On epäreilua etten ole pullantuoksuinen äiti vaikka haluaisin olla sen henkinen.

2 aikuista ihmistä sitoutunut kuntosaliin muttei lapseensa?

Vastenmielistä.Laita tilinumero ja mä maksan teidät pois sieltä salilta kertaheitolla.

Itsensä uhraaminen ei ole vanhemmuuden mitta, mutta jossain vaiheessa on pakko miettiä tuo kuvio uusiksi. Mitä sinä ja miehesi haluatte tehdä lapsen kanssa? Liikunta on teille tärkeää, mutta onko pakko käydä aina salilla? Ulkona lapsi voi kulkea mukana esimerkiksi juoksurattaissa, pyörän peräkärryssä tai kantorinkassa. Jos nukuttaminen on vaikeaa, kokeile nukuttaa juoksurattaisiin, niin lenkki tulee tehtyä joka päivä. Siivoaminen on myös monipuolista liikuntaa, kun teet siitä itsellesi 30-minuutin rutiineja, jotka toistat aina samalla tavalla maksimiteholla. Lapsi leikkii mielellään itsekseen sen aikaa, näkee vanhempien tekevän fyysistä työtä kuten siivousta lähellä. Lapsi myös kasvaa koko ajan ja kannattaa jatkuvasti hakea juttuja, joita sinä tai miehesi tykkäätte tehdä lapsen kanssa joko yhdessä tai erikseen.

Ja ylipäätään, mitä luulet lapsesi aikuisena arvostavan enemmän, sitä että oli viimeisen päälle siistiä, viinimarjat mehustettuna ja omenat hillottuna, vaiko sitä että äiti oli aina hyvällä päällä, onnellinen ja naurava, ja jaksoi leikkiä ja osallistua lapsen elämään.

Ap:n lapsihan ei juuri ehdi äitiään nähdä...

Kyllä niitä marjoja ehtii keräillä ja hillota myöhemminkin. Kun mun lapset oli 1 ja 3 niin kyl suurin osa sadosta mätäni ulos, kun ei siinä hulinassa montaa minuuttia ehtinyt keräillä. Ja jos ehti kerätä, niin sit se hilloaminen yms muu hösellys jäi.



Nyt lapset 5 ja 7, ja ollaan tehty hilloja, soseita, hyytelöitä yms. marjoista ja kuivattu omenarinkuloita ja pakastettu omenasosetta. Mehua tehdään vielä ompuista. Vaikka arki on edelleen kumman hektistä, niin silti nyt löytyy paremmin aikaa puuhata "pullantuoksuisia" puuhia kuin mitä taaperoikäisten kanssa ehti - etenkin kun nää eskari-kouluikäiset lapset ovat ihan avuksikin keräämisessä ja putsaamisessa. Nyt tämä on mukavaa yhteistä hommaa, josta kaikki tykkää.

ja huomionkipeä. Siksi tappelee nukkumaanmenosta.



Täyden päiväkotipäivän päälle 2-vuotiaan pitää kello 18.30 päästä rauhoittumaan - ei tod. rynnimään jonnekin lapsiparkkiin!



Meillä lapset 8 ja 10 ja meilläkään ei kumpikaan ole enää ulkona tuohon aikaan koulupäivinä - vaikka nousevat tuntia myöhemmin!

vaan siitä _miten_ käy.



Miksi te ette voi urheilla vuoroiltoina tai vaikka sitten edes viikonloppuna.



Tuo nykymenonne on lapselle epäinhimillistä!

Komppi tälle, en voisi olla enempää samaa mieltä!



Urheilla saa ja se tekee hyvää, mutta keksikää tuohon nyt oikeasti jokin muu tapa. Joko vuoroiltoina salille tai välillä jotain muuta, lapsen kanssa harrastettavaa liikuntaa.



Itse harrastan myös salia ja ihan jo liikunnan monipuolisuuden vuoksikin kannattaa vaihdella sitä liikuntamuotoa. Esim. yksi kerta viikossa salin sijaan vaikka hölkkälenkki, jonka voi tehdä vaikka silloin kun toinen vanhempi hoitaa iltatoimia lapsen kanssa. Tsadaa --> lisää aikaa lapselle, ei lapsiparkkia ja muutenkin säästyy aika, kun ei tarvi koko ajan siellä salilla ravata :)



Tiedän mistä puhun, sillä mulla on myös 2v-lapsi ja juuri samankaltainen vähän nukkuja kuin ap:lla. Samoin itse olen liikunnallinen ja tarvin liikuntaa jaksaakseni. Meillä juuri harrastetaan vuorotellen tai sitten lapsen kanssa ja silti lapsi ei nuku sen enempää vaikka illat on rauhoitettukin. Mutta lapsi on huomattavasti tyytyväisempi, kun saa iltaisin puuhailla isän tai äidin kanssa hoitopäivän jälkeen.

Legoilla rakentelua ja sen sellaista voi 2-vuotiaan kanssa yhdessä puuhata. Ja ottaa lapsen mukaan kotitöihin, sanoittaa niitä. Oppii samalla mitä kotina tehdään.

Pelkkä hengailu kuulostaa jopa pelottavalta