Kokeeko kukaan muu rekrytointihaastattelut naurettaviksi?

Ne on niin olevinaan... ainakin mun mielestä.

siitä, voiko rauhallinen ihminen saada työtä tehtyä tehokkaasti ja jos on tehokas, voiko olla rauhallinen... Aivan pälliä hommaa.

Harva ihminen nimittäin saisi ikinä työtä jos olisi oikeasti rehellinen ja oma itsensä siellä haastattelussa. Niinpä haastatteluista on tullut teatteria, joihin opetellaan mitä kuuluu vastata ja miten käyttäytyä, millainen kuva itsestään antaa. Sillä kuvalla ei ole välttämättä mitään tekemistä sen kanssa millainen ihminen on - ja mikä vielä hullumpaa:



sillä mitä haastattelijat toivovat ei ole välttämättä mitään tekemistä sen kanssa mitä työssä vaaditaan! Esim. haetaan koodarinörttiä yksinään nypertämään tietokoneen kanssa, mutta halutaan sosiaalinen tiimipelaaja, jolla mielellään on paljon harrastuksia ja joka on tosi energinen ja aktiivinen ihminen. Viisas hakija sitten haastattelun ajan tällaista näyttelee kun tietää että se on pelin henki, ja pärjää sitten sen jälkeen työssä omana ehkä hiljaisena, epäsosiaalisena itsenään ihan loistavasti kunhan pääsee sisään.



Mä oon joskus huvitellut ajatuksella että olisin rehellinen työhaastattelussa. Töihin en toki pääsisi mutta tulisipa esille tilanteen koomisuus. Esim. kysyttäessä miksi haet juuri meidän yritykseemme, vastaisin että kun teillä sattui nyt olemaan työpaikka auki ja ei mulla nyt huonoa kuvaakaan ole yrityksestä (oikeastihan kuuluisi olla innostunut juuri kyseisestä firmasta, sen tuotteista ja arvoista ja tutustunut siihen etukäteen). Tai kun kysyttäisiin huonoja puolia, listaisin rehellisesti ensimmäiseksi laiskuuden (käytännössä kannattaa sanoa joku mikä on samalla toisaalta hyvä puoli, eli vaikka kärsimättömyys sitä kohtaan ettei hommat etene).

Luultavasti kaikki koulutetummat ja muutkin fiksut

Parhaimmillaan sillä rekryhaastattelijalla on tiedossa kymmenen duunia, ja se yrittää samalla kartoittaa, olisiko sinusta johonkin niistä.



Pahimmillaan se tekee vaan omaa duuniaan ja kerää jotain saamarin kansiota muka kontakteistaan.

mitä hakijalta odotetaan, ja nämä tietenkin toinen toistaan epärealistisempia. Haastattelussa haastattelija yrittää valita kysymyksiä, joissa jotenkin kartoittaisi hakijan vastaavuutta kriteereihin nähden. Usein vaan hakija ja työ ovat aika kaukana toisistaan (ihan huipputasollakin), ja siksi haastattelut vaikuttavat koomisilta.



Hauskimmilaan hakijan motivaatiota testataan kysymällä häneltä kuinka motivoitunut hän on. Stressinsietokykyä testataan kysymällä millainen hakijan stressinsietokyky on. Jne. Jokainen tajuaa mitä ongelmia tällaiseen haastattelumetodiin liittyy...

Typerin kysymys, mihin olen viime aikoina vastannut on ollut "kuinka pian voit aloittaa", kun virkaan on jo valittu joku muu ja haastattelu vain muodollisuus.

Minultakin kysyttiin. Vastasin, että heti sopimuksen allekirjoittamista seuraavana päivänä. "Eli milloin voit aloittaa?" Heitin siihen sitten seuraavalla viikolla olleen kuukauden ensimmäisen päivän. "Voitko aloittaa jo 28. päivä?"

Just. Mä kun todellakin olisin voinut aloittaa heti, kun on nimi paperissa.

persoonallisuuden yhteensopivuutta vain katsotaan.

Ei siinä mitään persoonallisuuden yhteensopimista katsota, vaan varmistetaan omaa selustaa, jotta mahdollisessa valitustilanteessa ei joudu ainakaan syytteeseen syrjinnästä.



Typerin kysymys, mihin olen viime aikoina vastannut on ollut "kuinka pian voit aloittaa", kun virkaan on jo valittu joku muu ja haastattelu vain muodollisuus. Toinen oli "voitko varmasti sitoutua olemaan koko ajan" määräaikaisessa, jossa valituksi tullut oli vain pari kuukautta.