Ettekö te yhtään alaa valitessanne miettineet, mitä sillä alalla tienaa?

Ammattiliiton puolesta on annettu keskipalkaksi 3200 euroa. Todellisuus on jotain ihan muuta, yleensä 1700-2200 euroa. En tajua, mistä ammattiliitto repii nuo keskipalkkansa, kun todellinen palkka on puolet tuosta.

Lukiossa en osannut ajatella, mitä kaikki maksaa. Oletin, että palkalla pärjää. En koskaan haaveillut rikastuvani älyttömästi eikä raha ollut ratkaiseva asia ammatinvalinnassa. Olin varmaan naiivi, toisaalta kotona ei koskaan oltu rahaa korostettu - ei puhuttu oikeastaan ollenkaan siitä, niin en ehkä minäkään osannut sitä sillä tavalla miettiä.



No mulla on ihan jees palkka ja töitäkin on löytynyt, hyvä niin.



t. humanisti

Tiesin että tienaa vähän, mutta se mulle riitti. Mieluumin teen mieluisaa työtä loppuikäni kuin paskahommaa isommalla palkalla. Sattumalta tämä ammatinvalintani myöhemmin johti kuitenkin tosi hyväpalkkaiseen työpaikkaan.

mä en tajunnut palkkaeron käsitettä edes lukioikäisenä, näistä asioista ei puhutta koulussa eikä kotona.



Nyt VITUTTAAAAAA, koska olisin papereillani päässyt opiskelemaan melkein minne vain. Nyt kyhjötän todella huonosti palkatussa duunissa.



Vittu. Tämän päivän tytöt: etsikää netistä tietoa palkoista älkääkä ainakaan ehdoin tahdoin valitko huonopalkkaista alaa, vain jos todella olette motivoituneet sille - eikä mielellään edes siinä tapauksessa.

Ystäväni väitteli keväällä tohtoriksi, mutta töitä hänellä ei ole. Sitä nyt suree ja olen toki pahoillaan hänen puoletaan, mutta tekisi myös mieli kysyä, eikö hän ikinä ajatellut tätä etukäteen. Kyse ei ole mistään suhdanneherkästa alasta vaan alan työpaikkoja ei yksinkertaisesti ole olemassa.

Ei mulla lukioikäisenä ollut oikeastaan mitään hajua, minkä verran elämiseen oikeasti tarvitsee rahaa. TIesin toki, että lääkärit ja juristit ovat "hyväpalkkaisia", mutta itse pelkästään kahviloissa kesätöitä tehneenä, mikä tahansa lähes 2000e/kk tuntui tosi isolta rahalta. Eikä sitä silloin miettinyt, mitä maksaa perheasunto 4 hengelle pk-seudulta.



Joka tapauksessa valitsin ammattini ihan muilla perusteilla, kuin palkan mukaan - enkä kadu sitä yhtään. En vaihtaisi ammattiani tai työpaikkaa, mutta saan kai silti toivoa, että saisin työstäni isompaa palkkaa.



Olen kätilö.

ennen sairaanhoitaja, nyt ihan eri alalla ja palkka bruttona yli 5000 e/kk.

että kotonani puhuttiin rahasta (jota ei ollut) ja opin ymmärtämään suhteellisen hyvin, mitä eläminen maksaa ja myös sen, että joidenkin töiden palkoilla ei pääse leveilemään. Valitsin sitten itselleni sellaisen koulutuksen, josta pääsin hyväpalkkaiseen työhön.

mä en tajunnut palkkaeron käsitettä edes lukioikäisenä, näistä asioista ei puhutta koulussa eikä kotona.

Nyt VITUTTAAAAAA, koska olisin papereillani päässyt opiskelemaan melkein minne vain. Nyt kyhjötän todella huonosti palkatussa duunissa.

Vittu. Tämän päivän tytöt: etsikää netistä tietoa palkoista älkääkä ainakaan ehdoin tahdoin valitko huonopalkkaista alaa, vain jos todella olette motivoituneet sille - eikä mielellään edes siinä tapauksessa.

Päädyin hommiin, joita teen ja joita jaksan tehdä siksi, että palkka ja hyvät vapaat ovat sellaisia etten niihin ihan helpolla muuten yltäisi.

Tietysti ikä vaikuttaa, sillä yli 40-kymppisenä alkaa tuo valinnanvara ja liikkumavara työelämässä muutenkin kapenemaan.



Jos voisi uudelleen valita, niin ensin hankkisin itselleni sellaisen itsetunnon ja paineenkestävyyden, että olisin pärjännyt kykyjeni mukaan. Sitten olisin opiskellut itteni valmiiksi.



Koulunkäyntiavustajan homma on tarkoitettu hyvävaraisissa liitoissa oleville rouville,jotka haluaa jotain "palkitsevaa" puuhastelua. Ei niille, joiden pitää elättää itsensä palkallaan. Tämä on selevä asia.

että kotonani puhuttiin rahasta (jota ei ollut) ja opin ymmärtämään suhteellisen hyvin, mitä eläminen maksaa ja myös sen, että joidenkin töiden palkoilla ei pääse leveilemään. Valitsin sitten itselleni sellaisen koulutuksen, josta pääsin hyväpalkkaiseen työhön.

ja aion omille lapsilleni kertoa rahasta ja eri alojen palkkauksista. En kuitenkaan halua korostaa rahaa liikaa, sillä kyllä työssä on tärkeää myös sen sisältö ja että työn kokee mielekkääksi ja antoisaksi. Työssä joutuu kuitenkin olemaan suurimman osan elämästään, siksi on tärkeää että työstään myös pitää. (Eikä näiden tietysti tarvi olla eri asioita)

mä en tajunnut palkkaeron käsitettä edes lukioikäisenä, näistä asioista ei puhutta koulussa eikä kotona.

Nyt VITUTTAAAAAA, koska olisin papereillani päässyt opiskelemaan melkein minne vain. Nyt kyhjötän todella huonosti palkatussa duunissa.

Vittu. Tämän päivän tytöt: etsikää netistä tietoa palkoista älkääkä ainakaan ehdoin tahdoin valitko huonopalkkaista alaa, vain jos todella olette motivoituneet sille - eikä mielellään edes siinä tapauksessa.

olen 42. Teen asian eteen oikeasti jotain, jos pystytte kertomaan, mille alalle kannattaa opiskella.

Matematiikka on ainoa, jota en hiffaa.

Jos tolta pohjalta joku kekkaa jonkun alan jossa kova palkka ja varmahko työllistyminen tämän ikäisenä niin olen kiitollinen.

on nyt hyvin tyytyväinen.



Ikä on omassa päässä ja opiskella voi töiden ohella.

että kotonani puhuttiin rahasta (jota ei ollut) ja opin ymmärtämään suhteellisen hyvin, mitä eläminen maksaa ja myös sen, että joidenkin töiden palkoilla ei pääse leveilemään. Valitsin sitten itselleni sellaisen koulutuksen, josta pääsin hyväpalkkaiseen työhön.

Olen lakimies, enkä valinnut tätä alaa vain rahan vuoksi, mutta kyllä hyvähköt työllisyys- ja palkkanäkymät kieltämättä vaikuttivat valintaani.

Jos lapseni haluaa tulevaisuudessa sellaiseen ammattiin, jossa ei tienaa hyvin, niin aion toki tukea häntä hänen valinnassaan mutta kertoa samalla rehellisesti, että elintaso (siis ainakin taloudellisessa mielessä) tulee hänellä luultavasti tippumaan siitä, mihin hän on tottunut lapsuudessaan.

on nyt hyvin tyytyväinen.

Ikä on omassa päässä ja opiskella voi töiden ohella.

Jos olet 42-vuotias, sinulla on vielä ainakin 20 vuotta työelämää edessä. Miksi kuvittelet olevasi ikäloppu?

26 vuotta mennyt ja ikinä ei ole vituttanut lähteä töihin. Ja tästä saa vaivaiset 40 000 vuodessa bruttona.

Joten eipä ollut palkkatasokaan tiedossa.

Sen sijaan mm päivähoidon puolen ammattinimikkeitä oli tiedossa ja tiesin että palkkataso ei huippua ole MUTTA sitä taas en tiennyt enkä osannut ajatella, että sillä palkkatasolla ei hurrata ja että elämisen kustannukset kasvavat niin.

Kun valmistuin niin liksa oli n.8000mk/kk, nykyisin siis n.1300e/kk bruttona mutta kun kulut ja kaikki on kasvaneet niin että ei sillä todellakaan elä.

Ei ainakaan jos on perhettä tai asuntolaina tai se kodin vuokra enemmän kuin 500e/kk ja niinhän ne perheellisillä tuppaa olemaan.

vasta valmistumisen jälkeen huomasi, että juristina voi tienata hyvin. Kaikki ei tienaa, kuitenkaan.

Kuule ap! Työ valitaan mielenkiinnon eikä tienestien mukaan. Itselläni on oma sisustus- ja askartelualan yritys ja jo neljättä vuotta miinuksella mennään. Voi olla, että loppu jossain vaiheessa tulee, mutta teenpäs ainakin sitä, mitä saan tehdä. Siskoni on lääkäri ja tienaa 7000 euroa kuukaudessa mutta vihaa työtään!

Pk-seudulla kova kisa työpaikoista ja vaikka mieheni alan keskipalkka n. 2200€/kk, hän joutui ottamaan vastaan työn jossa se on 1800€/kk. Miksi? KOSKA NIITÄ TÖITÄ EI OLLUT MUUALLA TARJOLLA.