Miksi sinä, joka aina yksipuoleisesti otat yhteyttä ystävääsi, et

tehnyt. Mutta huomasinpa vain nyt kun olen itse ollut uupunut ja kovilla parinkin ison asian kanssa enkä jaksanut olla se ystävyyttä ylläpitävä voima, ettei mulla taida ollakaan ystäviä.

Pari ihmistä ei ole kahteen kuukauteen ottanut mitään kontaktia.

Onhan mullakin kavereita, jotka pääosin pitävät minuun yhteyttä enkä minä heihin, ja ihan tärkeitä ovat.

Mulla ei ylipäänsä ole tapana testata, kuinka tärkeä jollekulle olen. Jos pidän ihmisestä ja meillä synkkaa, on aika sama kumpi pitää yhteyttä. Ihmisiin, joiden kanssa ei ole hyvä olla, en pidä yhteyttä juuri ollenkaan kuitenkaan.

Tiedän, etten ole se tärkein kaveri suurimmalle osalle niistä kavereista, jotka ovat minulle tärkeitä. Tiedän, että ihmissuhteet katkeaisivat, jos en pidä niitä yllä.



Elän tämän asian kanssa, en näe mitään syytä, miksi jäsin mököttämään marttyyrina.

minäpä tein noin, eli en enää soitellut ja viestitellyt, ja uomasin kuinka tärkeä noille ihmisille olin. Eli eivät ota itse yhteyttä.

Yksi laittoi viestia n. puolen vuoden jälkeen ja ihmetteli miksei musta kuulu mitään.. Huoh!

testin mielessä, vaan ihan siitä syystä että uupusin siihen rooliini, olla se kiva, joka aina soittaa ja ehdottaa tekemistä. Ja kas, mulla sittenkin on vielä ystäviä, muutamia soittoja tullut, olen niistä iloinen, enempää en kaipaakaan, varsinkaan nyt kun kipuilen oman ongelman kanssa. Vastavuoroisuus on kyllä tärkeää kaikissa ihmissuhteissa, sen olen oppinut.

tein juuri noin! kyllästyin täysin yksipuoliseen yhteydenpitoon, eikä kavrikaan sitte oo ottanut mitäänyhteyttä, mitenkään - ei kuulemma oo sellaista tyyppiä ...siihen jäi sitten ystävyys.

Tiedän, etten ole se tärkein kaveri suurimmalle osalle niistä kavereista, jotka ovat minulle tärkeitä. Tiedän, että ihmissuhteet katkeaisivat, jos en pidä niitä yllä. Elän tämän asian kanssa, en näe mitään syytä, miksi jäsin mököttämään marttyyrina.

mulla on pari kivaa kaveria, mutta he eivät pidä yhteyttä minuun vaan minä heihin, eikä mua haittaa ollenkaan. Kurjempaa olisi olla ilman heitä.

Siihenpä jäivät säännölliset yhteydenotot. Ehkä kerran vuodessa nykyään soitellaan, ei tavata. Tajusin vihdoin että hei, eihän se ystävyyssuhde muutenkaan enää ollut sitä mitä ennen. Olin itsekin loppujen lopuksi onnellisempi kun en tätä henkilöä enää tavannut ja kokenut joka kerta sitä epämääräistä tunnetta etten oikeasti merkkitse hänelle paljon mitään.