Lue keskustelun säännöt.
Miehen nyrpeä suhtautuminen avioehtoon. miten lieventää?
28.06.2012 |
Olen suhteen alusta asti sanonut, että haluan avioehdon, jos naimisiin mennään. On siis miehelle ollut jo heti selvä asia.
No, nyt sitten olisi häät edessä. Otin avioehdon puheeksi ja sanoin, että ensi viikolla olisi tarkoitus mennä siitä keskustelemaan. Mies totesi, että vai avioehto, enpä ole asiaan perehtynyt. Ja alkoi murjottaa.
Miten saisin miehen käsittämään, että avioehdolla ei ole mitään vaikutusta avioliiton aikana? Vasta, jos avioliitto päättyy eroon, avioehto astuu voimaan. Ja minun osaltani ei näin käy, ellei mies petä.
Itse haluaisin avioehdon, joka koskee perintönä tullutta omaisuutta. Eli se, mitä yhdessä tienaamme ja rakennamme olisi tietysti yhteistä.
Kommentit (182)
allerkirjoittamatta. Kun ero tuli, niin ex sanoi, että ei ota senttiäkään omaisuudestani.
mennä naimisiin ihmisen kanssa johon ei selkeästikään luota? Ei sitä omaisuutta eron sattuessa ole pakko pistää puoliks.
...joka ei tilaisuuden tullen ottaisi itselleen puolia toisen omaisuudesta. Joka muuta uskoo, on sinisilmäinen.
Minusta avio-oikeuden voisi poistaa laista. Se, mitä avioliiton aikana tienataan, se on hankittu yhteistyöllä ja se voidaan jakaa. Mutta ennen avioliittoa hankittu omaisuus tai perinnöt - niihin ei ole toisella ollut osaa eikä arpaa. En ymmärrä, miksi niistä sitten erossakaan pitäisi toisen mitään hyötyä.
Eihän avioliitolla ja eroilla ole tarkoitus kartuttaa omaa varallisuutta. Sitä vartenhan ne eivät ole - eihän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt AP järki käteen kissa pöydälle. Tollaisen kuvailemasi äijän kanssa EI TODELLAKAAN kannata alttarille ilman avioehtoa astua.
Pidä kiinni päätöksestäsi. Etenkin siinä tapauksessa, että perinnöksi saamassasi omaisuudessa ei ole pykälää, joka sulkee aviopuolison pois perinnöstä.
nyt tehdä omat johtopäätöksesi miehen luonteesta tämän perusteella. Mutta jos olet edelleen menossa naimisiin niin kuten joku jo sanoi, vanhempasi (tai keneltä olet saamassa perintöä) voivat määrittää perinnöt niin että aviopuolisoilla ei ole niihin oikeutta.
Jos olet jo perinyt jotain minkä haluat suojata niin lyö vaan se tekemäsi avioehto miehen nenän eteen. Jos ei allekirjoita niin ei häitä. Ymmärtäisin miehen asenteen jos kyse olisi kaikesta omaisuudesta mutta on vain järkevää suojata esim. perintömaatilaa jakamiselta.
pohdi vain tulevia perintöjä. Luultavasti mies siis pääsisi nauttimaan omaisuudestasi (esim. asunnon muodossa), mistä et varmaankaan perisi aviopuolisolta vuokraa yms.
Jos todella tahdot perustaa perheen tuon miehen kanssa, niin sitten voisit hieman vinkata, että jos ei avioliittoa tule, niin eihän mies pääsisi nauttimaan omaisuudestasi ollenkaan. tietysti kaikkein parasta olisi, kun saisit tähän tehtävään jonkun muun.
kannattais vaatia, että laitatte avioehdon koskemaan myös avioliiton aikana kerättyä omaisuutta?
Nythän aloittaja saa puolet kaikesta siitä mitä mies kerää avioliiton aikana. Aika epäoikeudenmukaista sekin.
Ja uskoisin, että aloittaja olettaa miehen keräävän avioliiton aikana enemmän, koska ei vaadi avioehtoa avioliiton ajalle myös..
Mutta lakinainen sanoi, että täysin poissulkeva avioehto ei ole aukoton. Se voidaan eron sattuessa riitauttaa. Ja silloin tuomioistuin saattaa katsoa sellaisen sopimuksen liian tiukaksi ja jakaa silti osan omaisuudestani erossa miehelle.
Sitäpaitsi, tulevaisuudesta ei kukaan tiedä. Mies tienaa ehkä nyt enemmän kuin minä - mutta entä kymmenen vuoden päästä? Mistä tiedämme, vaikka mies olisi silloin työkyvyttömyyseläkkeellä? Tai minun yritykseni menestyy ja tienaan huikeasti enemmän kuin mies?
Ja kuten sanottu, minä en ole eroamassa. Olen jo pahimman pettymyksen elänyt, minkä liitossa voi kokea. Mutta miehestä en voi mennä takuuseen.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai minun yritykseni menestyy ja tienaan huikeasti enemmän kuin mies?
ap
Jos sinulla on haaveitakaan omasta yrityksestä, niin ehdottomasti avioehto!!!!!
Kysy sulhaseltasi rakastaako ja haluaako hän sinua vai sinun rahojasi.
Minulle tuli hyvin kalliiksi kun uskoin lausetta "Enhän minä talostasi mitään halua, kun en ole siitä mitään maksanutkaan".
Haluan kuitenkin parisuhteen ja lapsia. En jaksa enää etsiä. Mutta sitten nuo jääköön, jos avioehto ei miehelle kelpaa.
Olet maksamassa todella kovan hinnan tuon haaveen toteutumisesta - enkä nyt puhu rahasta. Kuka tietää, vaikka vielä löytäisit luotettavamman miehen kuin nykyisesi. Jos et löydä, niin ihan varmasti elät parempaa elämää omillasi kuin tuollaisen miehen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pohdi vain tulevia perintöjä. Luultavasti mies siis pääsisi nauttimaan omaisuudestasi (esim. asunnon muodossa), mistä et varmaankaan perisi aviopuolisolta vuokraa yms.
Jos todella tahdot perustaa perheen tuon miehen kanssa, niin sitten voisit hieman vinkata, että jos ei avioliittoa tule, niin eihän mies pääsisi nauttimaan omaisuudestasi ollenkaan. tietysti kaikkein parasta olisi, kun saisit tähän tehtävään jonkun muun.
Mies voi puolestani joko ostaa asunnostani puolet (voittoa en tavoittele, riittäisi, kun maksaisi puolet siitä hinnasta, jonka itse joskus maksoin, vaikka arvo noussut) tai sitten ei tarvitse ostaa - jolloin asunto rajataan avio-oikeuden ulkopuolelle. Mutta asua hän siinä saisi silti.
Eniten mies kerran asiasta puhuttuamme kiukutteli siitä, että sitten ei suostuisi enää lähtemään kanssani mökille, koska se ei tulisi koskaan olemaan hänen. No, mökki ei ole ainakaan vielä minunkaan vaan vanhempieni. Joten en ymmärrä, miten avioehto tällä hetkellä mitenkään liittyisi tuohon mökkiin, josta en omista edes nurkkapieltä.
Tai minun yritykseni menestyy ja tienaan huikeasti enemmän kuin mies?
ap
Jos sinulla on haaveitakaan omasta yrityksestä, niin ehdottomasti avioehto!!!!!
Kysy sulhaseltasi rakastaako ja haluaako hän sinua vai sinun rahojasi.
Minulle tuli hyvin kalliiksi kun uskoin lausetta "Enhän minä talostasi mitään halua, kun en ole siitä mitään maksanutkaan".
Minä en omien kokemuksieni jälkeen usko enää mitään, kenestäkään. Lirkuttelut on lirkutteluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otin tasan sen mikä minun on ja miehellä jo ennen liittoa ollut omaisuus mm. täysin velaton kesämökki valtasaine rantatontteineen jäi miehelle ihan ilman riitaa ja avioehtoa.... Pääasiana erossa mielestäni oli se, että voimme jatkaa elämäämme rauhassa tahoillamme niin, että lapset kärsivät mahdollisimman vähän.
Mökki on tällä hetkelläkin exän ja lastemme mieluisa lomanviettopaikka, myös talvisin.
mennä naimisiin ihmisen kanssa johon ei selkeästikään luota? Ei sitä omaisuutta eron sattuessa ole pakko pistää puoliks.
...joka ei tilaisuuden tullen ottaisi itselleen puolia toisen omaisuudesta. Joka muuta uskoo, on sinisilmäinen.
Minusta avio-oikeuden voisi poistaa laista. Se, mitä avioliiton aikana tienataan, se on hankittu yhteistyöllä ja se voidaan jakaa. Mutta ennen avioliittoa hankittu omaisuus tai perinnöt - niihin ei ole toisella ollut osaa eikä arpaa. En ymmärrä, miksi niistä sitten erossakaan pitäisi toisen mitään hyötyä.
Eihän avioliitolla ja eroilla ole tarkoitus kartuttaa omaa varallisuutta. Sitä vartenhan ne eivät ole - eihän?
tuotahan ei ottaa edes tosissaan...
Onko Sinulla sisaruksia? Jos on, niin saattaisin sanoa, että mökkihän on jo testamentattu muille kuin Sinulle.
Ja neutraalistihan voit myös sanoa, että eihän kenenkään ole pakko tulla sinne, minne ei halua.
pohdi vain tulevia perintöjä. Luultavasti mies siis pääsisi nauttimaan omaisuudestasi (esim. asunnon muodossa), mistä et varmaankaan perisi aviopuolisolta vuokraa yms.
Jos todella tahdot perustaa perheen tuon miehen kanssa, niin sitten voisit hieman vinkata, että jos ei avioliittoa tule, niin eihän mies pääsisi nauttimaan omaisuudestasi ollenkaan. tietysti kaikkein parasta olisi, kun saisit tähän tehtävään jonkun muun.
Mies voi puolestani joko ostaa asunnostani puolet (voittoa en tavoittele, riittäisi, kun maksaisi puolet siitä hinnasta, jonka itse joskus maksoin, vaikka arvo noussut) tai sitten ei tarvitse ostaa - jolloin asunto rajataan avio-oikeuden ulkopuolelle. Mutta asua hän siinä saisi silti.
Eniten mies kerran asiasta puhuttuamme kiukutteli siitä, että sitten ei suostuisi enää lähtemään kanssani mökille, koska se ei tulisi koskaan olemaan hänen. No, mökki ei ole ainakaan vielä minunkaan vaan vanhempieni. Joten en ymmärrä, miten avioehto tällä hetkellä mitenkään liittyisi tuohon mökkiin, josta en omista edes nurkkapieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluan kuitenkin parisuhteen ja lapsia. En jaksa enää etsiä. Mutta sitten nuo jääköön, jos avioehto ei miehelle kelpaa.
Olet maksamassa todella kovan hinnan tuon haaveen toteutumisesta - enkä nyt puhu rahasta. Kuka tietää, vaikka vielä löytäisit luotettavamman miehen kuin nykyisesi. Jos et löydä, niin ihan varmasti elät parempaa elämää omillasi kuin tuollaisen miehen kanssa.
En haluaisi jäädä lapsettomaksi. Enkä hankkia isätöntä lasta.
Oikeasti, yritin tehdä kaikkeni. Menin tanssilavalle. Kukaan ei edes hakenut tanssimaan.
Menin baariin. Sieltä kyllä löytyi parikin miestä - joista paljastui myöhemmin, että kumpikin oli jo naimisissa ja oli lapsiakin. Onneksi en ehtinyt kummankaan kanssa sänkyyn asti. (Toisen kanssa oli likellä, mutta hänen asuntonsa oli täynnä vauvan kuvia ja lapsen ja naisen tavaroita - joo, lapsi ei ole hänen, vaan nainen on hänen ex-tyttöystävänsä ja hän on vaan lapselle isän korvike ja nainen vaan asuu hänen luonaan muuten vaan, kaikkea diipadaapaa ne miehet syöttää! Lisäsi tosi paljon luottamustani miehiin.)
Kokeilin vaikka mitä harrastekursseja. Sellaisia, joissa luulisi miehiä liikkuvan - navigointikurssia, liitogolfkurssia, golfkurssia, jne. Olihan niissä miehiä - vaimojensa ja tyttöystäviensä kanssa.
Kyselin kavereilta. Yksi ainoa tunsi erään sinkkumiehen. Muutamassa kuukaudessa paljastui, miksi oli sinkku...
Kokeilin netin treffipalstoja. Kummallisinta sakkia ikinä. Elämäntapaintiaaneja, joita työt ei kiinnosta. Elämään kyllästyneitä valittajia. Pintaliitäjämenestyjiä, jotka etsi missiprinsessaa ja leventeli tavaroillaan (mitä en voi sietää). Onnenonkijoita, joita alkoi suhde kiinnostaa vasta, kun olivat ensin saattaneet minut autolleni ja selvittäneet ilmeisesti sen jälkeen verotustiedot. Tosi paljon onnettomia, jotka tuntui vaan istuvan kotona pelaamassa pleikkaa ja tuijottamassa telkkaa. Tapauksia, joilla oli selvästi jokin ammattiauttajaa kaipaava tilanne. Jne.
Niin, että mistä sen luotettavan miehen löytää? Ja mistä tietää, että se mies ON luotettava?! Ja ylipäänsä haluaa naimisiin ja lapsia. Minulla ei ole enää vuosia aikaa miettiä, tutustua, arvuutella, erehtyä, tulla jätetyksi ja aloittaa uudelleen.
pohdi vain tulevia perintöjä. Luultavasti mies siis pääsisi nauttimaan omaisuudestasi (esim. asunnon muodossa), mistä et varmaankaan perisi aviopuolisolta vuokraa yms.
Jos todella tahdot perustaa perheen tuon miehen kanssa, niin sitten voisit hieman vinkata, että jos ei avioliittoa tule, niin eihän mies pääsisi nauttimaan omaisuudestasi ollenkaan. tietysti kaikkein parasta olisi, kun saisit tähän tehtävään jonkun muun.
Mies voi puolestani joko ostaa asunnostani puolet (voittoa en tavoittele, riittäisi, kun maksaisi puolet siitä hinnasta, jonka itse joskus maksoin, vaikka arvo noussut) tai sitten ei tarvitse ostaa - jolloin asunto rajataan avio-oikeuden ulkopuolelle. Mutta asua hän siinä saisi silti.
Eniten mies kerran asiasta puhuttuamme kiukutteli siitä, että sitten ei suostuisi enää lähtemään kanssani mökille, koska se ei tulisi koskaan olemaan hänen. No, mökki ei ole ainakaan vielä minunkaan vaan vanhempieni. Joten en ymmärrä, miten avioehto tällä hetkellä mitenkään liittyisi tuohon mökkiin, josta en omista edes nurkkapieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otin tasan sen mikä minun on ja miehellä jo ennen liittoa ollut omaisuus mm. täysin velaton kesämökki valtasaine rantatontteineen jäi miehelle ihan ilman riitaa ja avioehtoa.... Pääasiana erossa mielestäni oli se, että voimme jatkaa elämäämme rauhassa tahoillamme niin, että lapset kärsivät mahdollisimman vähän.
Mökki on tällä hetkelläkin exän ja lastemme mieluisa lomanviettopaikka, myös talvisin.
mennä naimisiin ihmisen kanssa johon ei selkeästikään luota? Ei sitä omaisuutta eron sattuessa ole pakko pistää puoliks.
...joka ei tilaisuuden tullen ottaisi itselleen puolia toisen omaisuudesta. Joka muuta uskoo, on sinisilmäinen.
Minusta avio-oikeuden voisi poistaa laista. Se, mitä avioliiton aikana tienataan, se on hankittu yhteistyöllä ja se voidaan jakaa. Mutta ennen avioliittoa hankittu omaisuus tai perinnöt - niihin ei ole toisella ollut osaa eikä arpaa. En ymmärrä, miksi niistä sitten erossakaan pitäisi toisen mitään hyötyä.
Eihän avioliitolla ja eroilla ole tarkoitus kartuttaa omaa varallisuutta. Sitä vartenhan ne eivät ole - eihän?
Kerro heti, mistä löydän sinunkaltaisesti vapaan ja luotettavan miehen, niin kelpaa minulle!
Haluan kuitenkin parisuhteen ja lapsia. En jaksa enää etsiä. Mutta sitten nuo jääköön, jos avioehto ei miehelle kelpaa.
Olet maksamassa todella kovan hinnan tuon haaveen toteutumisesta - enkä nyt puhu rahasta. Kuka tietää, vaikka vielä löytäisit luotettavamman miehen kuin nykyisesi. Jos et löydä, niin ihan varmasti elät parempaa elämää omillasi kuin tuollaisen miehen kanssa.
En haluaisi jäädä lapsettomaksi. Enkä hankkia isätöntä lasta.
Oikeasti, yritin tehdä kaikkeni. Menin tanssilavalle. Kukaan ei edes hakenut tanssimaan.
Menin baariin. Sieltä kyllä löytyi parikin miestä - joista paljastui myöhemmin, että kumpikin oli jo naimisissa ja oli lapsiakin. Onneksi en ehtinyt kummankaan kanssa sänkyyn asti. (Toisen kanssa oli likellä, mutta hänen asuntonsa oli täynnä vauvan kuvia ja lapsen ja naisen tavaroita - joo, lapsi ei ole hänen, vaan nainen on hänen ex-tyttöystävänsä ja hän on vaan lapselle isän korvike ja nainen vaan asuu hänen luonaan muuten vaan, kaikkea diipadaapaa ne miehet syöttää! Lisäsi tosi paljon luottamustani miehiin.)
Kokeilin vaikka mitä harrastekursseja. Sellaisia, joissa luulisi miehiä liikkuvan - navigointikurssia, liitogolfkurssia, golfkurssia, jne. Olihan niissä miehiä - vaimojensa ja tyttöystäviensä kanssa.
Kyselin kavereilta. Yksi ainoa tunsi erään sinkkumiehen. Muutamassa kuukaudessa paljastui, miksi oli sinkku...
Kokeilin netin treffipalstoja. Kummallisinta sakkia ikinä. Elämäntapaintiaaneja, joita työt ei kiinnosta. Elämään kyllästyneitä valittajia. Pintaliitäjämenestyjiä, jotka etsi missiprinsessaa ja leventeli tavaroillaan (mitä en voi sietää). Onnenonkijoita, joita alkoi suhde kiinnostaa vasta, kun olivat ensin saattaneet minut autolleni ja selvittäneet ilmeisesti sen jälkeen verotustiedot. Tosi paljon onnettomia, jotka tuntui vaan istuvan kotona pelaamassa pleikkaa ja tuijottamassa telkkaa. Tapauksia, joilla oli selvästi jokin ammattiauttajaa kaipaava tilanne. Jne.
Niin, että mistä sen luotettavan miehen löytää? Ja mistä tietää, että se mies ON luotettava?! Ja ylipäänsä haluaa naimisiin ja lapsia. Minulla ei ole enää vuosia aikaa miettiä, tutustua, arvuutella, erehtyä, tulla jätetyksi ja aloittaa uudelleen.
Haloo!!! Ei huono parisuhde ole mikään pakollinen asia elämässä. Opettele tulemaan toimeen omillasi. Nyt epätoivo paistaa sinusta kilometrien päähän, etkä sen vuoksi löydä sopivaa miestä.
Onko mies tehnyt paljon kunnostus ym. hommia tuolla mökillä?
Mutta todella vähän. Nekin aikoinaan omasta aloitteestaan. Kukaan ei ole koskaan vaatinut tekemään mitään. On saanut kuitenkin aina ruoat, juomat, majoituksen mökillä laittamatta siihen pennin pyörylää, joten eiköhän nekin jotain maksa.
Uudelleen yhteen palattuamme mies ei ole sitten tehnyt mökillä muuta kuin lomaillut. Se, että hänet saisi kantamaan vaikka pari lautaa, on jo haaste. Ei sitten kukaan viitsi pakottaakaan, jos ei pyynnöstä tule.
Sitä isäni tuossa miettikin, että kun hän ei enää jaksa ylläpitää mökkiä, sen rakennukset varmaan rapistuvat. Erossa miehelle pitäisi tietysti sitten sopia joku korvaus, jos hän kovasti kunnostelisi mökillä jotain. ehkä helpompaa palkata joku ulkopuolinen sitten siihen hommaan.
Haloo!!! Ei huono parisuhde ole mikään pakollinen asia elämässä. Opettele tulemaan toimeen omillasi. Nyt epätoivo paistaa sinusta kilometrien päähän, etkä sen vuoksi löydä sopivaa miestä.
Mutta lapsia on aikas vaikea yksin tehdä.
Ja jos on epätoivoinen (vaikka yritän olla sitä näyttämättä), niin mitenkäs sitten saa sen epätoivon tukahdutettua?
Miten tällä hetkellä jaatte kulut ja laskut?
Tietääkö mies omaisuudestasi?
Meillä vaimon vanhemmat ilmoitti antavansa vaimolle mökkitontin. Siis vain vaimolle. Loukkaannuin aivan tolkuttomasti.
Juuri hieman aiemmin olin saanut perintöä tosi ison summan äidiltäni (vähintään sen mökkitontin arvoisen), eikä siinä yhteydessä ollut mitään puhetta, että se olis ollut vain minulle, vaan meidän perheelle se tuli ja yhteisiä lainoja maksettiin sillä pois ja ostettiin yhteisiä asioita.
Vieläkin hiertää välejä toi mökkitontti-asia. Enpä usko, että ikinä annan anteeksi, ettei vaimo sanonut omille vanhemmilleen, että se tulee sitten molemmille.
Ja kaiken huipuksi minun olis pitänyt rakentaa se mökki sinne. Mitäköhän siitä sitten olis tullut, yhteinen mökki vaimon tontilla..
Jos on perhe, on perhe. Jos ei ole perhettä, niin miksi mennä naimisiin.
Mutta lakinainen sanoi, että täysin poissulkeva avioehto ei ole aukoton. Se voidaan eron sattuessa riitauttaa. Ja silloin tuomioistuin saattaa katsoa sellaisen sopimuksen liian tiukaksi ja jakaa silti osan omaisuudestani erossa miehelle.
Sitäpaitsi, tulevaisuudesta ei kukaan tiedä. Mies tienaa ehkä nyt enemmän kuin minä - mutta entä kymmenen vuoden päästä? Mistä tiedämme, vaikka mies olisi silloin työkyvyttömyyseläkkeellä? Tai minun yritykseni menestyy ja tienaan huikeasti enemmän kuin mies?
Ja kuten sanottu, minä en ole eroamassa. Olen jo pahimman pettymyksen elänyt, minkä liitossa voi kokea. Mutta miehestä en voi mennä takuuseen.
ap