Lue keskustelun säännöt.
Arvostavatko lapset enemmän isoa taloa vai matkoja, leluja, uusia vaatteita jne???
28.06.2012 |
Olisi tietysti kiva jos olisi varaa ihan kaikkeen mutta se ei ole mahdollista - kaikkea ei voi saada, ainakaan meidän tuloilla. Kumpaan sinä panostaisit, asuinneliöihin vai mukavuuksiin, jos olisi pakko valita?
Kommentit (79)
meillä on kyllä riittävästi tilaa, 85-neliöinen kerrostaloasunto neliö nelihenkiselle perheelle. Mutta luovuttiin haaveista hankkia yhtään "hienompaa" asuntoa koska tämä on ihan riittävä. Nyt minulla on varaa olla kotona leikki-ikäisen ja taaperon kanssa kun asuntolaina on kohtuullinen. Samaten asuntomme sijainnista johtuen kaikki elämisen mukavuudet ovat todella lähellä. Vaikka meillä vain mies tienaa, niin pääsemme tänäkin vuonna kaksi kertaa kunnon ulkomaanreissulle ja pari kertaa pienemmälle matkalle risteilylle tms. + kotimaan reissut vielä päälle. Me viihdytään liikkeellä ja reissussa. Mies vie lapset Hoplopiin vähintään kerran kuussa. Syödään pari kertaa kuussa ravintolassa. Lapsille on myös mahdollista kustantaa kaikki harrastukset, mitä ikinä keksivätkään harrastaa, tästä ei jouduta tinkimään. Leluja, vaatteita ym. varsinaista materiaa hankimme vain harkiten.
Ja mikä parasta, tämän meille sopivat elämäntyylin lisäksi meidän on mahdollista säästää jatkuvasti hieman rahaa tulevaisuuden unelmia varten.
Esim. edellä kirjoittanut ei taida juurikaan miettiä mitä lapset haluaisivat, jos saisivat valita. Eivät hänen lapset tosin taida tietääkään, että toisenlainenkin elinympäristö voisi olla.
Mä olen omin silmin nähnyt, kun muutimme pienestä pihasta ja asunnosta suureen pihaan ja isoon taloon, sen valtavan riemun ja muutoksen lasten mielialassa. Riemua riittää pihalla temmeltäessä joka päivä aamusta iltaan, ellei nyt aivan ole ulkoilukelvoton sää. Sama koskee kaikkia lähialueen lapsia. Isommat kulkevat pihasta toiseen ja kaikkein tärkeintä tuntuu olevan luonnon läsnäolo, koska leikit suuntautuvat usein vieressä olevan metsän puolelle.
En usko, että omat ja lähistömme lapset ovat poikkeuksellisia. Kyllä luonnon läsnäolo ja monimuotoisuus, riittävän iso piha ja riittävän iso koti tekevät normaalin lapsen onnelliseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kivaa koko perhe yhdessä. Se ei vaadi isoa taloa eikä matkoja eikä uusia vaatteita tai leluja.
omassa lapsuudessaan joku ihan muu kuin omakotitalo. Perheessä olevat ongelmat, ankeat vanhemmat tai joku muu tylsyyden maksimointi. Kyllä, elämä voi olla tylsää, jos lapsi ei opi koskaan etsimään virikkeitä omasta elinympäristöstään, ja jos vanhemmat pakottavat esim. työskentelemään kaiken aikaa, tai tietysti jos kavereita ei ole kilometrien säteellä.
Uskon, että muiden lasten olemassaolo on myös lapsille hyvin tärkeää. Yksinäinen, tylsien ja lapsesta kiinnostumattomien vanhempien lapsi on tuskin kovin onnellinen asui hän sitten kaupungissa tai maaseudulla.
kuin muutamasta etelän matkasta. Talossa saa olla rauhassa, on tilaa leikkiä, nauttia vuodenaikojen vaihtelusta, järjestää juhlia kavereille, metelöidä ja hyppiä sydämen pohjasta jne.
Etelänmatkasta saa pahimmillaan muistoksi ripulin ja päätäitä.
puuhailtiin sisarusten ja vanhempienkin kanssa ihan siellä kotosalla (kuten toki matkoillakin). Parhaat muistot kuitenkin kotoa siis, esim. yhteisistä pihapeleistä tai perheen musisointihetkistä (meillä useampi perheenjäsen harrasti musiikkia).
Itselleni tärkeitä olivat myös lemmikkieläimet, kaksi koira ja kanit, joilla oli tilaa temmeltää. Eläimet ovat tärkeitä myös omille lapsilleni, ja sekin on yksi syy, miksi asumme okt:ssa nytkin.
Kaikki parhaat muistot ovat kotitalosta tai sen isosta pihapiiristä tai lähialueilta. Edes ulkomaanmatkat eivät mene näiden edelle. Majapaikkoja riitti ja myöhemmin sopivia piilopaikkoja teini-iässä kaverien kanssa kokoontua kaikessa rauhassa, ilman että tarvitsi lähteä mihinkään "kartsalle" pyörimään. Meillä oli yläkerta meidän lasten/nuorten käytössä, mikä oli superhyvä ratkaisu, ja sama systeemi on nyt omassa perheessänikin. Lapsilla on tilaa myös harrastusvälineille ja meillä on mm. oma pieni kuntosali ja musiikkisoppi, jossa eri soittimet aina esillä.
Minä olen isosta perheestä ja tuntuu, että en ole jäänyt mitään vaille kun olemme matkustelleet paljon. Myös harrastuksiin panostettiin rahaa. Tavaroissa ja vaatteissa saimme tärkeimmmät, mutta emme mitenkään paljon tai kaillista. Asuimme kerrostalossa melko köyhästi.
Koskaan minua ei kiinnostanut meidän talo. Kaverit tykkäsi käydä meillä kun meillä oli paljon lapsia (sisaruksia) ja menoa riittii. Joten vietettiin paljon aikaa meillä vaikkakavereilla oli hienompia taloja. Matkustimme paljon, joka vuosi kerran tai kaksi jonnekin lämpöiseen ja se ne oli sellaisia juttuja mitä odotettiin aina kovasti. Myös kavereita lähti välillä mukaan, jotka eivät olleet koskaan matkustaneet omien perheidensä kanssa.
Äänestän siis matkustamista ja jossain määrin muuta tavaraa ja harrastuksia.
oli sitten erilainen perhe muuten? Meillä ainakin oli hyvä "porukka" paljon sisaruksia iät läheltä toisiaan, niin matkoilla oli aina tosi hauskaa. Vanhemmatkin oli niin hyvällä päällä ja syötiin hyvin. Se voi olla, että matkustaminen ei ole sillon niin kivaa jos ei ole sisaruksia tai sisarusten välillä on isoja ikäeroja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä on kyllä riittävästi tilaa, 85-neliöinen kerrostaloasunto neliö nelihenkiselle perheelle. Mutta luovuttiin haaveista hankkia yhtään "hienompaa" asuntoa koska tämä on ihan riittävä. Nyt minulla on varaa olla kotona leikki-ikäisen ja taaperon kanssa kun asuntolaina on kohtuullinen. Samaten asuntomme sijainnista johtuen kaikki elämisen mukavuudet ovat todella lähellä. Vaikka meillä vain mies tienaa, niin pääsemme tänäkin vuonna kaksi kertaa kunnon ulkomaanreissulle ja pari kertaa pienemmälle matkalle risteilylle tms. + kotimaan reissut vielä päälle. Me viihdytään liikkeellä ja reissussa. Mies vie lapset Hoplopiin vähintään kerran kuussa. Syödään pari kertaa kuussa ravintolassa. Lapsille on myös mahdollista kustantaa kaikki harrastukset, mitä ikinä keksivätkään harrastaa, tästä ei jouduta tinkimään. Leluja, vaatteita ym. varsinaista materiaa hankimme vain harkiten.
Ja mikä parasta, tämän meille sopivat elämäntyylin lisäksi meidän on mahdollista säästää jatkuvasti hieman rahaa tulevaisuuden unelmia varten.
Esim. edellä kirjoittanut ei taida juurikaan miettiä mitä lapset haluaisivat, jos saisivat valita. Eivät hänen lapset tosin taida tietääkään, että toisenlainenkin elinympäristö voisi olla.
Mä olen omin silmin nähnyt, kun muutimme pienestä pihasta ja asunnosta suureen pihaan ja isoon taloon, sen valtavan riemun ja muutoksen lasten mielialassa. Riemua riittää pihalla temmeltäessä joka päivä aamusta iltaan, ellei nyt aivan ole ulkoilukelvoton sää. Sama koskee kaikkia lähialueen lapsia. Isommat kulkevat pihasta toiseen ja kaikkein tärkeintä tuntuu olevan luonnon läsnäolo, koska leikit suuntautuvat usein vieressä olevan metsän puolelle.
En usko, että omat ja lähistömme lapset ovat poikkeuksellisia. Kyllä luonnon läsnäolo ja monimuotoisuus, riittävän iso piha ja riittävän iso koti tekevät normaalin lapsen onnelliseksi.
Mistä päättelet, ettei meillä ole luontoa lähellä? Liikumme viikonloppuisin usein yhdessä perheenä lähiympäristön luonnossa retkeillen. Ja kyllä meidän lapset riemuitsevat leikkipuistossa kavereidensa kanssa ihan yhtä paljon kuin mummolan pihassa. Erona vain, ettei mummolassa ole leikkikavereita. Hoplopissa lapset käyvät mieheni kanssa säännöllisesti ja he tykkäävät kamalasti. Isompi lapsi nauttii myös kalliista harrastuksestaan ja pienempi sisarus tulee pian perässä. Kausimaksuja makselen mieluummin kuin ylisuurta asuntolainaa.
Ja lisäksi kirjoitin, että näillä elämän valinnoilla minun on mahdollista olla kotona lasten kanssa kun he ovat pieniä. Kaupungissamme omakotitalo merkitsisi automaattisesti niin suurta lainataakkaa, ettei tällaista joustovaraa löydy. Tiedän omasta kaveripiiristäni että monet joutuvat palaamaan työelämään aiemmin kuin haluaisivat.
Ihan mielenkiinnosta kysyn, miksi tarvitsisimme enemmän tilaa? Eikö makuuhuone jokaiselle ja tilava olohuone ole riittävä? Plus kaksi erillistä varastoa tavaroille. Meillä ei ole minkään mittapuun mukaan ahdasta.
kuin muutamasta etelän matkasta. Talossa saa olla rauhassa, on tilaa leikkiä, nauttia vuodenaikojen vaihtelusta, järjestää juhlia kavereille, metelöidä ja hyppiä sydämen pohjasta jne.
Etelänmatkasta saa pahimmillaan muistoksi ripulin ja päätäitä.
Kuinka niistä vuodenaikojen vaihtelusta nautitaan isossa omakotitalossa? Luomalla aamulla ensin tunnin verran kinosta ennen kuin pääsee lähtemään minnekään? Harvalla on myöskään uimarantaa omassa pihassa joten sen vuoksi joutuu joka tapauksessa lähtemään muualle.
Minusta on kivaa olla huoleton ja nauttia ruskasta ulkoilupolulla tai lähipuistossa. Ihan samalla tavalla lapset saavat pomppia lätäköissä ja lehtikasoissa ilman sitä omaa pihaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sitten haluaa asua nimen omaan omakotitalossa, jos se noin kauheaa on ;-) ?
kuin muutamasta etelän matkasta. Talossa saa olla rauhassa, on tilaa leikkiä, nauttia vuodenaikojen vaihtelusta, järjestää juhlia kavereille, metelöidä ja hyppiä sydämen pohjasta jne.
Etelänmatkasta saa pahimmillaan muistoksi ripulin ja päätäitä.
Kuinka niistä vuodenaikojen vaihtelusta nautitaan isossa omakotitalossa? Luomalla aamulla ensin tunnin verran kinosta ennen kuin pääsee lähtemään minnekään? Harvalla on myöskään uimarantaa omassa pihassa joten sen vuoksi joutuu joka tapauksessa lähtemään muualle.
Minusta on kivaa olla huoleton ja nauttia ruskasta ulkoilupolulla tai lähipuistossa. Ihan samalla tavalla lapset saavat pomppia lätäköissä ja lehtikasoissa ilman sitä omaa pihaa.
kivaa koko perhe yhdessä. Se ei vaadi isoa taloa eikä matkoja eikä uusia vaatteita tai leluja.
Mutta on myös paljon sellaista tekemistä, mitä ei kerta kaikkiaan mahdu tekemään koko perheellä pienessä kerrostaloasunnossa. Isossa talossa mahtuu olemaan sisälläkin esim. voimistelurenkaat ja trampoliini, joilla voidaan pitää perheen sisäisiä kilpailuja tai näytöksiä. Koko perhe voi soittaa yhdessä soittimia, kun naapureista ei tarvi välittää. Kesällä voi omalla pihalla juosta vaikka nakuhippaa, kun on iso tontti eikä naapureita. Ja talvella voi hiihtää kotiportailta lähtien.
Mutta tietenkään perheen yhdessä tekemiset ei tarvi olla aina jotain suurta, vaan korttia mahtuu pelaamaan vaikka kuinka pienessä tilassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sitten haluaa asua nimen omaan omakotitalossa, jos se noin kauheaa on ;-) ?
kuin muutamasta etelän matkasta. Talossa saa olla rauhassa, on tilaa leikkiä, nauttia vuodenaikojen vaihtelusta, järjestää juhlia kavereille, metelöidä ja hyppiä sydämen pohjasta jne.
Etelänmatkasta saa pahimmillaan muistoksi ripulin ja päätäitä.
Kuinka niistä vuodenaikojen vaihtelusta nautitaan isossa omakotitalossa? Luomalla aamulla ensin tunnin verran kinosta ennen kuin pääsee lähtemään minnekään? Harvalla on myöskään uimarantaa omassa pihassa joten sen vuoksi joutuu joka tapauksessa lähtemään muualle.
Minusta on kivaa olla huoleton ja nauttia ruskasta ulkoilupolulla tai lähipuistossa. Ihan samalla tavalla lapset saavat pomppia lätäköissä ja lehtikasoissa ilman sitä omaa pihaa.
Mutta ei kai kaikkien tarvitse pitää samoista asioista, se on ihan ok.
Sitä minäkin olen aina ihmetellyt, että minkä helvetin takia.
sitten haluaa asua nimen omaan omakotitalossa, jos se noin kauheaa on ;-) ?
kuin muutamasta etelän matkasta. Talossa saa olla rauhassa, on tilaa leikkiä, nauttia vuodenaikojen vaihtelusta, järjestää juhlia kavereille, metelöidä ja hyppiä sydämen pohjasta jne.
Etelänmatkasta saa pahimmillaan muistoksi ripulin ja päätäitä.
Kuinka niistä vuodenaikojen vaihtelusta nautitaan isossa omakotitalossa? Luomalla aamulla ensin tunnin verran kinosta ennen kuin pääsee lähtemään minnekään? Harvalla on myöskään uimarantaa omassa pihassa joten sen vuoksi joutuu joka tapauksessa lähtemään muualle.
Minusta on kivaa olla huoleton ja nauttia ruskasta ulkoilupolulla tai lähipuistossa. Ihan samalla tavalla lapset saavat pomppia lätäköissä ja lehtikasoissa ilman sitä omaa pihaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta ei kai kaikkien tarvitse pitää samoista asioista, se on ihan ok.
Sitä minäkin olen aina ihmetellyt, että minkä helvetin takia.
sitten haluaa asua nimen omaan omakotitalossa, jos se noin kauheaa on ;-) ?
kuin muutamasta etelän matkasta. Talossa saa olla rauhassa, on tilaa leikkiä, nauttia vuodenaikojen vaihtelusta, järjestää juhlia kavereille, metelöidä ja hyppiä sydämen pohjasta jne.
Etelänmatkasta saa pahimmillaan muistoksi ripulin ja päätäitä.
Kuinka niistä vuodenaikojen vaihtelusta nautitaan isossa omakotitalossa? Luomalla aamulla ensin tunnin verran kinosta ennen kuin pääsee lähtemään minnekään? Harvalla on myöskään uimarantaa omassa pihassa joten sen vuoksi joutuu joka tapauksessa lähtemään muualle.
Minusta on kivaa olla huoleton ja nauttia ruskasta ulkoilupolulla tai lähipuistossa. Ihan samalla tavalla lapset saavat pomppia lätäköissä ja lehtikasoissa ilman sitä omaa pihaa.
Eihän enemmistön mielipide ole mikään absoluuttinen totuus. Eikä vähemmistön lailla ajattelevat ole automaattisesti väärässä. Ja se, mikä sopii yhdelle, ei välttämättä tuo onnea toiselle. Suomessa vaan on tapana usein nähdä asiat yksitotuuksisina ja poikkeavia pidetään hulluina ja suorastaan säälitään.
Niihin panostaisin itsekin mieluummin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Epäekologista, enkä jaksa siivota... Lapswet tykkää tilasta, mutta eiköhän kakkein parasta kaikkien mielestä ole meillä sopiva, kotoisa koti. Ja vaikka se arki onkin tärkeää kotona, niin kyllä lapsena, varsinkin vähän vanhempana, tekee hyvää vähän päästä matkustelemaankin. Kaikenlainen materain keruu ja rahan haaskaaminen ylenmäärin tavaroihin tai vaatteisiin on hullua ja myös törkeä teko ympäristöä kohtaan. Riittävä koti, mahdollisimman vähän tavarankulutusta ja sopivasti seikkailua; ja tätä mieltä ovat myös lapset. Tavarasta ei jää kuin tuhoutunut maapallo, maailman näkemisestä (eikä nyt tarvii kuitenkaan lähteä toiselle puolen maapalloa!!!) sen sijaan jää hienoja muistoja, kokemuksia ja taitoja.
olisi vihdoin mahdollisuus ottaa lainaa ja hankkia asunto, jolloin kumpikin olisi saanut oman huoneen. Meitä vanhempia ei lainanotto oikein kiinnostanut, kun olimme jo yhden asuntolainan maksaneet.
Annoimme sitten lapsille kaksi vaihtoehtoa: a) vaihdetaan isompaan asuntoon tai b) pysytään nykyisessä, matkustellaan ja säästetään kummallekin opiskelurahat.
Pojat valitsivat vaihtoehdon b. Nyt muualla asuvina opiskelijoina he ovat edelleen sitä mieltä, että valinta meni nappiin.
Jos on niin iso talo, että sisälle mahtuu trampoliini ja pihalla voi huoletta vetää nakuhippaa, niin väistämättä asuu aika korvessa. Silloin on yleensä pulaa harrastusmahdollisuuksista ja kaverit asuvat myös kaukana. Kaikki tämä vaatii kuljetuskuvoita ja kaksi autoa.
Sitten näissä vastauksissa toisena vaihtoehtona nähdään pieni kerrostaloasunto.
Meillä molemmilla vanhemmilla on työpaikka isossa kaupungissa Etelä-Suomessa. Täällä saa asumiskelpoisen omakotitalon (joka ei tarvitse välttämättä heti remppaa) noin 350 000 eurolla. Ja tontit on tosi pieniä, jolloin naapuri on aivan nurkassa kiinni. Sitten vaihtoehtona voi lähteä ympäristökuntiin, josta löytyy hieman isompia tontteja, mutta matkaa kertyy työpaikoille turhan paljon.
Näiden syiden takia emme ole edes harkinneet omakotitaloa.
Sen sijaan meillä on tilava rivari, 112 neliötä (5h +k). Tämä riittä meille oikein hyvin, perheessämme on 2 aikuista ja 2 lasta. Yhtiössä asuu lähes pelkästään lapsiperheitä ja talot on rakennettu niin, että keskelle jää ISO piha-alue, jossa ei kulje autoja. On pienten leikkipiha ja isojen leikkipiha, on tilaa pyöräillä ja potkulautailla. Kilometrin säteellä on ala- ja yläkoulu, kolme päiväkotia, retkeilyreitistöt, meren ranta, HopLop, kaksi ruokakauppaa, apteekki jne... Meillä on lyhyet työmatkat ja kaikki harrastusmahdollisuudet lähellä.
Lapset leikkivät suurina porukoina pihalla, kiipeilevät ja rakentelevat majoja.
Pihahommat hoitaa huoltoyhtiö. Itse voi vaan nautiskella aurinkoisella takapihalla kaikessa rauhassa :)
Eli omakotitalo murheineen ja kuluineen ei tosiaan ole meidän unelma. En mitenkään usko, että lapsetkaan sitä kaipaisivat, emme saisi sen myötä mitään lisää elämäämme.
arvostaa eniten sitä, että niistä välitetään ja niistä pidetään huolta. Niille neliöt eikä tavarat ole tärkeitä.
eivät ne osaa päättää. Lomista meillä kyllä tykätään ja vaatteista. ;)
Neljä sänkyä samassa makkarissa ja aikuisten sänkyyn pääsi vain jalkopäästä konttaamalla. Se ei ollut mukavaa. Mutta lapsista oli mukavaa nukkua samassa makkarissa.
Lasten leikeille ei sitten jäänyt tilaa minnekään muualle kuin olkkarin keskelle tai keittiöön. Joten aikuiset sai hyppiä koko elämänsä lelujen yli. Ja koko ajan piti käskeä lapsia siivoamaan. Ja kun ne sai siivottua, niin menivät makkariin = sänkyille leikkimään. Sitten sai illalla siivota sängyn ja pedata sen, että pääsi nukkumaan.
Ei se ollut mukavaa, mutta kyllä siinä pärjäsi.
Kun saatiin iso talo valmiiksi, niin kyllä lapset ovat nauttineet. Saavat levittää leikkinsä rauhassa, eikä kukaan valita, vaikka leikit olisi viikon levällään. Ne kun eivät ole olkkarissa, keittiössä eikä vanhempien makkarissa.
Lapset pääsee omaan rauhaan halutessaan. Kotiin mahtuu väkeä tai vaikkapa kaksi telkkaria, joten lapset saavat katsoa ohjelmiaan, vaikka aikuisella olisi juuri omansa kesken.
Ja ulkona on nurmikkoa, valtava 15 neliön hiekkaleikilääni, missä lapsilal on komeat tiestöt, kaivannot, rakennelmat, ojat, sillat, jne. On trampoliini, keinu, jne. Voi crossailla pyörällä omalla pihalla ja pihatiellä.
Kyllä lapset nauttivat tästä kodistamme ja ovat sen monesti sanoneetkin. No, me emme sitten kyllä joka vuosi matkustele ulkomaille, kotimaassa kyllä matkaillaan pari kertaa vuodessa ja lisäksi tehdään pienempiä retkiä huvipuistoon, korkeasaareen, ym. kohteisiin ja sukulaisiin. Mutta kyllä me ulkomaillakin silloin tällöin käydään. Vaikka ei joka vuosi matkusteta, niin se ei tarkoita, ettei ikinä matkustettaisi.
Luettuani tämän ketjun olen sitä mieltä, että jokaisen perheen pitää tehdä noissa asioissa ne valinnat, jotka tekevät perheestä onnellisen. Onnellisessa perheessä lapsetkin ovat tyytyväisiä.