viime viikkoina olin

ajatellut päästäväni vipit ja kulutusluottoni ulosottoon. Ajattelin että näin olisi helpompaa tämä elämä. Jäisi kuukaudessa enemmän käyttörahaa, rahaa elämiseen jne.



Kunnes eilen katsoin telkkarista elokuvan, jossa oli syrjäytyneitä + pitkäaikaistyöttömiä ongelmiensa kanssa. Heräsin tähän päivään (Luojan kiitos) minä en halua olla 2 vuoden kuluttua työtön, itseään myyvä vähäosainen. Mielummin elän sillä 100 eurolla kuussa kaksi seuraavaa vuotta. En todellakaan päästä asioita tuohon.



Tottahan se ottaa aivoon maksella järkyttävän korkoisia luottoja, mutta koska olen jokaisen lainan, vipin, luottokorttiluoton ottanut täysissä sieluun ja ruumiin voimissa, olen minä se joka ne maksaa.



Olen toissapäivänä hakenut seurakunnalta ruokarahaa (40 euroa) tuolla summalla pärjään viikon loistavasti.



Onneksi asuminen on minulle ilmaista, asun sukulaiseni luona joka ystävällisesti antaa minun täällä olla ilman kuluja, ostaa ruokaa.

Onneksi maailmassa on näitä ystävällisiä sieluja, jotka todentotta ajattelevat muutakin kuin omaa napaa.



Töissä en ole, olen pitkällä sairauslomalla mielenterveysongelmieni vuoksi, mutta vielä täältä noustaan tavalla tai toisella.



Aurinkoista syyspäivää kaikille =)