Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Epäonnistunut äiti.
11.04.2012 |
Hei!
Olenko ainoa äiti, joka kokee epäonnistuneensa tehtävässään. Parisuhde on solmussa, mies työtön ja siitä syystä masentunut. Voimat loppuu miehen tukemiseen ja tsemppaamiseen, kun vaikeaa aikaa on ollut jo useita vuosia.
Meillä kolme lasta, joista kaksi vanhinta yläasteen seiskalla ja kasilla. Seiskaluokkalainen ei halua mitään, on aina ollut ns. vaikea temperamentiltaan; vaikeuksia kaverisuhteissa, itsehillinnässä ja pahinta on kyvyttömyys asettua toisen asemaan, edelleen. Nyt ilmaantunut viiltelyä, koulu menee huonosti. En saa puhekontaktia kunnolla, mikään ei kiinnosta, paitsi kavereiden kanssa hengailu ilman järkevää tekemistä. Ahdistaa, pelkään kaikkea huumeita, rikoksia jne. koska lapsi on massaliikkuja vailla omaa tahtoa :( Vanhemmalla kasiluokkalaisella koulu myös menee aika huonosti, on luonteeltaan helpompi ja puheyhteys löytyy. On alkanut tupakoimaan, eikä sille loppua näy. Kotiintuloajoista ei ole tarvinnut kummankaan kanssa taistella, niitä noudattavat.
Nuorin on kolmannella luokalla ja oppimisvaikeuksia löytyy. En jaksaisi millään käydä koulua työn ohella, eikä koulusta saa tukiopetusta niin että siitä olisi hyötyä. Matikka takkuaa ja asioiden mieleenpainaminen on työlästä. Pahinta on se, että lapsi ei jaksaisi yrittää. Ja itse en jaksaisi aina vaatia, koska jatkuva painostus ei myöskään tunnu hyvältä.
Miehestä ei ole apua, elää omassa maailmassaan sohvalla. Itse käyn töissä ja yritän huolehtia siivoukset, ruuan, lasten kouluasiat, kauppa-asiat, pyykit, tiskit ym. päivittäiset jutut. Tuntuu kuin kivirekeä vetäisi perässään, eihän perhe-elämän pitäisi jatkuvaa taistelua selviytymisestä olla.
Apua ja neuvoja? Minä en jaksa :(
Kommentit (13)
Masennus on hyvä tekosyy olla osallistumatta mutta masennustakin pitää hoitaa ettei jatkuisi ikuisesti! Itse hoidin aikoinani duunin, erityslapsen, vauvan, kotityöt sekä miehen, jolla vakavia mielenterveysongelmia. Vuosien yrityksestä huolimatta mies kieltäytyi vastaanottamasta apua eikä jaksanut osallistua mihinkään kotona (kodin ulkopuolella kyllä) joten ero siitä tuli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan ensin, et ole epäonnistunut äiti.
Miehesi ongelmat eivat ole sinun syytäsi. Sinä olet se joka yrittää pitää kaikkea kasassa, paremmalla tai huonommalla menestyksellä.
Yritä löytää tukiverkkoja. Diakonia, perheneuvola, sosiaalipoimi, kriisiapukeskukset jne.
Varsinkin miehen on mentävä lääkäriin!
Sinä palat ihan loppuun tuossa kuviossa ja se tosiaan on haitaksi lapsille.
Et silti ole päonnistunut vaan saavuttanut paljon enemmän kuin 90% täällä pyörivistä laiskoista kermapyllyistä.
Toivon sinulle tosiaan voimia ja aurinkoista kevättä, jospa se alkaisi paistaa teille sydämiinkin.
Makaa paskaläjä sohvalla eikä edes yritä mitään. Miten helvetti pystyt nussiin tuollaista haisevaa luuseria? Heitä heti huushollista ulos
Surullista, että sinä puhut haaveitten kaatumisesta, kun sinun pitäisi ryhdistäytyä ja toimia. Se nyt vaan on niin, että haaveet kaatuu ja uusia haaveita ja unelmia tulee tilalle.
Nyt sinun on lakattava tukemasta sitä sohvalla makaajaa. Jos ei ole työtä, tekee kotityöt ja ottaa vastuuta lastenkasvatuksesta, siinä on tehtävää miehelle kerrakseen.
Lastesi tila on erittäin huolestuttava, kaikkien. Jospa ottaisit yhteyttä lastensuojeluun, sitä kautta voisit saada terapiaa lapsillesi. Koulunkäyntiongelmissa ota rohkeasti yhteys luokanvalvojiin, luokanopeeen, joilla on velvollisuus viedä asiaa eteenpäin.
Toimi, äläkä haaveile. Jos mies ei ryhdistäydy, pane se ulkoruokintaan. Huolehdi lapsistasi, siinä on sinulle haaveitten toteutumista kerrakseen, että kasvatat niistä kunnon ihmisiä, mutta ensin sinun on haettava heille apua.
Ensin se mies ilmottautuu lääkäriin ja hakee lääkityksen ja terapiajonoon. Kelaan hakemus terapiakorvauksesta, sen antaa se lääkäri jolle menee nyt hakemaan lääkityksen.
Jos ei sohvalta pääse ylös niin tarttee apua.
Jos sillä on vaan tylsää niin menee harrastamaan jotain. Tai voi lisätä osaamistaan jollain kurssilla.
Työttömyysaika kannattaa käyttää hyväkseen, olla selviytyjä eikä uhri.
Sitten ne teidän lapset: oppimisvaikeuksista opettajaan heti yhteys. Niihin puututaan, eli lapselle annetaan tukea.
Kaikki rikollinen toiminta käsitellään rikollisena. Eli poliisin luo jos tarttee. Jostain joku niitä huumeita antaa ja käräytetään poliisille samoin väkivalta ja muu.
Jos lapseen ei saa kontaktia niin lastensuojeluun ennenkö tilanne pahenee.
Mitä niin kamalaa siinä on kuin myöntää lapsen ongelmat ja oma vajaavuus hoitaa liian isoja ongelmia?
Joskus ehkä pelkkä puhe että lapsi lähtee kotoa muualle kasvamaan voi auttaa.
Tupakointia kukaan ei salli! Se on rikos jos alle 18- vuotias polttaa.
Mitä teidän lapset harrastaa?
Kavereita nyt äkkiä jostain järkevemmistä piireistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en valitettavasti osaa neuvoa, mutta halusin toivottaa sinulle voimia erittäin paljon. Et todellakaan ole epäonnistunut äitinä! Mutta tilanteesi on todella raskas ja tarvitset apua ja tukea. Toivottavasti sitä löytyy. Sukulaiset, perheneuvola? Vuorotteluvapaa sinulle? Entä auttaisiko (väliaikainen) ero miehestä, jos hän vaan vie voimiasi, joita lapset ja sinä itsekin tarvitsette?
Tiedän, että apua pitäisi hakea, olen vain niin väsynyt yrittämään. Lapsia olen vienyt paljon harrastuksiin, mutta eivät isommat enää halua mihinkään. Kuopuksella on kolmena iltana harrastus ja niistä yritän pitää kiinni.
Jotenkin tuntuu, että vuosien yritys vain valuu hukkaan, eikä mikään onnistu. Avun pyytäminen nyt tuntuu tosi vaikealta, aikaisemmin olin tiiviisti yhteydessä mm.kouluun, mutta yhteistyöstä ei ole ollut apua, enemmänkin haittaa ja leimautumista, näin koen itse asian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaikka joltain tutulta, kerro tilanteesi ja sano, ettet jaksa enää yksin.
Yritäpä saada noita 7- ja 8-luokkalaisia mukaan noihin kotitöihin. He jos auttaisivat sinua, olis sulta iso taakka pois.
Listat jääkaapin oveen töistä, joista jokaisen on huolehdittava, myös sen kolmasluokkalaisen ja etenkin miehen,jos on vielä kerta kotona.
Ymmärrän täysin, ettet jaksa taakkasi kanssa yksin, jaa se. JA PYYDÄ APUA.
Lapsillasi on minusta oireita, jotka viittaavat masennukseen. Se on sitä helpommin hoidettavissa, mitä aikaisemmin apua haetaan. Varsinkin esikoisen kohdalla psykiatrinen puuttuminen on ihan välttämätöntä. Viiltely on vakava oire.
Älä jää yksin vaan soita nyt heti terveyskeskukseen ja varaa aika. Soita myös perheneuvolaan. Olethan jo koulupsykologiin ollut yhteydessä? Kouluterveydenhoitajaan?
Systeemi on sellainen, että vanhemman on tosi aktiivisesti itse haettava apua, kukaan ei tee sitä pyytämättä. Toimi mahdollisimman nopeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miehellesi? Minusta miehesi täytyisi tulla nyt vastaan ja tehdä edes ne kotityöt. Minä jättäisin miehen jos ei ryhdistäydy. Tuollainen mies antaa todella huonoa esimerkkiä pojillensä. Lapset tarvitsevat ammattiapua kun ovat jo noin isoja. Aikaisemmin olisi ollut helpompi, mutta vielä ei ole myöhäistä lapsien suhteen. Mies nyt kuulostaa sellaiselta että siitä ei ole hyötyä sohvalla makaamassa joten jätä riippa jos ei muutu. Sinä selviät tästä usko se.
Olen aikaisemmin jo pyytänyt apua koulupsykologilta, jonka mielestä lapsi on ihan normaali. Tästä kuitenkin aikaa jo muutama vuosi.
En tiedä, haaveet kaatuu :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siellä voit käydä myös yksin juttelemassa ja sieltä ainakin osataan arvioida tilanne ja auttaa eteenpäin. Samoin koulupsykologin kanssa voisit jutella. hae apua itsellesi, sairaslomaa työterveyshuollosta jos ei muu auta. Yksin ei tarvitse pärjätä! Voimia!
Alue: Aihe vapaa
heiniä, jos teillä mättää kotona tuolla lailla.
Mies ryhdistäytyy tai sitten heivaat hänet ulos.
Ja kyllä tuonikäiset lapsetkin joutaa kantamaan kortensa kekoon oman perheen eteen.