Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko kukaan eronnut uusperheestä syystä ettei ole tullut enää
19.08.2012 |
toimeen puolison lapsen kanssa?
(Ja heti alkuun sanon että turha hokea sitä mantraa että mitäs otit lapsellisen miehen. Sinkkuna EN TIENNYT NIITÄ ASIOITA MITÄ TIEDÄN nyt VUOSIA JA PARIA LASTA MYÖHEMMIN.)
En vaan yksinkertaisesti voi sietää lasta silmissäni enää, se ei tee hyvä kenellekkään mutta tietysti eniten siitä kärsii tämä lapsi. Ja syitä on paljon mutta tuo ketjun "ärsyttävä ylipainoinen lapsi" vastaa aika hyvin lapsipuoltani, ja ei, me emme ole häntä syöttäneet lihavaksi, päinvastoin koittaneet pitää ruodussa mutta jos sukulaiset haluavat ostaa herkkuja ja antaa rahaa vuosikausia vaikka lapsi turpoo kun pullataikina niin mminkäs teet.
Pointtini on kuitenkin että miten tästä eteenpäin? Meillä on kuitenkin yhteinen lapsi, tuntuu pahalta hajottaa perhe häneltä mutta en vaan jaksa enää elää tään ahdistuksen kanssa.
Kommentit (40)
niin se etten IKINÄ aio alkaa vakavaan suhteeseen kenenkään kanssa ennenkuin lapsi on tarpeeksi iso. (siis jos tästä edellisestä pääsen eroon...) Ihan jo siitä syystä että en voi enkä halua asettaa ketään siihen tilanteeseen että hän joutuisi väkisin pitää minun lapsestani. Kaikki lapset eivät ole kivoja ja kaikki eivät vaan tule keskenään toimeen, olivat sitten aikuisia tai lapsia. Olisinpa lukenut vauvapalstaa jo silloin sinkkuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies se kuitenkin on, joka niitä pettymyksia sinulle tuottaa, eikä tajua olevansa se teidän perheenne yhdistävä tekijä.Tämä on vaikea asia sillä näissä asioissa naisen mieli on biologian ohjaama.Se ken uhkaa oman lapsen hyvinvointia...on "vihollinen".Se on kuitenkin vain haavekuva, että jos lapsi olisi poissa, olisitte onnellisia.
Sinä vaan projisoit pahan olosi hänen lapseensa. Kun pääset lapsesta eroon, sinun täytyy löytää uusi syntipukki.
Mä suosittelen eroa tai parisuhdeterapiaa ihan sen takia että miehesi kuulostaa kusipäältä. Ongelmat on teidän aikuisten, peiliin katsomisen sijasta on helppo syyttää lapsia.
Toivoisin, että jostain pullahtaisi esiin tutkimus uusperheistä, jossa selvitettäisiin eri uusperherakenteita ja niissä esiintyviä ongelmia.
Itse veikkaan, että ongelmia on eniten muodossa:
Mies,uusi vaimo, miehen entisen liiton lapset + uuden vaimon kanssa yhteiset lapset.
Harvemmin olen törmännyt keskusteluihin,jossa ongelmat olisivat ajaneet eron partaalle muodossa:
Äiti,uusi mies, äidin entisen liiton lapsia + uuden miehen kanssa yhteiset lapset.
Olisi hyvä pohja niille huoltajuustaisteluissapäätöksiä tekeville tuomareillekin.
Meillä alkoivat riidat miehen kanssa juurikin lapsen käytöksestä johtuen. Syy, miksi haluaisin eroon juuri sen lapsen takia, on se että miehen kanssa voisin vielä koittaa elää edes muutaman vuoden lapsen takia mutta en halua joutua elämään ainaisessa ahdistuksessa että mitä nyt taas tapahtuu. varastaako mitä, vai koulusta soitetaan, poliisilta soitetaan.. ym ja väkisin tämä kaikki vaikuttaa yhteiseen lapseen.
lisäksi saisin varmaan enemmän omaa aikaa jos mies joutuisi oikeasti tapaamaan lasta sovittuina aikoina.
Meillä alkoivat riidat miehen kanssa juurikin lapsen käytöksestä johtuen. Syy, miksi haluaisin eroon juuri sen lapsen takia, on se että miehen kanssa voisin vielä koittaa elää edes muutaman vuoden lapsen takia mutta en halua joutua elämään ainaisessa ahdistuksessa että mitä nyt taas tapahtuu. varastaako mitä, vai koulusta soitetaan, poliisilta soitetaan.. ym ja väkisin tämä kaikki vaikuttaa yhteiseen lapseen.
lisäksi saisin varmaan enemmän omaa aikaa jos mies joutuisi oikeasti tapaamaan lasta sovittuina aikoina.
Päätin illalla listata ylös:eron hyvät ja huonot puolet, sekä jäämisen hyvät ja huonot puolet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä alkoivat riidat miehen kanssa juurikin lapsen käytöksestä johtuen. Syy, miksi haluaisin eroon juuri sen lapsen takia, on se että miehen kanssa voisin vielä koittaa elää edes muutaman vuoden lapsen takia mutta en halua joutua elämään ainaisessa ahdistuksessa että mitä nyt taas tapahtuu. varastaako mitä, vai koulusta soitetaan, poliisilta soitetaan.. ym ja väkisin tämä kaikki vaikuttaa yhteiseen lapseen. lisäksi saisin varmaan enemmän omaa aikaa jos mies joutuisi oikeasti tapaamaan lasta sovittuina aikoina.
Päätin illalla listata ylös:eron hyvät ja huonot puolet, sekä jäämisen hyvät ja huonot puolet.
Tämä on yksi selkeä syy katkeruuteen.Kohta näkyvä odotukseni ei olisi näyttänyt oikeudessa hyvältä,kun "täydelliset" taistelivat lastensa OSOITTEESTA oikeudessa.Tiedän, että se ei ole lapsen syy,mutta kun homma menee mahdottomaksi alkaa katkeruus nostaa päätään.Vihaan myös miestäni tästä syystä.
Olen joskus suurimmassa tuskassa ehdottanutkin,että jos hänkin laittaisi yhden lopullisesti pois.
paha olo alkaa helpottaa ja elämästä tulee elämisen arvoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsen elämä on muuttunut!
Aikuisen pitäisi se tajuta ja kyetä katsomaan lapsen vinkkelistä. Hakekaa apua ihmiset, ei se paha olo ja omat projisoidut ongelmat teiltä poistu vaikka lapset muuttais kotoa!
Siis hei kaikki ongelmaäippäpuolet, juuri näin: katsotte vain kaikkea LAPSEN VINKKELISTÄ, niin ongelmat katoavat huipsis taivaan tuuliin. hUIPSIS, huipsis!
Se vaan on NIIN yksinkertaista. Ihme kun ette itse tajunneet.
t: Hyvä Ihminen®, joka ihan sydäMMensä puhtaalla tietämyksellä ja viisaudella voittaa kaikki turhat elämänkokemukset ja muut ihme "faktat"
RAKASTATTE VAAN. Huipsis!
ainoa syy miksi olen miehestäni eroa miettinyt, ovat hänen lapsensa. Ei siksi, että vika olisi lapsissa, vaan tässä joitakin pointteja:
- lapset olivat tavatessamme pieniä (2v ja 3v), siten hyvin raskaassa iässä kun uhma- ja kyselyikä päällekkäin, vaipparumbaa jne, vaativat 24h huomiota
- pohdinnat siitä, haluanko tehdä oman lapsen miehen kanssa, joka ei elä kanssani sitä esikoisen odottamista vaan kaikki on jo vanhaa tuttua
- haluanko oman lapseni joutuvan keskelle uusperherumbaa
- jaksanko oikeasti katsoa vieraita lapsia hamaan hautaan saakka, jaksanko miehen pakollista yhteydenpitoa eksän kanssa (mitä ei ilman lapsia tietenkään olisi)
- siedänkö sen, että myös meidän heikohkossa rahatilanteessa mies laittaa rahaa muuhunkin kuin meihin kahteen ja meidän yhteiseen lapseemme
- miten kestän, jos joskus miehen lapset tulisivatkin meille kokoaikaisesti asumaan
Aina olen tullut siihen lopputulokseen, että tässä on kuitenkin sen verran hyvä mies, että en ala lasten takia erota. Nyt on se yhteinen lapsikin syntymässä pian ja jänniä aikoja elellään... Valtavan kasvattavaa tämä uusperheily kuitenkin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on yksi selkeä syy katkeruuteen.Kohta näkyvä odotukseni ei olisi näyttänyt oikeudessa hyvältä,kun "täydelliset" taistelivat lastensa OSOITTEESTA oikeudessa.Tiedän, että se ei ole lapsen syy,mutta kun homma menee mahdottomaksi alkaa katkeruus nostaa päätään.Vihaan myös miestäni tästä syystä.
Olen joskus suurimmassa tuskassa ehdottanutkin,että jos hänkin laittaisi yhden lopullisesti pois.
paha olo alkaa helpottaa ja elämästä tulee elämisen arvoista.
Yritän työstää asiaa.Miehelle olen viimeksi mainittua kiukuspäissäni sanonut,kun hän on vähätellyt tunteitani.
Minulla on ihanat lapset, joista toista ei ehkä olisi,ilman tätä ikävää tapahtumaa.En vaihtaisi häntä mistään hinnasta pois.Eiköhän se tästä helpotu.Kai se aikakin auttaa.
Uudelle isä/äitipuolelle; "Mä lähden pois, jos tuo ei lähde" "En halua tota tänne" "Sä olet paljon rumempi kuin mun oikea äiti/isä" "Sä oot tyhmä" "Sä et osaa mitään" "mee pois" "Aiii älä koske, sattuuu pyääää"(siis ilman syytä...ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun toisessa paikassa kielletään jotain, niin soitetaan toiselle vanhemmalle.Meillä uhkaillaan myös lastensuojelulla, jos on esim. monta perättäistä iltaa metelöity,vaadittu rahaa, uhkailtu huonolla käytöksellä,soitettu ovikelloa tahallaan myöhään illalla jne.jne. ja tämän seurauksena kiellän netissä istumisen olohuoneessa.
Tämä on ehkä se pahin osuus.Omassa kodissa pitäisi kasvattaa omia lapsia kaaoksen ja kamalan metelin keskellä ilman mitään sananvaltaa mihinkään.Ensin sinnittelet sanomatta mitään useamman vuorokauden ja lopulta, kun ärähdät ja käsket painua omaan huoneeseen aletaan uhkailla,joka suunnalta lastensuojelulla.
Tulee kamala hätä omien lasten puolesta.Minkälaisia käyttäytymismalleja he oppivatkaan??
Uudelle isä/äitipuolelle; "Mä lähden pois, jos tuo ei lähde" "En halua tota tänne" "Sä olet paljon rumempi kuin mun oikea äiti/isä" "Sä oot tyhmä" "Sä et osaa mitään" "mee pois" "Aiii älä koske, sattuuu pyääää"(siis ilman syytä...ym.
lapsen elämä on muuttunut!
Aikuisen pitäisi se tajuta ja kyetä katsomaan lapsen vinkkelistä. Hakekaa apua ihmiset, ei se paha olo ja omat projisoidut ongelmat teiltä poistu vaikka lapset muuttais kotoa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaan ihan muunlaisesta käytöksestä. Aikuisena olisinkin osannut tuollaisen käytöksen sulattaa ja se olisi ollutkin normaalimpi reaktio lapselta kuin minun tapauksessani. Ja olisi kiva jos tämä ketju pysyisi vapaana tuollaisesta ylimielisestä syyttelystä, etpä sinäkään kovin taitavalta tunnu asettumaan muiden asemaan. Tuomitseminen on aina se helpoin tie.
Uudelle isä/äitipuolelle; "Mä lähden pois, jos tuo ei lähde" "En halua tota tänne" "Sä olet paljon rumempi kuin mun oikea äiti/isä" "Sä oot tyhmä" "Sä et osaa mitään" "mee pois" "Aiii älä koske, sattuuu pyääää"(siis ilman syytä...ym.
lapsen elämä on muuttunut! Aikuisen pitäisi se tajuta ja kyetä katsomaan lapsen vinkkelistä. Hakekaa apua ihmiset, ei se paha olo ja omat projisoidut ongelmat teiltä poistu vaikka lapset muuttais kotoa!
...mutta mutkikas se on aikuisenkin mieli..varsinkin, kun monesti on yrittänyt kaikkea mahdollista hyvällä,pahalla, rahalla ja sahalla.
Ongelmat poistuvat,KUN...
1.Kaikilla lapsilla on säännöt ja nimeomaan samat säännöt.
2.Ymmärretään, että aikuisen velvollisuus on rakastaa ja kasvattaa!! lapsiaan, ei hyvitellä avioeroa ja omia menneitä mokia.Muistakaa se kuuluisa turvallisuuden tunne.
3.Puolison on ymmärrettävä,että uuden puolison tehtävä on auttaa, ei suinkaan hoitaa kaikkia inhottavia hommia, joita lasten "pitämiseen" liittyy.
4.Siivoaminen,kaupassa käynti, ruuan laitto, pyykinpesu,käytöstapojen opettaminen kuuluvat yhtä kiinteästi lapsista huolehtimiseen kuin ulkoiluttaminen, ruokkiminen ja kouluttaminen koiran hoitoon.
Syyllistäminen tuskin auttaa ketään, kun muutenkin jo ihminen kärsii kamalista ajatuksistaan, jotka ovat seurausta useammastakin tilanteesta,tapahtumasta ja huonosta kohtelusta.
Ei kukaan hyvänen aika sentään vain huvikseen ala "inhota" jonkun lasta.
Itse olen tätä mieltä.Ymmärtää voi kaikenlaista, mutta kaikenlaista käytöstä ei hyväksytä ydinperhe- eikä erolapselta.Eikös se näin mene.Säännöt ne on yhteiskunnassa erolapsillekin ja koko maailma ei tule rakastamaan heitä juuri sellaisina kuin ovat??
Tuskin kukaan hyvälsyisi sitä että lapsi varastaisi sinulta rahaa, tai valehtelisi ulkoiluttaneensa koiran vaikka ei olisikaan ja koiraparka kituisi pissahädissään. Tai että valehtelisi sukulaisille ettei saa bussirahaa vaan joutuu kävelemään kouluun.. nämä siis vähän muunneltuja esimerkkejä
Itse olen tätä mieltä.Ymmärtää voi kaikenlaista, mutta kaikenlaista käytöstä ei hyväksytä ydinperhe- eikä erolapselta.Eikös se näin mene.Säännöt ne on yhteiskunnassa erolapsillekin ja koko maailma ei tule rakastamaan heitä juuri sellaisina kuin ovat??
Eroa olen miettinyt jo noin vuoden verran, mutta yhteinen lapsi estänyt vielä.
T. Ahdistunut paha äitipuoli
Tämä on yksi selkeä syy katkeruuteen.Kohta näkyvä odotukseni ei olisi näyttänyt oikeudessa hyvältä,kun "täydelliset" taistelivat lastensa OSOITTEESTA oikeudessa.Tiedän, että se ei ole lapsen syy,mutta kun homma menee mahdottomaksi alkaa katkeruus nostaa päätään.Vihaan myös miestäni tästä syystä.
Olen joskus suurimmassa tuskassa ehdottanutkin,että jos hänkin laittaisi yhden lopullisesti pois.
Alue: Aihe vapaa
Mä ymmärrän tuon tunteen hyvin. Mä vihaan 12-vuotiasta poikapuoltani. Meille tuli ero, syitä oli useita, mutta poika yksi iso tekijä. En ole nyt vuoteen nähnyt poikaa ja koko sotkun takia vuoden terapiassa käyneenä olen oppinut ymmärtämään omia tunteitani paremmin. Minäkin pidin lapsesta alun alkaen. Poikaan liittyy tiiviisti äitinsä, mieheni äiti ja mieheni, joiden kaikkien käytös on ollut minua kohtaan törkeää. Se, että vihantunne kohdistuu lapeen on luollinen reaktio. Tällä hetkellä teen kovasti töitä, että pääsisin eroon tuosta tunteesta. Uskon, että pohjimmiltani en vihaa lasta, ja meillä voisi olla jopa toimiva suhde, mutta tosi vaikeaa on. Ja jonnekin se on pakko saada purkaa, että vihaa jotakin. Tämä on vaan jotenkin tosi tabu aihe, ja paha äitipuoli elää niin vahvasti edelleen. Voimia!