Lue keskustelun säännöt.
Miehen nyrpeä suhtautuminen avioehtoon. miten lieventää?
28.06.2012 |
Olen suhteen alusta asti sanonut, että haluan avioehdon, jos naimisiin mennään. On siis miehelle ollut jo heti selvä asia.
No, nyt sitten olisi häät edessä. Otin avioehdon puheeksi ja sanoin, että ensi viikolla olisi tarkoitus mennä siitä keskustelemaan. Mies totesi, että vai avioehto, enpä ole asiaan perehtynyt. Ja alkoi murjottaa.
Miten saisin miehen käsittämään, että avioehdolla ei ole mitään vaikutusta avioliiton aikana? Vasta, jos avioliitto päättyy eroon, avioehto astuu voimaan. Ja minun osaltani ei näin käy, ellei mies petä.
Itse haluaisin avioehdon, joka koskee perintönä tullutta omaisuutta. Eli se, mitä yhdessä tienaamme ja rakennamme olisi tietysti yhteistä.
Kommentit (182)
ja joutuu maksajaksi, ilman avioehtoa menee ap:n omaisuus pahimmillaan takausten maksamiseen.
Jos mies aidosti rakastaa, ei hän tee rahasta kynnyskysymystä vaan haluaa avioehdon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän sitä omaisuutta ole eron hetkellä pakko pistää puoliksi, ei...
Mutta lähipiiristä on nähty, että kun rakkaus kuolee ja ero tulee, niin siinä ei raadollisesti enää sitten merkitse mikään muu kuin raha. Ei, vaikka toinen osapuoli olisi kuinka ystävällinen ja kiltti ja reilu ja luotettava ihminen noin muuten.
Jos ero tulee, on sekin vähemmän riitaisa, kun raha-asioista ei tarvitse keskustella vaan ne on sovittu valmiiksi. Avioehto ei ole yhtään sen kummallisempi sopimus kuin avioliitto tai vaikka työsopimuskaan. Pelkkä sopimus siitä, miten menetellään, jos tapahtuu skenaario Ö.
On nähty, että avioero on lasten kannaltakin vähemmän repivä, kun vanhemmat ei joudu tappelemaan rahasta. Koska ne riidat on raakoja ja heijastuu sitten yleensä myös siihen, mitä lapsista sovitaan. Juuri tälläkin hetkellä tuttavat käy lapsistaan oikeutta, kun raha-asioista tuli riitaa. Kostetaan sitten lasten kautta.
vaatia avioehtoa. Sehän on sama kuin valmistautuis eroon jo etukäteen.
Eri asia jos on tosi rikas tjs, niin sitten varmaan on eri asia, mutta tavallisella ihmisellä se on kyllä aika törkeen kuulosta mennä sanomaan että se mikä on mun on mun ja se mitä saadaan yhdessä kasaan on sitten yhteistä.
En ihmettele että miehes loukkaantui. Itse en menis lainkaan naimisiin jos vaadittais avioehtoa, koska en sellaista itsekään olis vaatimassa. Eikä olis kyse rakkauden puutteesta ainakaan minun puoleltani, pikemminkin ajattelisin että toinen ei taida rakastaa vaan on tekemässä sopimusta avioliitosta, ja siinä pitää sitten pitää omia rahojaan ominaan.
mennä naimisiin ihmisen kanssa johon ei selkeästikään luota? Ei sitä omaisuutta eron sattuessa ole pakko pistää puoliks.
...joka ei tilaisuuden tullen ottaisi itselleen puolia toisen omaisuudesta. Joka muuta uskoo, on sinisilmäinen.
Minusta avio-oikeuden voisi poistaa laista. Se, mitä avioliiton aikana tienataan, se on hankittu yhteistyöllä ja se voidaan jakaa. Mutta ennen avioliittoa hankittu omaisuus tai perinnöt - niihin ei ole toisella ollut osaa eikä arpaa. En ymmärrä, miksi niistä sitten erossakaan pitäisi toisen mitään hyötyä.
Eihän avioliitolla ja eroilla ole tarkoitus kartuttaa omaa varallisuutta. Sitä vartenhan ne eivät ole - eihän?
Eihän sitä omaisuutta ole eron hetkellä pakko pistää puoliksi, ei...
Mutta lähipiiristä on nähty, että kun rakkaus kuolee ja ero tulee, niin siinä ei raadollisesti enää sitten merkitse mikään muu kuin raha. Ei, vaikka toinen osapuoli olisi kuinka ystävällinen ja kiltti ja reilu ja luotettava ihminen noin muuten.
Jos ero tulee, on sekin vähemmän riitaisa, kun raha-asioista ei tarvitse keskustella vaan ne on sovittu valmiiksi. Avioehto ei ole yhtään sen kummallisempi sopimus kuin avioliitto tai vaikka työsopimuskaan. Pelkkä sopimus siitä, miten menetellään, jos tapahtuu skenaario Ö.
On nähty, että avioero on lasten kannaltakin vähemmän repivä, kun vanhemmat ei joudu tappelemaan rahasta. Koska ne riidat on raakoja ja heijastuu sitten yleensä myös siihen, mitä lapsista sovitaan. Juuri tälläkin hetkellä tuttavat käy lapsistaan oikeutta, kun raha-asioista tuli riitaa. Kostetaan sitten lasten kautta.
tää on varmasti totta epäkypsien ihmisten kohdalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaatia avioehtoa. Sehän on sama kuin valmistautuis eroon jo etukäteen.
Eri asia jos on tosi rikas tjs, niin sitten varmaan on eri asia, mutta tavallisella ihmisellä se on kyllä aika törkeen kuulosta mennä sanomaan että se mikä on mun on mun ja se mitä saadaan yhdessä kasaan on sitten yhteistä.
En ihmettele että miehes loukkaantui. Itse en menis lainkaan naimisiin jos vaadittais avioehtoa, koska en sellaista itsekään olis vaatimassa. Eikä olis kyse rakkauden puutteesta ainakaan minun puoleltani, pikemminkin ajattelisin että toinen ei taida rakastaa vaan on tekemässä sopimusta avioliitosta, ja siinä pitää sitten pitää omia rahojaan ominaan.
..ettei ap:n tapauksessa kyse ole vaikka tuosta? Että toisella on iso omaisuus, talot ja mökit - ja toisella ei mitään? Ja ehkei mitään perintöä edes odotettavissa?
Avioehtohan koskee vain avioerotilannetta. Ap:n kuvailema avioehto ei sulje pois puolisoiden välistä elatusvelvoitetta avioliiton aikana. Eli omaisuus on yhteisesti käytössä avioliiton ajan. Mutta tilanne muuttuu avioeron myötä.
vaatia avioehtoa. Sehän on sama kuin valmistautuis eroon jo etukäteen.
Eri asia jos on tosi rikas tjs, niin sitten varmaan on eri asia, mutta tavallisella ihmisellä se on kyllä aika törkeen kuulosta mennä sanomaan että se mikä on mun on mun ja se mitä saadaan yhdessä kasaan on sitten yhteistä.
En ihmettele että miehes loukkaantui. Itse en menis lainkaan naimisiin jos vaadittais avioehtoa, koska en sellaista itsekään olis vaatimassa. Eikä olis kyse rakkauden puutteesta ainakaan minun puoleltani, pikemminkin ajattelisin että toinen ei taida rakastaa vaan on tekemässä sopimusta avioliitosta, ja siinä pitää sitten pitää omia rahojaan ominaan.
Kaikki avioliitot päättyy joskus - joko eroon tai kuolemaan. On vain järkevää tehdä avioehto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän sitä omaisuutta ole eron hetkellä pakko pistää puoliksi, ei...
Mutta lähipiiristä on nähty, että kun rakkaus kuolee ja ero tulee, niin siinä ei raadollisesti enää sitten merkitse mikään muu kuin raha. Ei, vaikka toinen osapuoli olisi kuinka ystävällinen ja kiltti ja reilu ja luotettava ihminen noin muuten.
Jos ero tulee, on sekin vähemmän riitaisa, kun raha-asioista ei tarvitse keskustella vaan ne on sovittu valmiiksi. Avioehto ei ole yhtään sen kummallisempi sopimus kuin avioliitto tai vaikka työsopimuskaan. Pelkkä sopimus siitä, miten menetellään, jos tapahtuu skenaario Ö.
On nähty, että avioero on lasten kannaltakin vähemmän repivä, kun vanhemmat ei joudu tappelemaan rahasta. Koska ne riidat on raakoja ja heijastuu sitten yleensä myös siihen, mitä lapsista sovitaan. Juuri tälläkin hetkellä tuttavat käy lapsistaan oikeutta, kun raha-asioista tuli riitaa. Kostetaan sitten lasten kautta.
tää on varmasti totta epäkypsien ihmisten kohdalla.
kun itse olet niin kypsä. XD
Avioehtoon myös tulevat perinnöt. Myös lahjat.
Itse otin avioehdon, kun puolisoehdokas oli pari kertaa suuttuessaan uhannut jättämisellä ja siten en luottanut enää 100-prosenttisesti häneen. Tosin siinä ei enää olisi pitänyt edes avioliittoa suunnitella.
Ja jos joku on menossa ulkomaalaisen kanssa naimisiin, on avioehto entistäkin tärkeämpi.
Avioehto englanniksi prenuptial agreement, prenup.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaatia avioehtoa. Sehän on sama kuin valmistautuis eroon jo etukäteen.
Miksi otetsaan tapaturmavakuutus? Tai autovakuutus? Ei kukaan toivo joutuvansa onnettomuuteen.
mennä naimisiin ihmisen kanssa johon ei selkeästikään luota? Ei sitä omaisuutta eron sattuessa ole pakko pistää puoliks.
Sellaista ihmistä ei olekaan joka ei tilaisuuden tullen ottaisi itselleen puolia toisen omaisuudesta. Joka muuta uskoo, on sinisilmäinen.
Minusta avio-oikeuden voisi poistaa laista. Se, mitä avioliiton aikana tienataan, se on hankittu yhteistyöllä ja se voidaan jakaa. Mutta ennen avioliittoa hankittu omaisuus tai perinnöt - niihin ei ole toisella ollut osaa eikä arpaa. En ymmärrä, miksi niistä sitten erossakaan pitäisi toisen mitään hyötyä.
Eihän avioliitolla ja eroilla ole tarkoitus kartuttaa omaa varallisuutta. Sitä vartenhan ne eivät ole - eihän?
kyllä mä vaan tunnen useammankin. Ovat siis jo eronneet, eli ei ole mitään omaa sinisilmäistä haaveiluani. En mä olis mennyt naimisiin jos mies olis vaatinut avioehtoa, miehen perhe olis kuitenkin ilmeisesti toivonut sitä. Mies on siis meistä se varakkaampi, osittain juuri perinnön kautta. Tosin mulle ei naimisiin meno mikään ehdoton juttu ollut.
Kuten sanottu: ovat lapsellisia ihmisiä jotka tommosesta riitelevät.
7
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oiskohan kannattanut ensin keskustella sen avioehdon periaatteet ja sisältö selväksi miehen kanssa ja sitten vasta varata aikaa asianajajalta. Eikä vaan ilmoittaa että silloinjasilloin mennään sinne keskustelemaan. Näin se ehkä olisi tullut joksikin, mistä päätetään yhdessä ja mikä on yhteinen tahto, eikä vaan ap:n sanelupolitiikkaa.
oiskohan kannattanut ensin keskustella sen avioehdon periaatteet ja sisältö selväksi miehen kanssa ja sitten vasta varata aikaa asianajajalta. Eikä vaan ilmoittaa että silloinjasilloin mennään sinne keskustelemaan. Näin se ehkä olisi tullut joksikin, mistä päätetään yhdessä ja mikä on yhteinen tahto, eikä vaan ap:n sanelupolitiikkaa.
Sanoin jo pari kuukautta sitten, ennenkuin hääpaikasta piti maksaa mitään varausmaksuja, että tällaista avioehtoa oli ajatellut. Että peritty omaisuus olisi avio-oikeuden ulkopuolella, samoin ennen avioliittoa tienattu.
Mies silloin siihen, että aijaa, haluatko sä sittenkin sen avioehdon. Minä vastasin, että kyllä, sen olet tiennyt koko suhteemme ajan. Mies totesi, että jos minä sellaisen haluan, niin hän voi sen allekirjoittaa, mutta itse ei siitä pidä. Ja jätti asian minun hoitooni.
Eli etukäteen on keskusteltu. Olisi ollut mieheltä reilumpaa pitää sitä mykkäkoulua sitten jo keväällä ja sanoa ajoissa, jos ei avioliittoa haluakaan.
Enkä ole asiasta muuten viitsinyt toistuvasti jauhaa, koska mielestäni se, mikä on kerran sanottu ja selväksi puhuttu, on selvä. En minä kulje toisen perässä jankkaamassa ja kovistelemassa asioita, joista on jo keskusteltu.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jossa mies ei ole edunsaajana ja jonka säästöön laitat kaiken omaisuutesi. Näin mies saa haluamansa eli avioehdottoman liiton, mutta eipä hän pääse nauttimaan eron tuomista eduistakaan.
Voiko siihen liittää myös kiinteän omaisuuden, kuten asunnon?
ap
omaisuutta oli siinä vaiheessa hyvin vähän, ystäväni ajatteli, että väliäkö tuolla.
Sitten ystäväni isä kuoli hyvin yllättäen, perheeseen jäi äiti, 2 alaikäistä kasta ja tämä ystäväni. Siinä vaiheessa ystävän mies halusi eron ja osuutensa kuolinpesästä. Juridisesti hänellä ei mitään osuutta ollut, kyse oli vaimonsa osuudesta, mutta niin vain onnistui avio-oikeuteen vetoamalla saamaan vaimonsa suvun vanhan kesäpaikan omakseen.
Harva 50v mies tajuaa tehdä testamanttia, jolla sulkee pois lastensa puolisoiden avio-oikeuden.
No mikä siinä sitten on ongelma? Teet paperit ja viet miehelle allekirjoitettavaksi. Minäkin varasin ajan asianajajalta ja menimme miehen kanssa sinne ja tehtiin asianajajan ehdotukseen muutama muotokorjaus ja allekirjoitettiin. Vietiin maistraattiin paperi ja se oli siinä.
Meillä miehellä on takana avioero, missä kaikki meni puoliksi ja enemmän rahaa kuin minulla. Minä se silti olin, joka otti avioehdon puheeksi. Sen on päähäni tankannut jo lukion lakitiedon opettaja, että naimisiin ette ilman avioehtoa suostu.
En voi luottaa siihen, että vanhempieni jäljiltä löytyisi testamenttia, missä lasten puolisot olisi muistettu sulkea pois perinnöltä. Enkä missään tapauksessa halua sellaista tilannetta, että mieheni lapset ja sisareni ulkomailla asuvat lapset joutuisivat tulevaisuudessa tappelemaan (anteeksi jakamaan sivistyneest) mm. vanhempieni kesäpaikan ja metsäomaisuuden jne.
Voiko siihen liittää myös kiinteän omaisuuden, kuten asunnon? ap
Pidät kiinni siitä että tulee allekirjoittamaan tuo avioehdon ja kiukuttelematta. jos ei kirjoita tai kiukuttelee, et tee mitään sellaisella kumppanilla.
mennä naimisiin ihmisen kanssa johon ei selkeästikään luota? Ei sitä omaisuutta eron sattuessa ole pakko pistää puoliks.