Lue keskustelun säännöt.
Miehen nyrpeä suhtautuminen avioehtoon. miten lieventää?
28.06.2012 |
Olen suhteen alusta asti sanonut, että haluan avioehdon, jos naimisiin mennään. On siis miehelle ollut jo heti selvä asia.
No, nyt sitten olisi häät edessä. Otin avioehdon puheeksi ja sanoin, että ensi viikolla olisi tarkoitus mennä siitä keskustelemaan. Mies totesi, että vai avioehto, enpä ole asiaan perehtynyt. Ja alkoi murjottaa.
Miten saisin miehen käsittämään, että avioehdolla ei ole mitään vaikutusta avioliiton aikana? Vasta, jos avioliitto päättyy eroon, avioehto astuu voimaan. Ja minun osaltani ei näin käy, ellei mies petä.
Itse haluaisin avioehdon, joka koskee perintönä tullutta omaisuutta. Eli se, mitä yhdessä tienaamme ja rakennamme olisi tietysti yhteistä.
Kommentit (182)
mennä naimisiin ihmisen kanssa johon ei selkeästikään luota? Ei sitä omaisuutta eron sattuessa ole pakko pistää puoliks.
Ei ole tehnyt kurkkupurkissa kasvaminen hyvää sinulle, kun et a) ymmärrä elämän realiteetteja ja b) ymmärrä osituksesta avioerossa mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä avioehto on voimassa vain eron sattuessa, jos liitto päättyy toisen kuolemaan, niin avio-oikeus on voimassa. Omat tulevat perinnöt olen kuitenkin suojannut testamentilla siten, että jos minä kuolen ensin ja kun miehestäni aika jättää, siirtyy minun perintöni takaisin minun sukuun eivätkä mene mieheni lapsille.
Testamentin olin tehnyt mieheni hyväksi jo avoliittomme aikana, sillä en nähnyt mitään järkeä siinä, että minun kuollessa omaisuuteni menisi vanhemmilleni.
teidän liitot kun jo etukäteen alatte miettiä eroa.. Ja sitten kun toinen avioehdosta loukkaantuu niin ei muka rakasta.. Kenelläköhän tässä on sen rakkauden kanssa ongelmia, kun rahaa mietitään vaan eikä ollenkaan sitä, että avioliitossa kahdesta ihmisestä pitäis muodostua yksi perhe, eikä niin että on kaksi ihmistä jotka nyt vaan sitten on yhdessä ja avioliitossa.
Kyllä on arvot kateissa nykymaailmassa avioliitonkin suhteen.
perinnön suojaamisesta, sen voi hoitaa myös vanhempien testamentin kautta. Eli testamenttiin kohta, että lasten puolisot eivät ole oikeutettuja perintöomaisuuteen. Tämä on käsittääkseni mahdollista tehdä ja puolisolla ei sen jälkeen ole mitään oikeutta perintöön avioeronssa.
Mutta jos on saanut jostain perintöä jo ennen avioliittoa?
Pidät kiinni siitä että tulee allekirjoittamaan tuo avioehdon ja kiukuttelematta. jos ei kirjoita tai kiukuttelee, et tee mitään sellaisella kumppanilla.
Kunhan asian esittää nätisti niin, ettei toiselle voi tulla kiukuttelun aihetta siitäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
edes omilta vanhemmiltaan.
perinnön suojaamisesta, sen voi hoitaa myös vanhempien testamentin kautta. Eli testamenttiin kohta, että lasten puolisot eivät ole oikeutettuja perintöomaisuuteen. Tämä on käsittääkseni mahdollista tehdä ja puolisolla ei sen jälkeen ole mitään oikeutta perintöön avioeronssa.
oiskohan kannattanut ensin keskustella sen avioehdon periaatteet ja sisältö selväksi miehen kanssa ja sitten vasta varata aikaa asianajajalta. Eikä vaan ilmoittaa että silloinjasilloin mennään sinne keskustelemaan. Näin se ehkä olisi tullut joksikin, mistä päätetään yhdessä ja mikä on yhteinen tahto, eikä vaan ap:n sanelupolitiikkaa.
Sanoin jo pari kuukautta sitten, ennenkuin hääpaikasta piti maksaa mitään varausmaksuja, että tällaista avioehtoa oli ajatellut. Että peritty omaisuus olisi avio-oikeuden ulkopuolella, samoin ennen avioliittoa tienattu.
Mies silloin siihen, että aijaa, haluatko sä sittenkin sen avioehdon. Minä vastasin, että kyllä, sen olet tiennyt koko suhteemme ajan. Mies totesi, että jos minä sellaisen haluan, niin hän voi sen allekirjoittaa, mutta itse ei siitä pidä. Ja jätti asian minun hoitooni.
Eli etukäteen on keskusteltu. Olisi ollut mieheltä reilumpaa pitää sitä mykkäkoulua sitten jo keväällä ja sanoa ajoissa, jos ei avioliittoa haluakaan.
Enkä ole asiasta muuten viitsinyt toistuvasti jauhaa, koska mielestäni se, mikä on kerran sanottu ja selväksi puhuttu, on selvä. En minä kulje toisen perässä jankkaamassa ja kovistelemassa asioita, joista on jo keskusteltu.
ap
keskustelu on sellainen, missä molemmat kertovat halunsa ja molempien toiveita ja mielipiteitä kysytään ja ne otetaan huomioon. Sä et nyt missään kohtaa kerro kysyneesi, mitä mies sitten toivoisi ja millaista omaisuuden jakoa mies haluaisi, miksi hän suhtautuu avioehtoon negatiivisesti ja olisiko suhtautuminen yhtä negatiivinen jos sen sisältö olisi hieman toisenlainen. Mä en näe, että sä olet hakenut molempia tyydyttävää sopimusta tai kompromissia, sä oon vaan sitä mieltä, että kun sä olet kertonut mitä haluat ja mies on siihen pitkin hampain ja vastentahtoisesti sanonut suostuvansa, se on sitten sanottu, puhuttu ja selvä. Voi olla, mutta mitään yhteistä siinä ei vielä ole.
Teetkö sä ap muutkin sopimukset samalla tavalla?
(On nimittäin mahdollista, että mies on alkanut miettiä juuri tätä kysymystä, ja sitä, haluaako hän olla näin menettelevän pomottajan kanssa naimisissa - mutta ei halua perääntyä siitä sopimuksesta, jonka ON oikeasti jo tehnyt, että siis naimisiin mennään. Se ei olisi rehellistä eikä kunniallista, mutta miehen kannalta sä alat paljastua muuksi kuin mitä hän kuvitteli.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
teidän liitot kun jo etukäteen alatte miettiä eroa.. Ja sitten kun toinen avioehdosta loukkaantuu niin ei muka rakasta.. Kenelläköhän tässä on sen rakkauden kanssa ongelmia, kun rahaa mietitään vaan eikä ollenkaan sitä, että avioliitossa kahdesta ihmisestä pitäis muodostua yksi perhe, eikä niin että on kaksi ihmistä jotka nyt vaan sitten on yhdessä ja avioliitossa.
Kyllä on arvot kateissa nykymaailmassa avioliitonkin suhteen.
Sinulla olisi omaisuutta vaikka miljoona euroa. Miehellä ei muuta, kuin auto, iso tv ja vaatteet päällään.
Menette naimisiin. Sinun rahoillasi ostetaan koti. Perit vanhemmiltasi mökin. Maksat molemmista kuluja. Mies ehkä ostaa veneen saatuaan rahaa säästöön.
Sitten täytätte 50v. Miehelle tulee viidenkympin villitys, kainaloon löytyy joku 20 vuotta nuorempi onnenonkijanainen, joka ihastuu siitä, että miehellä on auto, mökki, talo, vene... Tai niinhän tuo nainen luulee, oikeastihan nuo on teidän puoliksi.
Mies haluaa vihille uuden onnensa kanssa. Vaatii eron. Erossa joudutte myymään sinun rahoillasi ostetun kodin, sinun vanhempiesi työllään hankkiman mökin, jne., että saat miehelle maksettua hänen osuutensa.
Mies menee naimisiin. Nuorempi nainen kyllästyy vanhaan ukkoon. Heille tulee ero. Nainen saa puolet siitä, mitä ex-miehesi erossanne nettosi.
Näin esim. vanhempiesi työllä ja tuskalla maksaman mökin arvosta on 1/3 siirtynyt sen naisen omistukseen, jonka kanssa ex-miehesi sinua petti.
Mitä tuossa vaiheessa ajattelisit rakkaudesta ja avioehdosta?
Raadollista. Mutta totuus yli puolessa avioliittoja, joissa ei ole avioehtoa.
teidän liitot kun jo etukäteen alatte miettiä eroa.. Ja sitten kun toinen avioehdosta loukkaantuu niin ei muka rakasta.. Kenelläköhän tässä on sen rakkauden kanssa ongelmia, kun rahaa mietitään vaan eikä ollenkaan sitä, että avioliitossa kahdesta ihmisestä pitäis muodostua yksi perhe, eikä niin että on kaksi ihmistä jotka nyt vaan sitten on yhdessä ja avioliitossa. Kyllä on arvot kateissa nykymaailmassa avioliitonkin suhteen.
Ylläolevan kirjoittaja taitaa olla joku "Auervaara". Nehän ei halua avioehtoa koska haluavat huijata toiselta omaisuuden. Joka rakastaa oikeasti on valmis tekemaan avioehdon koska eihän sitä edes tarvi käyttää mihinkään jos pysytään yhdessä. Se on vain vakuutus. Eikä se estä olemsta "yksi perhe" kuten ylläoleva kirjoittaja epäili.
Arvot on hukassa siltä joka luulee avioehdon estävän perhe-elämän...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oiskohan kannattanut ensin keskustella sen avioehdon periaatteet ja sisältö selväksi miehen kanssa ja sitten vasta varata aikaa asianajajalta. Eikä vaan ilmoittaa että silloinjasilloin mennään sinne keskustelemaan. Näin se ehkä olisi tullut joksikin, mistä päätetään yhdessä ja mikä on yhteinen tahto, eikä vaan ap:n sanelupolitiikkaa.
Sanoin jo pari kuukautta sitten, ennenkuin hääpaikasta piti maksaa mitään varausmaksuja, että tällaista avioehtoa oli ajatellut. Että peritty omaisuus olisi avio-oikeuden ulkopuolella, samoin ennen avioliittoa tienattu.
Mies silloin siihen, että aijaa, haluatko sä sittenkin sen avioehdon. Minä vastasin, että kyllä, sen olet tiennyt koko suhteemme ajan. Mies totesi, että jos minä sellaisen haluan, niin hän voi sen allekirjoittaa, mutta itse ei siitä pidä. Ja jätti asian minun hoitooni.
Eli etukäteen on keskusteltu. Olisi ollut mieheltä reilumpaa pitää sitä mykkäkoulua sitten jo keväällä ja sanoa ajoissa, jos ei avioliittoa haluakaan.
Enkä ole asiasta muuten viitsinyt toistuvasti jauhaa, koska mielestäni se, mikä on kerran sanottu ja selväksi puhuttu, on selvä. En minä kulje toisen perässä jankkaamassa ja kovistelemassa asioita, joista on jo keskusteltu.
ap
keskustelu on sellainen, missä molemmat kertovat halunsa ja molempien toiveita ja mielipiteitä kysytään ja ne otetaan huomioon. Sä et nyt missään kohtaa kerro kysyneesi, mitä mies sitten toivoisi ja millaista omaisuuden jakoa mies haluaisi, miksi hän suhtautuu avioehtoon negatiivisesti ja olisiko suhtautuminen yhtä negatiivinen jos sen sisältö olisi hieman toisenlainen. Mä en näe, että sä olet hakenut molempia tyydyttävää sopimusta tai kompromissia, sä oon vaan sitä mieltä, että kun sä olet kertonut mitä haluat ja mies on siihen pitkin hampain ja vastentahtoisesti sanonut suostuvansa, se on sitten sanottu, puhuttu ja selvä. Voi olla, mutta mitään yhteistä siinä ei vielä ole.
Teetkö sä ap muutkin sopimukset samalla tavalla?
(On nimittäin mahdollista, että mies on alkanut miettiä juuri tätä kysymystä, ja sitä, haluaako hän olla näin menettelevän pomottajan kanssa naimisissa - mutta ei halua perääntyä siitä sopimuksesta, jonka ON oikeasti jo tehnyt, että siis naimisiin mennään. Se ei olisi rehellistä eikä kunniallista, mutta miehen kannalta sä alat paljastua muuksi kuin mitä hän kuvitteli.)
Jos siis ehdottamani ei käy. En saanut mitään vastausta.
Miehen toive ja mielipide on se, että hän ei halua avioehtoa. No, hän tässä tapauksessa eron sattuessa olisi saamapuolella, joten helppohan se on tuota mieltä olla. Miehellä ei ole mitään kiinteää omaisuutta ja rahansa hassaa kaikki kalliisiin leluihin.
Olisi kai pitänyt etsiä mies, jonka perheessä on myös mökit ja muut. Miehen vanhemmat eläneet kädestä suuhun ja oikein ylpeilevät sillä, miten fiksua on asua vuokralla ja omistaminen on typerään. Mutta kun en itse seurustelun alkuvaiheessa pitänyt toisen omaisuutta mitenkään ratkaisevana tekijänä, niin en tuohon kiinnittänyt sillä tavalla huomiota.
Todettakoon, että mies ei ole kovin rehellinen eikä kunniallinen, sen on tässä jo osoittanut. Pikemminkin on niin, että hän se tässä on paljastunut joksikin muuksi, kuin mitä minä kuvittelin. Valitettavasti.
ap
mennä naimisiin ihmisen kanssa johon ei selkeästikään luota? Ei sitä omaisuutta eron sattuessa ole pakko pistää puoliks.
Ei ole tehnyt kurkkupurkissa kasvaminen hyvää sinulle, kun et a) ymmärrä elämän realiteetteja ja b) ymmärrä osituksesta avioerossa mitään.
mä luulen että elämän realiteetit mä ymmärrän huomattavasti paremmin kuin te jotka ette tiedä kenen kanssa menette naimisiin. Kun kakarat alkavat leikkiä aikuisten asioilla lopputulos on harvemmin hyvä. Avioeroa en ole kokenut mutta siitä olen varma että omaisuus voidaan jakaa täysin sovussa, eikä sitä ole pakko pistää puoliksi.
7
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Säästyt monelta murheelta tulevaisuudessa.
oiskohan kannattanut ensin keskustella sen avioehdon periaatteet ja sisältö selväksi miehen kanssa ja sitten vasta varata aikaa asianajajalta. Eikä vaan ilmoittaa että silloinjasilloin mennään sinne keskustelemaan. Näin se ehkä olisi tullut joksikin, mistä päätetään yhdessä ja mikä on yhteinen tahto, eikä vaan ap:n sanelupolitiikkaa.
Sanoin jo pari kuukautta sitten, ennenkuin hääpaikasta piti maksaa mitään varausmaksuja, että tällaista avioehtoa oli ajatellut. Että peritty omaisuus olisi avio-oikeuden ulkopuolella, samoin ennen avioliittoa tienattu.
Mies silloin siihen, että aijaa, haluatko sä sittenkin sen avioehdon. Minä vastasin, että kyllä, sen olet tiennyt koko suhteemme ajan. Mies totesi, että jos minä sellaisen haluan, niin hän voi sen allekirjoittaa, mutta itse ei siitä pidä. Ja jätti asian minun hoitooni.
Eli etukäteen on keskusteltu. Olisi ollut mieheltä reilumpaa pitää sitä mykkäkoulua sitten jo keväällä ja sanoa ajoissa, jos ei avioliittoa haluakaan.
Enkä ole asiasta muuten viitsinyt toistuvasti jauhaa, koska mielestäni se, mikä on kerran sanottu ja selväksi puhuttu, on selvä. En minä kulje toisen perässä jankkaamassa ja kovistelemassa asioita, joista on jo keskusteltu.
ap
keskustelu on sellainen, missä molemmat kertovat halunsa ja molempien toiveita ja mielipiteitä kysytään ja ne otetaan huomioon. Sä et nyt missään kohtaa kerro kysyneesi, mitä mies sitten toivoisi ja millaista omaisuuden jakoa mies haluaisi, miksi hän suhtautuu avioehtoon negatiivisesti ja olisiko suhtautuminen yhtä negatiivinen jos sen sisältö olisi hieman toisenlainen. Mä en näe, että sä olet hakenut molempia tyydyttävää sopimusta tai kompromissia, sä oon vaan sitä mieltä, että kun sä olet kertonut mitä haluat ja mies on siihen pitkin hampain ja vastentahtoisesti sanonut suostuvansa, se on sitten sanottu, puhuttu ja selvä. Voi olla, mutta mitään yhteistä siinä ei vielä ole.
Teetkö sä ap muutkin sopimukset samalla tavalla?
(On nimittäin mahdollista, että mies on alkanut miettiä juuri tätä kysymystä, ja sitä, haluaako hän olla näin menettelevän pomottajan kanssa naimisissa - mutta ei halua perääntyä siitä sopimuksesta, jonka ON oikeasti jo tehnyt, että siis naimisiin mennään. Se ei olisi rehellistä eikä kunniallista, mutta miehen kannalta sä alat paljastua muuksi kuin mitä hän kuvitteli.)
Jos siis ehdottamani ei käy. En saanut mitään vastausta.
Miehen toive ja mielipide on se, että hän ei halua avioehtoa. No, hän tässä tapauksessa eron sattuessa olisi saamapuolella, joten helppohan se on tuota mieltä olla. Miehellä ei ole mitään kiinteää omaisuutta ja rahansa hassaa kaikki kalliisiin leluihin.
Olisi kai pitänyt etsiä mies, jonka perheessä on myös mökit ja muut. Miehen vanhemmat eläneet kädestä suuhun ja oikein ylpeilevät sillä, miten fiksua on asua vuokralla ja omistaminen on typerään. Mutta kun en itse seurustelun alkuvaiheessa pitänyt toisen omaisuutta mitenkään ratkaisevana tekijänä, niin en tuohon kiinnittänyt sillä tavalla huomiota.
Todettakoon, että mies ei ole kovin rehellinen eikä kunniallinen, sen on tässä jo osoittanut. Pikemminkin on niin, että hän se tässä on paljastunut joksikin muuksi, kuin mitä minä kuvittelin. Valitettavasti.
ap
Tulee mieleeni että mies taitaa vitkutella ja vetkutella hommaa niin että ette kuitenkaan tee sitä avioehtoa.
Aikuisten oikeesti istu sen miehen kanssa pöydän ääreen ja kysy että minkälaisen avioehdon teette. Jos hommasta ei tule mitään niin sinun täytyy valitettavasti harkita oikeasti häiden perumista. Helpommalla pääset jos perut nyt etkä viikon päästä tai sitten eroa vuoden avioliiton jälkeen ja menetä puolet omaisuudestasi.
Miksi muuten olet menossa naimisiin miehen kanssa joka on paljastunut muuksi kun kuvittelit ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi olette menossa naimisiin? Meressä on muitakin kaloja.
samaa mieltä, älkää menkö naimisiin ollenkaan.
Jos kerran ainoa tapa mennä on se, että on avioehto ei kannata varmaan mennä ollenkaan. Ethän sinä luota ja uskoa ollenkaan mahdolliseen tulevaan mieheesi.
Parempi, että katselet vielä jonkin aikaa, ja sitten mietitte liittoa uudelleen.
Todettakoon, että mies ei ole kovin rehellinen eikä kunniallinen, sen on tässä jo osoittanut. Pikemminkin on niin, että hän se tässä on paljastunut joksikin muuksi, kuin mitä minä kuvittelin. Valitettavasti.
ap
En mäkään tietenkään ole yrittänyt sanoa ettettekö te "saisi" tehdä avioehtoa. Tarkotus oli vaan tuoda toinen näkökulma. Nyt kyllä vähän ihmettelen minkä takia te edes menette naimisiin? Ei se teidän rakkautta muuta ja kuulostaa että se vaan hankaloittaa teidän suhdetta.
7
samaa mieltä, älkää menkö naimisiin ollenkaan. Jos kerran ainoa tapa mennä on se, että on avioehto ei kannata varmaan mennä ollenkaan. Ethän sinä luota ja uskoa ollenkaan mahdolliseen tulevaan mieheesi. Parempi, että katselet vielä jonkin aikaa, ja sitten mietitte liittoa uudelleen.
Tätä viestiä en ymmärrä. Siis mitä pahaa on avioehdossa ???? Ymmärtääköhän tämän viestin kirjoittaja että puolet aioliitoista päätyy eroon ?? Onko naiivia uskoa että ero saattaisi osua ap:n kohdalle ? Vai oliskohan sittenkin naiivia uskoa että kumpikaan ei muutu neljänkymmenenvuoden avioliiton aikana ja varmasti pysytään yhdessä. Ja jos ei pysytä niin mies ei varmaan vaadi puolta vaimonsa avioliittoa edeltävästä omaisuudesta vaikka olisi löytänyt uuden onnen nuoremmasta naisesta joka kannustaa pitämään puolensa ja vaatimaan mahdollisimman paljon omaisuutta itselleen...
Sanottakoon nyt, että olemme kerran lähteneet eri teille, koska mies petti. Mutta hän tuli sitten parkumaan minut takaisin.
Tuon eron aikana yritin etsiä uutta suhdetta. Eipä sitä kovin helpolla löydy. Ne miehet, joihin itse ihastuisin, eivät pidä minunlaisistani naisista. Ja ne miehet, jotka kiinnostuvat minusta, eivät puolestaan herätä minussa mitään tunteita.
Sanotaan nyt näin, että tämä mies on ainakin fyysisesti (ja toivottavasti henkisestikin) terve, käy töissä, omaa pitkälti saman aate/arvomaailman kuin minä, ei ole tosikko, ei hakkaa, ei pelkää elämää. Eroaikana tapaamani miehet taas pahimmillaan olivat kaikkea muuta.
Siihen en usko, että luotettavaa miestä löytyisi enää. Tuon pettämisen jälkeen en usko kenenkään luotettavuuteen. Enkä ikuiseen avioliittoonkaan, miehen puolelta.
Haluan kuitenkin parisuhteen ja lapsia. En jaksa enää etsiä. Mutta sitten nuo jääköön, jos avioehto ei miehelle kelpaa.
kannattais vaatia, että laitatte avioehdon koskemaan myös avioliiton aikana kerättyä omaisuutta?
Nythän aloittaja saa puolet kaikesta siitä mitä mies kerää avioliiton aikana. Aika epäoikeudenmukaista sekin.
Ja uskoisin, että aloittaja olettaa miehen keräävän avioliiton aikana enemmän, koska ei vaadi avioehtoa avioliiton ajalle myös..
perinnön suojaamisesta, sen voi hoitaa myös vanhempien testamentin kautta. Eli testamenttiin kohta, että lasten puolisot eivät ole oikeutettuja perintöomaisuuteen. Tämä on käsittääkseni mahdollista tehdä ja puolisolla ei sen jälkeen ole mitään oikeutta perintöön avioeronssa.