Lue keskustelun säännöt.
Miehen nyrpeä suhtautuminen avioehtoon. miten lieventää?
28.06.2012 |
Olen suhteen alusta asti sanonut, että haluan avioehdon, jos naimisiin mennään. On siis miehelle ollut jo heti selvä asia.
No, nyt sitten olisi häät edessä. Otin avioehdon puheeksi ja sanoin, että ensi viikolla olisi tarkoitus mennä siitä keskustelemaan. Mies totesi, että vai avioehto, enpä ole asiaan perehtynyt. Ja alkoi murjottaa.
Miten saisin miehen käsittämään, että avioehdolla ei ole mitään vaikutusta avioliiton aikana? Vasta, jos avioliitto päättyy eroon, avioehto astuu voimaan. Ja minun osaltani ei näin käy, ellei mies petä.
Itse haluaisin avioehdon, joka koskee perintönä tullutta omaisuutta. Eli se, mitä yhdessä tienaamme ja rakennamme olisi tietysti yhteistä.
Kommentit (182)
1/182
|
28.06.2012 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Keskustele asiasta miehen kanssa ja kysy onko hänellä jotain asioita, joita haluaisi avioehtoon lisättävän. Minusta tuo järjestely kuulostaa ihan reilulta, mutta tavallaan ymmärrän, että siitä voi loukkantuakin.. Mutta silti kannattaa avioehto tehdä, ettei asia jää sitten joskus harmittamaan.
Periaatteessa nykyään suurin osa taitaa jo testamentissaan merkata puolisot perinnön ulkopuolelle, mutta kaikilla ei tietenkään testamenttia ole..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mitä ylipäätänsä odottaa avioliitolta?
Nyt kun luin tätä ketjua, niin sanoisin ap, että unohda koko avioehto ja unohda koko naimisiin meno. Katso miten elämä etenee, mutta muista, että mennyt käytös ennustaa parhaiten tulevaa.
Nyt kun luin tätä ketjua, niin sanoisin ap, että unohda koko avioehto ja unohda koko naimisiin meno. Katso miten elämä etenee, mutta muista, että mennyt käytös ennustaa parhaiten tulevaa.
Samaa mieltä edellisen kanssa. Ei pidä mennä naimisiin, jos toinen tuntuu olevan omaisuuden perässä eikä suostu avioehtoon.
Hm... olen itse tavannut yhtä naista, jolta tuntuu paljastuvan vain entistä enemmän rikkautta suvun puolesta, mutta silti jos asiat etenevät, aion sanoa, että tehdään avioehto. Ehkä tähän päätökseen vaikuttaa se, että on minulla itsellänikin omaisuutta eli kyllä pärjään aika hyvin, vaikka se onkin vain murto-osa tyttöystäväni omaisuudesta.
mutta siis miksi et eroa? Entä jos vaimosi olisi pettänyt sinua toisen miehen kanssa, toimisitko silloinkin noin (oudosti)? Vai eroaisitko?
Oletko kertonut vaimollesi, että et enää pidä teitä perheenä ja toimit sen mukaan?
Vaimo halujen tyydyttäjänä tarkoittaa sinun tapauksessasi sitä, että vaimon rooli on pönkittää sinun heikkoa itsetuntoasi ja rooliasi perheen päänä. Millainen raukka oletkaan.
Onneksi itselläni on aikuinen, hyvällä itsetunnolla varustettu mies. Kaltaisiasi luusereita pyöri nurkissa nuorena, onneksi olin kaukaa viisas enkä sellaista riesaksi ottanut.
En aio kommentoida asiattomia kirjoituksiasi mitenkään.
Minua mietityttää..
Kävin perintöni saatuani vaimoni kanssa yhdessä maksamassa pois yhteisen asuntolainamme ja sen jälkeen vaihdoimme vaimoni auton uuteen. Miksköhän vaimoni ei silloin sanonut, että maksa vain oma osuutesi lainasta pois, ja autoani ei noista rahoista vaihdeta?Kyllä hänellä oli aivan varmasti jo silloin tiedossa, että mökkitontti on sitten vain hänelle tulossa.
Miten itse toimisit vastaavassa tilanteessa? Sanoisit kaikille, että hyvin meillä yhdessä menee ja että tällaisia nämä avioliitot ovat. Tuskinpa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä. Ehkä me vaan halutaan elämässä eteenpäin ja ajatellaan, että se toinen tosta aikuistuu ja muuttuu, kun ollaan naimisissa. Vai miksi ihmiset nyt yleensä naimisiin menee? Kun niin vaan kuuluu tehdä?
Uskoisin, että miehestä voi tulla ihan ok isä. Ei varmaan maailman paras ja osallistuvin ikinä, mutta ei mikään huono ja surkeakaan. Nyt hänellä ainakin se periaate, että jos on lapsia, perhettä ei hajoteta. Usein suree avioeroperheiden lasten tilannetta.
Periaatteessa olen henkisesti valmistautunut siihen, että jos meille lapsi tulee, niin minä sen hoidan. Siis jos nyt katson tuttavien suhteita, niin naisten harteille ne lapset aika paljon kaatuu kumminkin. Joskus täysin. Vaikka alkuasetelma olisi ollut ruusuisempi kuin meillä.
Varmaan mä olen tyhmä, kun tähän suhteeseen vielä haluan heittäytyä. Mutta en siis ihan ilman takaporttia.
Kotiapulainen? Ei mulla sellaista käy. Olisi siihen kai varaa, jos haluaisin, mutta en näe tarpeelliseksi. Kyllä mä peruskotijuttuja teen, mutta en säännöllisesti enkä stressaa niistä. Teen kun huvittaa. Ne ei ole mun elämässä ykkösprioriteetti, jotkut likaiset astiat tai ruoan kokkaaminen.
En tiedä. Ehkä me vaan halutaan elämässä eteenpäin ja ajatellaan, että se toinen tosta aikuistuu ja muuttuu, kun ollaan naimisissa. Vai miksi ihmiset nyt yleensä naimisiin menee? Kun niin vaan kuuluu tehdä?
Uskoisin, että miehestä voi tulla ihan ok isä. Ei varmaan maailman paras ja osallistuvin ikinä, mutta ei mikään huono ja surkeakaan. Nyt hänellä ainakin se periaate, että jos on lapsia, perhettä ei hajoteta. Usein suree avioeroperheiden lasten tilannetta.
Periaatteessa olen henkisesti valmistautunut siihen, että jos meille lapsi tulee, niin minä sen hoidan. Siis jos nyt katson tuttavien suhteita, niin naisten harteille ne lapset aika paljon kaatuu kumminkin. Joskus täysin. Vaikka alkuasetelma olisi ollut ruusuisempi kuin meillä.
Varmaan mä olen tyhmä, kun tähän suhteeseen vielä haluan heittäytyä. Mutta en siis ihan ilman takaporttia.
Kotiapulainen? Ei mulla sellaista käy. Olisi siihen kai varaa, jos haluaisin, mutta en näe tarpeelliseksi. Kyllä mä peruskotijuttuja teen, mutta en säännöllisesti enkä stressaa niistä. Teen kun huvittaa. Ne ei ole mun elämässä ykkösprioriteetti, jotkut likaiset astiat tai ruoan kokkaaminen.
Ikä ja elämänkokemus opettavat. Jos olette molemmat lähemmäs 40-vuotiaita niin mitään ihme kasvamista ei kannata odottaa. Lapsi muuttaa jonkun verran ajattelua.
Onkohan mies koskaan pohtinut miksi ihmiset eroavat. Miksi hän petti? Miksei lopettanut suhdettanne ensin? Oletteko puhuneet sen asian kunnolla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä. Ehkä me vaan halutaan elämässä eteenpäin ja ajatellaan, että se toinen tosta aikuistuu ja muuttuu, kun ollaan naimisissa. Vai miksi ihmiset nyt yleensä naimisiin menee? Kun niin vaan kuuluu tehdä?
Uskoisin, että miehestä voi tulla ihan ok isä. Ei varmaan maailman paras ja osallistuvin ikinä, mutta ei mikään huono ja surkeakaan. Nyt hänellä ainakin se periaate, että jos on lapsia, perhettä ei hajoteta. Usein suree avioeroperheiden lasten tilannetta.
Periaatteessa olen henkisesti valmistautunut siihen, että jos meille lapsi tulee, niin minä sen hoidan. Siis jos nyt katson tuttavien suhteita, niin naisten harteille ne lapset aika paljon kaatuu kumminkin. Joskus täysin. Vaikka alkuasetelma olisi ollut ruusuisempi kuin meillä.
Varmaan mä olen tyhmä, kun tähän suhteeseen vielä haluan heittäytyä. Mutta en siis ihan ilman takaporttia.
Kotiapulainen? Ei mulla sellaista käy. Olisi siihen kai varaa, jos haluaisin, mutta en näe tarpeelliseksi. Kyllä mä peruskotijuttuja teen, mutta en säännöllisesti enkä stressaa niistä. Teen kun huvittaa. Ne ei ole mun elämässä ykkösprioriteetti, jotkut likaiset astiat tai ruoan kokkaaminen.
Ikä ja elämänkokemus opettavat. Jos olette molemmat lähemmäs 40-vuotiaita niin mitään ihme kasvamista ei kannata odottaa. Lapsi muuttaa jonkun verran ajattelua.
Onkohan mies koskaan pohtinut miksi ihmiset eroavat. Miksi hän petti? Miksei lopettanut suhdettanne ensin? Oletteko puhuneet sen asian kunnolla?
En tiedä. Ehkä me vaan halutaan elämässä eteenpäin ja ajatellaan, että se toinen tosta aikuistuu ja muuttuu, kun ollaan naimisissa. Vai miksi ihmiset nyt yleensä naimisiin menee? Kun niin vaan kuuluu tehdä?
Uskoisin, että miehestä voi tulla ihan ok isä. Ei varmaan maailman paras ja osallistuvin ikinä, mutta ei mikään huono ja surkeakaan. Nyt hänellä ainakin se periaate, että jos on lapsia, perhettä ei hajoteta. Usein suree avioeroperheiden lasten tilannetta.
Periaatteessa olen henkisesti valmistautunut siihen, että jos meille lapsi tulee, niin minä sen hoidan. Siis jos nyt katson tuttavien suhteita, niin naisten harteille ne lapset aika paljon kaatuu kumminkin. Joskus täysin. Vaikka alkuasetelma olisi ollut ruusuisempi kuin meillä.
Varmaan mä olen tyhmä, kun tähän suhteeseen vielä haluan heittäytyä. Mutta en siis ihan ilman takaporttia.
Kotiapulainen? Ei mulla sellaista käy. Olisi siihen kai varaa, jos haluaisin, mutta en näe tarpeelliseksi. Kyllä mä peruskotijuttuja teen, mutta en säännöllisesti enkä stressaa niistä. Teen kun huvittaa. Ne ei ole mun elämässä ykkösprioriteetti, jotkut likaiset astiat tai ruoan kokkaaminen.
Ikä ja elämänkokemus opettavat. Jos olette molemmat lähemmäs 40-vuotiaita niin mitään ihme kasvamista ei kannata odottaa. Lapsi muuttaa jonkun verran ajattelua.
Onkohan mies koskaan pohtinut miksi ihmiset eroavat. Miksi hän petti? Miksei lopettanut suhdettanne ensin? Oletteko puhuneet sen asian kunnolla?
Sitä minäkin häneltä tivannut, että miksei eronnut minusta, kun hankki sen uuden naisen. Tai miksi tuli perään, kun lähdin.
Vastaukseksi olen vaan saanut, että kun hän sitten kuitenkin rakastaa minua, ei voi elää ilman, kun ei se toinen merkinnytkään mitään.
Syyt... No, miehen mielestä olin etäinen ja en ollut sitä ja tätä. Ja minä olin etäinen, koska mies oli etäinen ja ajattelin, että se haluaa omaa aikaa jne. ja kyllä se taas lähenee, kun siltä tuntuu. Mutta sillä olikin toinen nainen.
Ehkä meillä oli suhteessa vaikeaa. Ja kyllästymistä. Ja asiat junnasi. Ehkä se oli uutta ja jännää olla sen toisen kanssa, lisäksi vielä, kun oli luvattomilla teillä. Ehkä mies oli ihastunutkin ja onhan se ihastumisen alkuhuuma ihanaa verrattuna väljähtyneeseen, pitkään suhteeseen.
Miehellä oli se sivusuhde kuitenkin niin kauan, että siitäkin katosi uutuuden viehätys. Se toinen nainen alkoi vaatia miestä useammin luokseen, juhlapyhiksi, lomamatkoille, tapaamaan vanhempiaan, kihloihin, naimisiin, lapsia... Ja kun mies sitten lupasi mennä vaikka jouluksi eikä mennytkään (kun oli minun kanssani) niin sitten se toinen nainen oli kiukkuinen. Ja mies tajusi, että ei se suhde ole sekään ihanaa ja auvoa, eikä se toinen nainen vaan odota passissa häntä vaan ja lirkuttele kun tavataan sekin alkaa vaatia jotain suhteelta ja mieheltä.
Kai se mies sitten tajusi, että ei ne suhteen realiteetit ja arki muutu. On vaan erilaista sen toisen naisen kanssa ja erilaista minun kanssani. Ja kai sitten minun kanssani oli parempaa erilaista. Tai ainakin se kesämökki. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ainakin meillä peli muuttui tosi raadolliseksi eron jälkeen, vaikka ennen ex-mieheni ei ollut rahanaihe ja epärehellinen. Näin kuitenkin kävi kun hän rakastui toiseen ja halusi eroa :( En edes tajunnut pitää puoliani kunnolla kun luotin mieheeni. Onneksi pääosin kaikki meni oikein mutta hieman tulin kyllä huijatuksi kun olin tilanteessa sen verran yllätetty.
naimisiin mennessä ja minä sitä ehdotinkin, mies ei ollut edes ajatellut koko asiaa. Avioliitoista päättyy eroon iso osa, enkä ole niin naiivi, että uskoisin juuri meidän liittomme olevan jotenkin taivaassa tehty. On meillä vakuutuksetkin kaiken varalta vaikka en aio koskaan kolaria ajaa tai tulipaloa sytyttää. Mies perii maata ja minä en todennäköisesti mitään.
Yhdessä olemme olleet jo teineistä ja nyt ikää alkaa olla viisikymmentä. Naimisiin menimme 10 vuotta sitten ja kaikki omaisuus on yhdessä hankittu. Niin, eikä meilläkään ole aikomus erota. Elämässä vaan joskus sattuu ikäviäkin asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulemme molemmat perimään kohtuulliset omaisuudet, joten avioehtomme käsittää perintönä ja lahjana saadut mökit ym.ym.
Yhdessähän me ne perimme, mutta avioehtohan vain määrittää omistussuhteen, jos avioliitto päättyy. Mä en halua joutua jakamaan suvun kesämökin viikonloppuja miehen ja hänen uuden vaimonsa kanssa!
Meillä on ollut ja on edelleen sama kiista. Nousee esille aina välillä riidellessä. Ei olla sitten naimisiin asti päästy vaikka piti häitä alkaa suunnittelemaan.
olen itse todella tarkka tulevasta perinnöstäni ettei se mene jakoon mahdollisen avioeron sattuessa. Toinen iso ongelma mulle on se että entuudestaan yksi lapsi mulla ja hänellä ei ole toista vanhempaa ollenkaan. Jotenka kannan hänestä AINA isompaa huolta. Minä jos kuolisin niin ei mies olisi elatusvelovollinen lapseen mitenkään.
vanhempieni kanssa sitten sovittiinkin että testamentissa hyppäävät minun yli ja jättävät tälle ensimmäiselle lapselleni kaiken.
On tässä silti muutakin omaisuutta mitä en eron sattuessa jakoon olisi valmis laittamaan ja tuntuu siltä että me ei naimisiin koskaan päästäkkään näiden asioiden takia.
Yhteisistä lapsista en niin huolta kanna koska heillä olisi isä silti jos minulle jotain sattuisi. meni vähän ohi aiheenkin nyt mutta kumminkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mies kirjoittanut? Miten hoiditte asian?
Samalla tavalla on miehenkin omaisuus suojattuna eron sattuessa kuin sinunkin. Itse en edes avioituisi ilman avioehtoa.
Tuo ei kuitenkaan ole tullut miehellesi yllätyksenä. Ja se on ihan perusteltua jos sinulla on omaisuutta ennen naimisiin menoanne. Älä anna asiassa periksi.
että peritty omaisuus olisi suojattu.
Siskollani oli samantapainen tilanne, ja miehen miehityksen takia jäi sitten avioehto tekemättä..
Vuosi myöhemmin jäi pettämisestä kiinni, ero tuli, ja sai uuden vosunsa kanssa siskoni perinnöstä puolet. Mies oli kyllä jotenkin hämärä jo alkuunsa ja siskoa varoittelinkin, mutta hän on aina ollut niin sinisilmäinen että turhaa oli, oppipa nyt karvaan kautta :(
Toivottavasti teillä ei näin käy.
Sano, että jos olet menossa kanssani naimisiin minun, etkä rahojeni takia, niin mitä ongelmaa asiassa on. Sillä todistaisi juuri tuon, jos taas ei suostu avioehtoon tuonkaan jälkeen, miettisin että onko ihan oikeasta syystä haluamassa naimisiin..
Ja mahdollisimman leppoisasti. Samaan sävyyn kuin selitin siitä, että pitäisi käydä valokuvaajan juttusilla samalla viikolla.
Teki mieli sanoa, että häitä ei sitten tule, jos ei tule avioehtoakaan. Mutta mielestäni se olisi ollut jo uhkailua. Näin kuitenkin käy, jos mies ei suostu avioehtoon.
Hiljattain eron käynyt lakinainen, jolta ajan varasin, sanoi, että vaikka kutsutkin olisi jo lähetetty, mutta jos toinen ei avioehtoon suostu, kannattaa unohtaa koko juttu. Sanoi, että kyllä siinä silloin on toisella taka-ajatuksena jokin muu kuin rakkaus.