Kumpi on sinulle itsellesi tärkeämpää

ja siis mennä töihin.

pihistää edellämainituista (esim. matkustelu) että voisit olla lapsen kanssa kotona 3-vuotiaaksi saakka?

Mä olin kotona 2 vuotta ja en olisi jaksanut sitä kolmatta. Perheen hyvinvointi oli jo vaakalaudalla kun mamma makas tylsistyneenä soffalla ja antoi lapsen vetää sipsi ööverit.

Mutta mielestäni myös isän on oltava vuorollaan lasten kanssa kotona, eikä niin että äiti on sen koko kolme vuotta. Meillä minä olin ensin kaksi vuotta ja sitten mies vuoden.



Emme joutuneet kokonaan jättämään matkustelua, mutta rajoittamaan kyllä.

Siihen lisäbonuksena vielä, ettei kolmen vuoden töistä poissaolo olisi käytännössä mahdollista, koska ammattitaitoni häviäisi tuona aikana kokonaan.

Seuraavan lapsen kanssa mies lupasi jäädä hoitovapaalle ku minä menen töihin. Ammattitaidonkin takia.

Kun voisi ottaa edes toisen. Mutta noi ei ole tärkeää elämässä.

Mutta käytännössä en tätä valinnut, koska olen sellaisella alalla että jos on 3 vuotta pois työelämästä on tippunut auttamattomasti ulos kehityksen kelkasta ja olisi tosi raskasta ottaa kehitys kiinni.

Minusta tulee todella huonoa seuraa kun rahat ovat vähissä, penninvenytys kiristää hermoja ihan älyttömästi.



Eikö tämä ole jo vähän kulunut aihe?