Sinä, joka uskot Jumalaan/korkeampaan voimaan/yliluonnolliseen

Lapsuudenperheessä ei uskovaisia. En itsekään varsinaisesti ole uskovainen, en tunnusta mitään uskontoa. Minulla vaan on tuntemus jumaluuden olemassa- ja läsnäolosta. Mitään niin merkittäviä yliluonnollisia kokemuksia ei ole etteikö skeptisen olisi helppo niiden yliluonnollisuutta torjua. Eikä minun uskolleni niillä merkitystä olekaan.

Opiskelen lääkäriksi. Olisiko ollut n. viisi vuotta sitten. En usko kristinuskoon sellaisenaan, kuin sitä meille tuputetaan. Lähinnä uskon universaaliin rakkauteen ja korkeampaan voimaan jne. Mieheni uskoo kuten minäkin, isäni vähän sinne päin, muut perheenjäsenet hieman kiinnostuneita, mutteivät varsinaisesti usko. On ns. yliluonnollisia kokemuksia, useitakin. Myös monilla muilla tuntemillani ihmisillä on.

minusta tulee "isona" juristi. ja uskon niin kuin raamattu opettaa. lapsuudenperhe uskossa ja mieheni (LL) myös..

Olen kasvanut ei-uskovaisessa perheessä, mutta sukulaiset olivat uskovaisia ja veivät minua pyhäkouluun ym. Olen varmaan ollut aina jotenkin uskossa (kristinusko), mutta erilaiset elämän kriisivaiheet ovat vahvistaneet, syventäneet ja muuttaneet sitä uskoa. Minulla on kokemuksia, jotka itse luokittelen yliluonnollisiksi (esim. useat rukousvastaukset ja tietynlaiset johdatukset).

Olen uskonut aina Jumalaan mutta elämässä on ollut aikoja jolloin olen uskonut vähemmän, toisin ajoin enemmän ja nyt on taas hämmentynyt vaihe, en oikein ole varma asioista. Mutta olen kokenut asioita joita pidän johdatuksena. En mitään kauhean erikoista, mutta minulle merkityksellisiä. Suvussani on joitakin uskovaisia. Mieheni ajattelee suunnilleen samoin kuin minä.

Oikeastaan usko tuli minuun jo lapsena ennen murrosikää kun kuollut perheenjäsen (toinen vanhemmistani "ilmestyi" minulle unessa, lohduttaen..) ja on useita yliluonnollisia kokemuksia.



Rukousvastauksia, Jumalan 'äänen' kuulemista, elämäni risteyskohdissa olen saanut neuvoja ja tukea, tunnen että Korkein pitää minusta huolta. Myös toisten auttamiseen olen saanut ohjeita, esim olen herännyt keskellä yötä rukoilemaan jonkun ihmisen puolesta hyvin voimakkaasti, lähettänyt siunaavia ajatuksia hänelle, ja vasta myöhemmin, vuosien jälkeen kuullut yhteisiltä ystäviltä etttä oli juuri silloin yrittänyt itsemurhaa mutta jäi henkiin..



Myös saatan tietää että 'nyt sisko soittaa' ja mennä jo vastaamaaan vaikka puhelimeni ei vielä edes soi. (silloin kun siskolla ollut huolia ja avuntarvetta tms). Ja sitten onkin soinut kun mulla puhelin jo poimittuna käteen.



Ym. Tapauksia on niin monta, että ne ovat jo minulle 'luonnollisia' - kuin hengittäminen, eivät yliluonnollisia.

Uppistakeikkaaaa

up

Yliluonnollisista asioista on kokemuksia. Olen ollut pienestä asti pohdiskelija ja hyvin herkkä kaikelle yliluonnolliselle. Tarkoitan sillä sitä, että kohdalleni on sattunut useita yliluonnollisuuksia. Muistan niiden aiheuttaneen vain hämmennystä mutten pelkoa.

Aistin arkisissa tilanteissa ihmisten todellisia tunteita tai mieleeni putkahtaa henkilö jota en normaalisti ajattelisi ja sitten hän tulee vastaan myöhemmin, vaikka en olisi nähnyt ko. henkilöä vuosiin. Tämä on toistunut esim. kaupoissa ollessani useasti.

Ja myöskin edellä kirjoittaneen papin kokemukset tulevista puheluista osuvat myös kohdalleni.



Yksi tilanne on painunut mieleen lapsuudesta.

Olin yksin aivan kotimme takapihan tuntumassa keräämässä marjoja. Yllättäen kuulin selvästi äitini kutsuvan minua nimellä, kaksi kertaa. Menin sisälle ja näin äitini selvästi helpottuneet kasvot. Äitini sanoi etsineensä minua kotoa ja olleen jo vähän ihmeissään, ellei huolissaan, kun olin yhtäkkiä hävinnyt.

Kävi ilmi, ettei äitini ollut kutsunut minua kertaakaan. Ainoastaan mielessään miettinyt.



Ammatistani en voi sanoa mitään, olen vielä niin nuori etten ole täysin työelämässä mukana ja kaikenlisäksi ä-lomalla. Omasta uskonnollisuudesta sen verran, että tiedän/luulen olevan olemassa jotain suurempaa ja jostainhan tämä kaikki on saanut alkunsa. Puhutaan sitten vaikka Jumalasta. :)