaikki tiskit, pesen vessat, imuroin, pesen 7 ihmisen pyykit, kun hän seisoo jalkapallokentän laidalla.Ei muuten onnistu.



Hän on ison rahan maksanut ja käynyt pitkän kaikkia raastaneen taistelun oikeudessa siitä ilosta, että saa joka toinen viikko pestä lasten pyykkejä, kasvattaa, siivota heidän sotkujaan, korjata jälkiä, huolehtia ja murehtia, järjestää kotiinpääsyn, kun avaimet hukassa, vaihtaa lakanoita, estää tappelemasta jne.Ihmettelen suuresti, että kuitenkin yritetään sälyttää tämä "lasten pitämisen" ydintyö jatkuvasti jonkun muun harteille.Kun uusi vaimo ei enää suostu,käännytään oman äidin puoleen, joka kyllä haukkuu uuden vaimon, koska naisen kuuluu hoita koti ja lapset.

Vertaistukipalsta uusperheellisille.