Soitin juuri lastensuojeluun
Tein tutuista ilmoituksen, kun näin pienen ihan mustelmilla. Vanhemmat on työttömiä ja pinna hirveän kireällä. Huutavat ja pelottelevat lapsia, joita on heillä kaksi. En tietysti tiedä vaikka poika olisi kaatuillut itsensä mustelmille, mutta jotenkin perheestä huokuu sellainen henki että kaikki ei ole kunnossa. Lapset ei uskalla puhuakaan kun vanhemmat on paikalla, muuten ovat ihan normaaleja ja iloisia.
Nyt vaan kauhulla odotan, mikä on minun tuomio. Ilmoitin nimettömästi, mutta ihan varmasti arvaavat kuka ilmiotti. Ovat todella ilkeitä ja tästä alkaa parjauskampanja. Pelottaa. Mutta en voinut Eerikan kohtalon jälkeen enää antaa olla.
Kivittäkää nyt sitten sossujen ajan hukkaamisesta. :(
Kommentit (89)
Se on aika helvetin heppoinen pohja perheen vainoamiselle.
Ja se on ihan helvetin huono käsite lakitekstiin.
On ihmisiä, jotka on huolissaan koko ajan jostakin. Meilläkin oli viime vuonna nuori eskariope, joka huolehti itsensä ihan sairaaksi. Huolehti ja kuvitteli.
selvästi kiinnosta lasten olot tossa perheessä. Heti ollaan mollaamassa aapeeta joka toimi aivan kuten kuuluu. Onkohan täällä liikkeellä paljonkon noita jotka tuntevat piikin lihassaan kun tulee puhe lastensuojelusta.. Niin se vaan on että harva suomalainen uskaltaa naapureilta udella kuulumisia jos epäilee asioiden olevan huonolla tolalla! Turha täällä on jeesustella!
mutta ei se sossukaan tuollaisesta ilmoituksesta juuri hetkahda.
Nimetön ja sävyltään pahantahtoinen ja pelkkää mutua.
Jos sitä vaadittaisiin putoaisi kyllä varmasti ilmoitusten määrä. Luultavasti noin 90% eli suurin osa aiheellisistakin jäisi ilmoittamatta. Ja onhan tässä faktoja paljonkin. Lapsella on mustelmia ja "pelkäävät" vanhempiaan. Vanhemmat eivät suostu asiasta puhumaan.
Mä ymmärrän hyvin että pelkäät suvun reaktiota, mutta muista aina että et todellakaan tehnyt ilmoitusta syyttä. Vaikka lastensuojelu toteaisi että ei ole aihetta jatkotoimiin se ei välttämättä tarkoita että ilmoitus oli turha.
p.s. Mun tytölle tulee todella helposti mustelmia. Jalat on niitä aina ihan täynnä ja kyllä mustelmia muualtakin löytyy. Kaverilla on verenvuototauti ja epäili että tytölläkin olisi. Oireet on samat (siis myös muita kuin mustelmat). Jos joku tekisi tytöstä ilmoituksen niin ensireaktio olisi tietysti yllättynyt ja ehkä vihainenkin, mutta ymmärtäisin sen kyllä enkä pistäisi välejä poikki sen takia.
Ajattelem jos joku jättää tekemättä ilmoituksen vaan koska pohtii tätä itsekseen. Ja olisikin aiheellinen tapaus.
Jos sinun perhe on normaali ja tapaukset selitettävissä niin ei lapsia oteta pois teiltä.
Mutta ajattele niin että se on heidän työtään määritellä lapsien turvallinen kehitys ja mikä niin mukavaa heillekin kuin päästää mukava perhe jatkamaan elämää?
Samaanaikaan se ap.n serkkulapsen kaltainen joka tarvitsisi apua, ei sitä saa jos ei ota asiaa puheeksi. He tarkistaisivat ja antaisivat apua.
Minua häiritsee se että tämä asia tuomitaan; tuomitaan siis myös ne kun lapsi tarvitsee apua.
Jos tuossa perheessä on lapsille tehty jotain väkivaltaista, niin nythän asiaa voi selvittää.
Se on aika helvetin heppoinen pohja perheen vainoamiselle.
Miksi lastensuojelutyö on mielestäsi vainoamista? Vanhempien asiaako tässä pitäisi mielestäsi ajaa eikä lasten? Jos sossu käy tarkistamassa perheen tilanteen, se ei TODELLAKAAN ole mitään vainoamista!
Äiti retuutti pientä ja survoi väkisin, oli ihan vaan pakko kovaan ääneen ihmetellä, että ihan pelottaa, mitä sä teet kotona neljän seinän sisällä, kun tässä meidän näkösällä tolleen retuutat pientä.
Oli kuitenkin varmaan ihan kunnon äiti, kun säikähti. Yleensä ne pahimmat ärjäsee, että pidä vittu huoli omistas asioistas tai että turpa kiinni.
Senkö joka oikeasti tarvitsisi apua, mutta ei saa sitä, koska sossun kaikki aika menee turhien ilmoitusten seulomiseen?
Turhia ilmoituksia on nyt jo puolet. Voitte varmaan kuvitella, paljonko niihin tärvääntyy tähdellistä työaikaa.
Ja juu, meistä teki sukulainen ilmoituksen, koska hän päätteli, että pidämme esikoistamme nälässä, koska lapselle ei tarjottu ruokaa heti kotiin tultua.
Ei voinut kysyä meiltä asiasta, vaan paukkasi sossuun. Totuus tilanteessa oli se, että lapsi söi välipalan välittömästi eskarin jälkeen kello 16, koska eskarissa oli laiha välipala.
Tämän takia lapsi ei tosiaan sitten ruokaillut kotiin päästyä kello 16.45 vaan iltaruoka oli vasta kello 18.
Toinen lapsi oli kerhossa ja hän söi kotona kello 16.30, koska parin tunnin kerhossa taas ei ollut ollenkaan välipalaa.
Tästä sukulaisemme kehitti valtaisan teoriaan siitä, kuinka minä muka olen aina vieroksunut esikoista (sukulainen itse sattuu olemaan hyvin katkera esikoistytär) ja että esikoistamme sorretaan kuopuksen kustannuksella... Jne. jne.
mielestäsi nyt ap:n tekemä ilmoitus on aiheeton?Ihan oikeasti? Anna nyt jotain perusteita.
Juuri näin. Te, jotka täällä nyt ap:ta arvostelette, kertokaa miksi hänen tekemänsä ilmoitus oli mielestänne aiheeton? Hänhän kertoi, että hän oli yrittänyt selvittää asiaa vanhempien kanssa, mutta koska se ei onnistunut ja hän on huolissaan sukulaislapsistaan. Mitä teidän mielestänne tuossa tilanteessa sitten olisi pitänyt tehdä? Jättää asia sikseen? Jäädä odottamaan mahdollisia selvempiä pahoinpitelyn merkkejä? Vai mitä?
En sano muuta kuin, että hävetkää te, joiden mielestä on väärin toimia, haluta selvittää onko tuntemallanne lapsella kaikki ok.
Onko sinulla mitään oikeaa tietoa asiasta??
Ap, tule toki kertomaan, mitä nimettömästä mutu-pläjäyksestäsi seurasi!
Oikein teit. Jokainen fiksu ihminen on sitä mieltä. Parempi katsoa kun katua. Mikäli kaikki on kunnossa niin sehän on vaan hyvä asia.
Sellaisia mustelmia, joiden alkuperä olisi selvinnyt ilmoittajalle ihan vaan kysymällä.
[/quote]
Ap kysyi mustelmien alkuperää ja sai välttelevän vastauksen. Sen jälkeen ap kysyi sitä toisen kerran, jolloin hänelle sanottiin, ettei asia kuulu hänelle.
Tämä olisi selvinnyt sinulle ihan vaan lukemalla ap:n tekstit. Pelle.
Miksi ap:lle pitäisi vastata sen kummemmin? Selkeästi hänellä on huonot välit noihin ihmisiin.
En minäkään olisi hänelle sen kummemmin mitään kertonut.
Juuri luki lehdessä, että lastensuojelutarpeen selvityksen teko kestää monissa kunnissa yli vuoden!
Kuvitelkaapa itse, miltä tuntuisi elää moisessa epävarmuudessa vuosi syyttömänä?
älyvapaa huoli-ilmoittelija?
Jos ls-ilmoituksen voisi tehdä vain satavarmasta tapauksesta, eerikoita olisi aika monta lisää.
Ap:han oli kysynnyt vanhemmilta niistä mustelmista eikä ollut saanut mitään selitystä.
ihan todistaja ollut paikalla... Ja koulun ovi on siellä koulussa, ei täällä kotona. Minua sapettavat nämä älyvapaat huoli-ilmoittelijat sen takia, että juuri niiden huoli-ilmoitusten takia lastensuojelu on tukossa - eikä apu löydä sinne minne pitäisi! PUOLET ilmoituksista on jo nyt turhia. Tajuatteko, yli puolessa tapauksista arvostelukyky on jo nyt mättänyt. Sillä aikaa kun se Eerika on kitunut kotonaan, sossu on laukannut tutkimassa viattomia mustelmia väärässä paikassa. Sellaisia mustelmia, joiden alkuperä olisi selvinnyt ilmoittajalle ihan vaan kysymällä.
ap:lla on valmiiksi huonot välit ilmoitukseen kohteeseen ja kaikki sisältö on käytännössä sitä, että huokuu, henkii ja tuntuu.
Eipä siitä paljon muuta ole enää pääteltävissä kuin että Eerikan tapaus on nyt saanut ap:lla huokumaan, henkimään ja tuntumaan vähän yli.
Kerroin puhelimessa nimeni, nimettömyydellä tarkoitin sitä että pyysin, ettei perheelle kerrota nimeäni. Varmaan he sen kyllä arvaavat.
Minulla ei ole huonot välit vanhempiin eikä mitään syytä tehdä heille (tai kenellekään) kiusaa. Oletan välien huononevan ilmoituksen jälkeen. kaikkia heidän elämänvalintojaan en oikein ymmärrä, mutta en minä niiden takia ilmoitusta tehnyt. Eivät kai he nyt lapsiaan olisi minulle tuoneet jos me ei oltaisi väleissä.
Minua kiusaa asenne, että lastensuojelu heti syyttäisi vanhempia hirviöiksi ja tilanteen tarkistaminen olisi vainoamista tai kiusaamista. Jos jonkin perheen tilanteen selvittämiseen menee vuosi, niin kyllä siinä on taustalla ihan oikeita ongelmia.
Ilmoituksen jälkeen menee viikko tai pari kun arvioivat miten tilanteessa pitää toimia. Jos tarkistuksen jälkeen ei pidetä toimia tarpeellisina, niin ei niitä kuukausikaupalla venytetä.
Toivon että tämä perhe saa tukea vanhemmuuteen. Heillä olisi myös tarvetta kuntouttavalle toiminnalle ihan vain itselleen. Syrjäytyminen on vaikea ansa ja aiheuttaa monenlaisia ongelmia. Siinä on helppo käpertyä kotiin ja asennoitua ulkomaailmaan uhkana. Apua on kuitenkin saatavilla, jos sen uskaltaa ottaa vastaan.
Olisit toki voinut myös tarjota apuasi heille jos heidät tunnet.
Et tiedä, mutta kovasti vaan henkii, huokuu ja tuntuu.
Virkaintoinen neuvolantäti raportoi mustelmista, hammaslääkäri urputtaa sossuun peruuttamattomista lääkäriajoista jne.
Eikä se ns. pahoinpitelyjälki välttämättä eroa mitenkään ns. tavallisesta jäljestä.
Jos esimerkiksi tönäisee lapsen päin ovea, jälki on ihan samannäköinen kuin jos lapsi itse törmäisi oveen.