On epäreilua etten ole pullantuoksuinen äiti vaikka haluaisin olla sen henkinen.

Ettekö te sitoutuneet lapseen, kun kerran sellaisen hankitte?

Ei se ole epäreilua, se on elämää.

Onhan ne toki fiksua kerätä talteen. Ottakaa miehen kanssa yksi päivä, esim. viikonloppuna, että hoidatte homman yhdessä. Eivät ne marjat (eikä lapsenne) tietä, kuinka pullantuoksuisesti sinä ne keräät. Eikö pääasia ole, että marjat saadaan talteen?



Muilta osin muuttaisin elämästänne lähinnä sen säännöllisen lapsiparkin käytön. Voisitteko käydä salilla vuorotellen, että lapsi saisi jäädä toisen kanssa kotiin?

Kyllä sä vielä ehdit niitä marjoja keräileen ja muutakin tekeen. Parivuotias vaatii aikaasi ihan eri tavalla kuin muutaman vuoden päästä jolloin kaverit ovat tärkeämpiä ja hän tekee yksinkin asioita. Nyt äidin huomio on tärkeää. Oman jaksamisesi kannalta käy ihmeessä siellä salilla. Jaksat olla pirteämpi äiti. Ei se lapsi siitä kärsi, kun et siellä kuitenkaan kaikkia iltoja vietä.

ihan pakko on kyllä kysyä, että eikö miehen kanssa voisi käydä vuoropäivinä siellä salilla? Että lapsi saisi olla kuitenkin iltaisin kotona eikä siellä lapsiparkissa?



Ja sitten itse asiaan. Jos kerran haluat puuhailla pihalla ja olla pullantuoksuinen äiti, niin ei muuta kuin toimeksi. Muutos tapahtuu, kun laitat sen tapahtumaan. Itsekin olin ennen sohvaperuna, mutta omakotitalon hankinnan myötä olen tajunnut, että ihmeen paljon sitä saa aikaiseksi, kun vaan alkaa tekemään, vaikka aluksi hiukan vastustaisikin. Sitä paitsi pihalla puuhailu jotenkin tankkaa energiavarastoja ja parantaa yöunta ainakin minulla. Eli väsymystä ei karkota se sohvalla makoilu vaan se, että puuhailet kivoja juttuja raittiissa ulkoilmassa.



Hae kaupasta vaikka tarpeet syysitutuksiin ja pari uutta ruukkua näin ensi alkuun. Piristää kummasti ja ihanat istutukset kenties houkuttelevat sinut ulos huomennakin. Ja taaperon kanssa olisi varmasti ihana käydä vaikka mustikoita tai puolukoita poimimassa, sillä tavalla kiireettömästi ja ilman tavoitteita (kupin ei tarvi tulla täyteen).



Sitä paitsi, tänä päivänä on helpompaa kuin koskaan olla pullantuoksuinen äiti. Kaupan pakastealtaasta kun saa valmista pullataikinaa. Voi kun itsekin vielä pääsisi leipomaan tuollaisen pikkuihmisen kanssa!

miksi sen taaperon pitää notkua siellä lapsiparkissa, kun sinä olet salilla?



Miksei ole isänsä kanssa silloin?



Ja ihan tiedoksi vaan, että vähintään saman liikunnnan saat, kun alat tehdä puutarhatöitä ja hommaat kotiin crosstrainerin.

monella on varmasti omasta lapsuudesta "traumoja" viinimarjapuskista. Eikä se nyt niin simppeliä ole, että vaan kipaiset työpäivän jälkeen marjapuskassa, ja vola, titteli pullantuoksuisena on taattu. Töistä kotiin, välipalaa, muksulle ulkovaatetus, sitten jakkaraa ja ämpäriä ja nyhdät niitä, muksu kyllästyy.. sisällä pitäisi sitten vielä perata ja pakata ne pakastimeen, tehdä mehua tai sosetta... Pistä vaan lappu portille että saa tulla poimimaan, kun soittaa etukäteen ;D

monella on varmasti omasta lapsuudesta "traumoja" viinimarjapuskista. Eikä se nyt niin simppeliä ole, että vaan kipaiset työpäivän jälkeen marjapuskassa, ja vola, titteli pullantuoksuisena on taattu. Töistä kotiin, välipalaa, muksulle ulkovaatetus, sitten jakkaraa ja ämpäriä ja nyhdät niitä, muksu kyllästyy.. sisällä pitäisi sitten vielä perata ja pakata ne pakastimeen, tehdä mehua tai sosetta... Pistä vaan lappu portille että saa tulla poimimaan, kun soittaa etukäteen ;D

Täällä kans yks joka harmittelee kaikkea mitä ei ehdi. Haluisin pitää kodin siistinä, keittää hillot, mehut ja pakastaa marjoja sellaisenaan. Ommella poikien vaatteet itse. Leipoa pullaa, kutsua lapsiperheitä kylään ja olla kelpo emäntä muutenkin.



Noi 11kk kaksoset kyllä tyrmää tän ajatuksen aika tehokkaasti, vaikka täysipäiväisesti kotona olenkin. Ja nyt kun on itellä flunssakin vielä, niin en saa edes tiskivuorta pidettyä kurissa (tiskikoneeseen ne vaan tarttis lykätä).



Ihan totta se on mitä noi sanoo, että sen kun ryhtyy tekemään vaan. Kyllä mäkin välillä onnistun ku oikein jaksan paneutua ja miettiä miten lapset osallistuu / pysyy tyytyväisinä vierellä. Mut paljon useammin jää tekemättä.



Turha se on tälleen harmitella, tuntuu että mitä enemmän rypee, sitä epätodennäköisempää on saada jotain tehtyä.



Itellä on välillä auttanut se, että asetan itselleni jonkun tosi maltillisen tavoitteen päivälle ja sanon itselleni, että tämän jos saan tehtyä niin oon tosi tyytyväinen. Se tyytyväisyyden palkinto kantaa yllättävän pitkälle ja se homma helposti tulee tehdyksi. Mutta se pitää tosiaan olla jotain suhteellisen pientä, niin että sitä tuntee saavansa sen hyvän fiiliksen vähän niinku liiankin helpolla. Silloin se tulee tehdyksi. :) Tänään voisin tyhjentää yhden ikkunalaudan turhasta roinasta. Oliskos se päivän hyvä työ? ;)

Miksi omat salikäynnit menee lapsen edun edelle.Jos päivät on jo hoidossa, niin eikö tuossa ole pienelle jo ihan tarpeeksi tai liikaa.

Sitten ihmetellään lapsen levottomuutta muutaman vuoden kuluttua. Selityksenä sitten no kun me haluttiin siellä salilla käydä ja luultiin että lapsikin tykkää olla illat lapsiparkissa saadakseen sosiaalista vertaistukea muitten salivanhempien lapsista.

Niin olen pohtinut tuota hommaa että kävisi eriaikaan siellä salilla. Jotenkin on vaan ollut helpompaa mennä yhdessä kun ollaan 16.30 kotona sitten syödään ja sitten salille ja kotona ollaan taas 19.30 jälkeen. Ja eihän me käydä kuin 2-3 kertaa viikossa joten joka päiväistä tämä siis ei olekaan :)



Mutta olen myös pohtinut sitä, että vähän karsisi noita pensaita ja puita.. On nimittäin aika monta niitä, myös luumupuu ja vadelmiakin on..... Olen puhunut tutille että keräämään saavat tulla ja moni on käynytkin, silti niitä vaan riittäää.... Saan niistä stressin! Omenapuitakin on kuusi ja niitä omenoita ympäriinsä. Pakastin on jo täynnä joten sinne ei oikein noita mahdu ja mehuja ei juoda :D



Elämä tosiaan on valintoja niinkuin joku mainitsi, ja ihan hyvän valinnan olen sinällään tehnyt, mutta olin jotenkin omassa päässäni ajatellut valmiiksi miten asiat menisi ja toteutus olikin vähän toista :P Hehe voin jo riisua nää pinkit aurinkolasini siis :P ja herätä tähän päivään. Ikääkin jo 30 vuotta. Kai tää aika näyttää ja muokkaa. Itselläni ei ole oikein mallia vanhemmista siksi en varmaan osaa oikeanlainen olla itsekään. En siis askartele lapsen kanssa tms. ostin minä kuukausi sitten lapselle kuitenkin vesivärit.. Muovailuvahan se varmaan söisi jos semmosta kokeilisi. Olen siis toisin sanoen huono keksimään mitä lapsen kanssa kuuluu illat tehdä.



Illalla ennen nukkumaan menoa luen iltasadun ja lauletaan muu aika on hengaamista vain. Sitten kateellisena katselen ja kuuntelen juttuja mitä muut äidit keksii.. Jotkut on vaan luovempia vissiin. + omassa lapsuudessani ei tehty lapsena mitään... Ainakaan en juuri muista.

minulla on piha hoitamatta, en jaksa kitkeä tai tehdä puutarhatyötä, omenat ja marjat mätänee puihin ja pensaisiin, piha on ruokkoamattoman näköinen. Sisällä on kaikki kalusteet eri "puulajeja" ja astiat eri sarjoista, en jaksa sisustaa kun en pidä siitä. ja SO WHAT!!!



Monet äidit ns haluavat olla pullantuoksuisia kun se on se muotti ja stereotypia mikä on arvostettua ja kunnioitettua. Pitää sisustaa, hoitaa puutarhaa, leipoa.



Paskan lati, sanon minä moisille stereotypioille, ja teen just niinkuin tykkään enkä välitä mitä muut ajattelee rikkaruohopuutarhastani.



Meillä 4 lasta ja kaiken liikenevän vähän oman ajan käytän salitreenaamiseen 5 krt viikossa. Mun on pakko valita "itseni" eli treeni, jotta jaksan, pystyn ja kykenen hoitamaan työn, lapset ja perheen. Jos jukoliste vielä stressaisin jostain viinimarjanpoimimisesta niin hulluksi siinä tulisi. On se parempi pitää omasta lantusta huolta ettei pimahda, joten mieluummin treenaava ja tasapainoinen äiti ja sotkuiset miljööt kuin että kaikki kiiltää ja muori on kireä kuin viulunkieli.



Minusta siis sinulla rivien välissä lukee että haluat treenata ja unohtaa stressin puutarhasta, muttakun KUULUISI hoitaa puutarhaa ja KUULUISI mehustaa niitä viinimarjoja. Mitäpäs jos näytät keskaria niille viinimarjoille ja teet ihan niinkuin haluat?



terv. viinimarjat mätänee jo kuudetta vuotta

kun lapset olivat pieniä. Tai mies kävi ensin ja minä sitten kun mies laittoi muksut nukkumaan. Toimi hyvin.



Ja ei kai niitä ole pakko poimia, tai poimit vaan pari rasiaa tai piirakkatarpeet jos haluat. On sille puutarhanhoidolle aikaa kun lapsi kasvaa tai sitten teet pihasta helppohoitoisen.

minulla on piha hoitamatta, en jaksa kitkeä tai tehdä puutarhatyötä, omenat ja marjat mätänee puihin ja pensaisiin, piha on ruokkoamattoman näköinen. Sisällä on kaikki kalusteet eri "puulajeja" ja astiat eri sarjoista, en jaksa sisustaa kun en pidä siitä. ja SO WHAT!!! Monet äidit ns haluavat olla pullantuoksuisia kun se on se muotti ja stereotypia mikä on arvostettua ja kunnioitettua. Pitää sisustaa, hoitaa puutarhaa, leipoa. Paskan lati, sanon minä moisille stereotypioille, ja teen just niinkuin tykkään enkä välitä mitä muut ajattelee rikkaruohopuutarhastani. Meillä 4 lasta ja kaiken liikenevän vähän oman ajan käytän salitreenaamiseen 5 krt viikossa. Mun on pakko valita "itseni" eli treeni, jotta jaksan, pystyn ja kykenen hoitamaan työn, lapset ja perheen. Jos jukoliste vielä stressaisin jostain viinimarjanpoimimisesta niin hulluksi siinä tulisi. On se parempi pitää omasta lantusta huolta ettei pimahda, joten mieluummin treenaava ja tasapainoinen äiti ja sotkuiset miljööt kuin että kaikki kiiltää ja muori on kireä kuin viulunkieli. Minusta siis sinulla rivien välissä lukee että haluat treenata ja unohtaa stressin puutarhasta, muttakun KUULUISI hoitaa puutarhaa ja KUULUISI mehustaa niitä viinimarjoja. Mitäpäs jos näytät keskaria niille viinimarjoille ja teet ihan niinkuin haluat? terv. viinimarjat mätänee jo kuudetta vuotta

Hehe sait fanin :D ehkä pitäisi minunkin ajatella vain noin.. lopettaa se pakonomainen yritys olla enemmän äiti. Enkä usko lapseni kyllä traumatisoituvan jos käy 2-3 kertaa lapsiparkissa päivähoidon lisäksi ;)

Kiitti kirjoituksesta meinasin jo vajota maan syövereihin :D

eli 13 tässä vielä jatkaa, se sinun treenaamisesi ei ole mitenkään lapselta pois vaan päinvastoin tuo lapsellesi lisää hyvää, kun olet henkisesti tasapainoinen ja fyysisesti terve ja jaksava. Jaksat painia, nostella, leikkiä ja touhuta - monet sohvaperunamammat eivät leikkipuistossa jaksa muuta kuin puolimakaavassa asennossa löhötä penkillä ja lukea seiskaa.



Ja ylipäätään, mitä luulet lapsesi aikuisena arvostavan enemmän, sitä että oli viimeisen päälle siistiä, viinimarjat mehustettuna ja omenat hillottuna, vaiko sitä että äiti oli aina hyvällä päällä, onnellinen ja naurava, ja jaksoi leikkiä ja osallistua lapsen elämään.



Näillä eväillä ne viinimarjat voi unohtaa pensaisiin ihan hyvällä omallatunnolla. Kyllä minäkin katsoin säälien naapurin rouvaa joka melkein itkua tuhersi sateessa marjoja poimiessaan ja selitti että "yötä myöten pitää näitä nyt mehuiksi keitellä kun vartavasten lainasin mehumaijaa".



PS. en siis mitenkään väheksy niitä keitettyjä mehuja ja myönnän että on ne toki terveellisempiä kuin kaupasta ostetut, mutta joskus kun resurssit on rajalliset/niukat, on ihan oikeasti tehtävä priorisointia ja valintoja, kun kaikkea vaan ei pysty suorittamaan.



PPS: jättämällä marjat pensaisiin teet pikkulinnut onnellisiksi :)

mutta täydet päivät päivähoidossa on jo 2-vuotiaalle aikamoinen ponnistus.



Siihen päälle sitten vielä lapsiparkkia, niin huh-huh! Siellä on ihan ketä sattuu hoitajinakin, ei todellakaan ole kuule koulutettua väkeä.



Milloin sinä sitten käytännössä olet itse lapsesi kanssa????

KOLMENA ARKI-ILTANA kello 19.30??? Oltuaan vähintään kellon ympäri liikenteessä?



Kenelle tuo on helpompaa???? Anna kun arvaan, sinulle.

No vaikka sunnuntaina menette koko perheen voimin ulkoilemaan ja keräilette niitä marjoja. Mun mielestä paljon tärkeempää kuin marjat ja pullat jne. on kiireetön aika lapsen kanssa. Ja siis eihän mies varmaan mitään sohvalla makoiluakaan arvosta, mutta ei hän myöskään mennyt naimisiin (tai avoliittoon) pullantuoksuisen äidin kanssa, vaan sinun itsesi kanssa, sellaisena kuin ennen kuin perheenäitikuviota oli olemassa. Eli uskon että sekä mies että lapsi arvostaa sua eniten kun teet sellasia asioita, jotka sua ja perhettä ihan oikeesti kiinnostaa.



T. Kahden lapsen akateeminen kotiäiti, joka ei leivo eikä kerää marjoja, mutta rakastaa lasten kanssa leikkimistä, kuntosalia ja opiskelua jne.

KOLMENA ARKI-ILTANA kello 19.30??? Oltuaan vähintään kellon ympäri liikenteessä?

Kenelle tuo on helpompaa???? Anna kun arvaan, sinulle.

meillä ollaan jo menossa sänkyyn tähän aikaan.

Meillä ehkä yksi neljästä olisi ihan hyvällä suostunut jämään 2-vuotiaana lapsiparkkiin kuntosalilla. Vuorotelen kyllä käymme ja olemme aina käyneet. Tee lapsen kanssa sellaisia asioita, joista kumpikin pitää.