Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies haluaa erota, mina en. AUTTAKAA! Aivan kamala tilanne!
08.04.2012 |
Mieheni avautui viikko sitten tunteistaan(aluksi tekstiviestin kautta, kun ei ole pystynyt puhumaan minulle kuukausiin kunnolla), ja kertoi etta miettii asumuseroa/eroa jne. Ei kertakaikkiaan jaksa enaa meidan tilannetta, lahinna minua, ei ole edes vastannut kysymykseeni rakastaako minua enaa... :(
Olemme nyt keskustelleet taman viikon aikana varmasti enemman kuin koko 13 vuotisen yhdessaoloaikamme aikana! Hanen mielestaan mina olen ollut liian akainen (varmaankin pirttihirmutasoa????) ja han ei ole uskaltanut puhua minulle asioista, ja jos yritti, mitatoin ne aina vain, nyt sitten viimeisten noin 6-8kk ajan mies on muuttunut akaiseksi, tiuskivaksi, ei tee lasten kanssa milloinkaan mitaan, on toissa niin paljon kuin mahdollista, ja seksia meilla on viimeeksi ollut joskus viime syksyna!
Miehen mielesta mina olen keskittynyt liian paljon lapsiin, kaikki on pyorinyt lasten ymparilla, ja en antanut hanelle tarpeeksi huomiota, vaikka itse asiassa, seksuaalisesta puolesta meilla on aina ollut niin, etta mina olen ollut se aloitteen tekija, mies ei ole koskaan ollut niin kiinnostunut, ja jos olen yrittanytkin, tulin usein hylatyksi.
Meilla on kamala taloudellinenkin tilanne ja luulin miehen kaytoksen olevan stressia siita, mutta nyt viikko sitten sain taman pommin tietooni, ja en osannut sita odottaa.
Mies sanoo kuitenkin, etta olen ollut maailman paras aiti lapsille ja vaimokin jollakin tapaa, mutta ilmeisesti enemman negatiivista kuin positiivista... Menimme nuorina naimisiin, han oli 20v ja mina 23v ja vanhin lapsi on 11v. Nyt han on miettinyt elamaansa tahan asti ja han tarvitsee vapautta, ei lapsista, haluaa olla heidan kanssaa puolet viikosta, mutta ei halua olla enaa sitoutunut enaa minuun. Hanella ei kuulemma ole ketaan toista naista, mutta uskon etta sellaista halajaa...
Tama on niin sydantasarkevaa etta olen itkenyt koko viikon, ja kaikki on ollut yhta sumua. Korvissa humisee, varmaan verenpaine katossa, olen laihtunut viikossa 5kg, koska en pysty syomaan, vapisen ja tarisen. Mies haluaa pysya saman katon alla. Mina en voisi kestaa ajatusta siita etta hanella olisi suhde jonkun muun kanssa, mutta asuisi kotona!!!
Auttakaa joku, kertokaa onko mitaan jarkea enaa yrittaa puhua miehelle? Mies tuntuu haluavana eroa, eika yrittaa enaa kanssani. Lapsia kay niin saaliksi, nuorin on vasta 2v.
Kommentit (119)
Minä olin jo omassa mielessäni tehnyt eropäätöksen kun puhuin siitä miehelleni, eikä mikään olisi saanut minua muuttamaan mieltäni. Kuulostaa jo päätetyltä asialta.
Jos se ehdottaisi pariterapiaa tai muuta suhteen korjaamiseksi, tilanne olisi toinen, mutta kyllä se on päätöksensä tehnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varaat heti teille ajan joko perheasiain neuvottelukeskukseen, perheneuvolaan tai seurakunnan diakoniatoimeen.
Miehesi yksipuolinen syyttely on naurettavaa, ero ei koskaan johdu vain toisesta osapuolesta, ei liioin äkäisyys tai tyytymättömyys ole vain yhden syytä. Miehesi ei osaa keskustella tunteistaan. On aika opetella.
Yhdessä pysyminen on taloudellisempaa niin rahallisesti kuin henkisesti pitemmän päälle. Jos miehesi nyt lähtee nostelemaan tilanteesta kuin raukka, hänen seuraavalle suhteelleen tulee käymään samoin, sillä hänellä ei ole sosiaalisia taitoja ja kykyjä parisuhteessa elämiseen.
Teidän kummankin on ajateltava lapsianne, jotka ovat soppaan syyttömiä.
Tsemppiä, soita ensiavuksi johonkin auttavaan puhelimeen, sieltä saat luultavasti samat neuvot elävältä ihmiseltä (heh). Olosi on varmasti hirveä, mutta nyt on vain yritettävä löytää sitä apua.
Minä olin jo omassa mielessäni tehnyt eropäätöksen kun puhuin siitä miehelleni, eikä mikään olisi saanut minua muuttamaan mieltäni. Kuulostaa jo päätetyltä asialta.
Jos se ehdottaisi pariterapiaa tai muuta suhteen korjaamiseksi, tilanne olisi toinen, mutta kyllä se on päätöksensä tehnyt.
Sinun tilanteesi on eri kuin keskustelun aloittajan. Hän on ensinnäkin pienten lasten sinnikäs äiti, jolle mies on avautunut pitkään ja hartaasti viimeisen viikon aikana. Se on hyvä merkki.
Sinulla ei ollut kykyä eikä halua neuvotella tai nähdä itsessäsi vikoja, ehkä tämän kysyjän miehellä kuitenkin on. Ellei itsensä, niin lastensa vuoksi.
Miehillä ei ole tapana turvautua terapeutteihin, he tarvitsevat aloitteen siihen vaimolta. Vaimo voisi ehkä samalla muistuttaa, miten tärkeä ja rakas mies on, ja ettei soisi välien katkeavan nyt, kun lapsetkin ovat niin pieniä.
Elämä on rankimmillaan tuossa vaiheessa, samoin suurin osa eroista tapahtuu juuri noin. Se johtuu mielestäni avoimuuden, ehdottoman rakkauden ja ennen kaikkea sitkeyden puutteesta; ero koetaan helppona ratkaisuna, vaikka se ei sitä oikeasti ole (olen kokenut eron, toipuminen kesti 7 vuotta).
Asumalla kotona haluaa varmistaa, että voi vielä vetäytyä erosta jos toinen nainen päättääkin pakittaa.
Heitä mies ulos ja pakota valitsemaan. Sinun on paljon helpompi selvitä erosta, kun otat heti sen linjan, että arvostat itseäsi etkä anna miehen pompotella! Pystyt katsomaan itseäsi peiliin.
Tuollaisen neuvon voi antaa vain tunteeton sosiopaatti tai narsisti, joka ei ikinä ole rakastanut ketään muuta kuin itseään.
Kaikki ihmiset eivät ole pelureita, vaan monet erot johtuvat väsymyksestä, uupumisesta ja toivottomuudesta.
Yksipuolinen syyttely on epäkypsää selitysten keksimistä omille teoilleen. Jokainen perheellinen tietää, ettei vanhemmuus ole helppoa eikä aina jaksa hymyillä ja kihartaa hiuksiaan.
Pikkulapsiaika hurahtaa nopeasti ohi, ja elämä helpottuu ratkaisevasti.
Olin itse hilkulla lähteä lätkimään mieheni ja lasteni luota, kun lapset olivat 2 ja 4 vuotta. Olin niin uupunut ja masentunut.
Sain kuitenkin kelkkani kääntymään, en lähtenyt vaan jäin. Hetkeäkään en ole katunut, mutta ymmärrän kyllä, mitä uupuminen ja omien kykyjen epäileminen voi saada heikkona hetkenä aikaan.
Ei äkkiliikkeitä vaan aktiivista avun etsintää! Valmista kuviota on järjetön särkeä.
Itse tekisin nyt ehkä toisin. Antaisin periksi helpommalla tai sitten yrittäisin enemmän ja harkitummin parantaa suhdetta.
Tein sen ratkaisun, että yritin liikaa, mutta epätoivoisesti. En löytänyt oikeaa tapaa olla. Yritin ja sitten menetin toivoni, kun tuli takapakkia.
Ehkä voisi olla parasta yrittää olla mahdollisimman rennosti! Antaa miehen mennä. Sanoa, mitä itse tuntee ja päästää toisesta irti.
Minä yritin kaikkeni, mutta tein sen tosiaan väärällä tavalla.
Nyt olen sitten lopulta antanut periksi. Muutin pois. Uskon, että olemme vielä yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millaiset tukiverkostot sinulla on? Oletko perehtynyt lainsaadantoon eli oikeuksiisi ja vastaavasti miehesi velvollisuuksiin? Oletko kotiaiti vai teetko uraa?
Nyt pitaisi olla kirkas paa, vaikka ymmarrankin, etta se on vaikeaa. Millaisia hyvia ystavia sinulla on?
toinenki alotus? Toi on kuule ihan arkipäivää nykyään, tapahtuu useille. Turha pillittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1. Sillä on suhde toiseen naiseen. Tai vähintäänkin ihastus toiseen naiseen. Niin hyvin tunnen miehet ja heidän käytöksen, että yksikään mies ei ole valmis lopettamaan suhdetta vaimostaan noin vain, ellei ole uusi jo kiikarissa tai jopa kierroksessa. Usko tämä!
2. Ei kannata jäädä saman katon alle. Ainakaan jos haluat vielä saada miehen takaisin. Sillä hän ei tajua mitä menettää, ellei oikeasti kokeile asumista muualla. Ei voi ottaa kaikesta vain kermoja päällä, pitää perheensä,asua lasten kanssa, mutta silti olla oikeutettu nussimaan rakastajatartaan jos siltä tuntuu. Kuulostaa liian helpolta elämältä.
Usko minua! Tiedän!!!!!
Ala tuhlaa ruutia miettimaan mitaan muuta nyt kuin sita, etta mika sinun asemasi tilanteeessa on. Miten parjaat lasten kanssa taloudellisesti? Enta muiden oikeuksien osalta? Millaiset ovat tukijoukkkosi?
Talla on suuri merkitys varsinkin, jos asutte ulkomailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ala tuhlaa ruutia miettimaan mitaan muuta nyt kuin sita, etta mika sinun asemasi tilanteeessa on. Miten parjaat lasten kanssa taloudellisesti? Enta muiden oikeuksien osalta? Millaiset ovat tukijoukkkosi?
Talla on suuri merkitys varsinkin, jos asutte ulkomailla.
Sillä on varmasti ollut toinen jo pitkään. Keskity itseesi. Suhteenne on ohi. Te ette ole enää perhe. Ja sinä joka sanoit, että ero ei koskaan johdu vain toisesta osapuolesta. Kyllä se erittäin usein johtuu. Alkoholismi, väkivalta ja toinen nainen ovat tällaisia syitä. Niitä ei voi keskustella pois eikä näissä tilanteissa auta mikään muu kuin ero.
kaikki tunnusmerkit on kasassa! Varsinkin tuo vaimon haukkuminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, miten tulet toimeen varsinkin, jos olet ollut SAHM eli kotona lasten kanssa? Onko sinulla tukenasi sukua tai ystavia?
Joudutteko palaamaan Suomeen vai oletko toissa ja voitte jatkaa oleskelua? Tuletteko toimeen palkallasi? Miten mies osallistuu perheen elattamiseen?
Vaikka ketjun tarina olisi keksitty, on sama tapahtunut monelle muulle ulkomaanvuosien aikana. Silloin on pidettava paa kylmana kaytannon jarjestelyjen ajan, muu selvittely tulee kasiteltavaksi myohemmin.
Itse olen ehdottanut miehelleni avioeroa pariin otteeseen, koska olen ollut jo pitkään todella tyytymätön itseeni ja elämääni, enkä jaksaisi enää roikottaa miestä mukana tässä. Olen tyytymätön myös miesvalintaani, mutta se oli kuitenkin minun valintani: tiesin millainen hän on kun menimme naimisiin. Hänessä ei ole mitään kamalaa sinänsä, ja kuvittelin jaksavani elää hänen puutteittensa kanssa, mutta olin rakastuneena ylioptimistinen. On siis oma vikani että olen tässä tilanteessa.
En ole vuosiin sanonut että rakastaisin häntä, koska en tunne rakastavani. Fyysisesti hän suorastaan inhottaa minua, mikä on ihan vain minun ongelmani, sillä mieheni ei ole mitenkään erityisen ruma tai ällöttävä sinänsä. Pidän hänestä kuitenkin ihmisenä ja kunnioitan hänen tunteitaan, enkä halua pahoittaa hänen mieltään. Siksi en halua parisuhdeterapiaankaan, en halua joutua valitsemaan että valehtelenko hänelle vai sanonko totuuden ja haavoitan häntä. Jotenkin eroaminen tuntuisi humaanimmalta ratkaisulta.
Olen myös ehdottanut että voisimme kokeilla ihan kunnon kulissiavioliittoa, eli niin että asuisimme samassa talossa ja pysyisimme naimisissa, mutta että mä muuttaisin vierashuoneeseen. Tätä ehdotin lasten takia, sillä en vihaa miestäni ja haluaisin tavallaan olla edelleen perhe, kunhan mulla olisi se oma huone jonne mies ei saa tulla ja jossa mun ei tarvitse selittää itseäni ollenkaan. No, tämä ehdotus oli ehkä epärealistinen, eikä mies myöskään suostunut siihen.
Minulla ei ole ketään toista, enkä ketään toista erityisemmin haluakaan. Haluaisin olla ilman miestä.
minusta sinä siirrät oman vastuusi miehesi harteille kuvittelemalla, että parisuhdeterapiaankaan ei kannata mennä, koska et halua loukata miestä (todellinen syyhän on se, että sinä et ole valmis olemaan rehellinen ja kohtaamaan todellisuutta). Sinulla on vääristynyt kuva totuudesta, jos kuvitteletkaan että teistä kumpikaan voisi olla tyytyväinen tai onnellinen valheellisessa suhteessa.
joskus totuus satuttaa, mutta sen aiheuttaman kivun kautta voidaan myös päästä eteenpäin ja asiat voivat muuttua pidemmällä aikavälillä paremmaksi.
sinä hyötyisit selkeästi myös omasta terapiasta, jossa pääsisit miettimään miksi olet tyytymätön itseesi ja elämääsi.
Kannattaa myös miettiä sitä tosiasiaa että vanhempien parisuhde on lasten koti. Ja lapset ovat fiksumpia kuin kuvitteletkaan, he kyllä tajuavat jos vanhemmat eivät ole onnellisia tai rakasta toisiaan. Tai jos he eivät tajua, niin saavat ainakin vääristyneen kuvan siitä mitä parisuhde ja rakkaus on. Haluatko antaa sellaisen mallin lapsillesi, että kaksi aikuista asuu samassa taloudessa vailla todellista yhteyttä ja rakkautta keskenään?
on niin klassinen moka nähdä toisessa vain niitä puutteita (eli ns kuvitella että valitsikin väärän miehen, kun hän ei olekkaan sellainen kun haavekuvitelmani on). Kun mielessään antaa vallan tällä negatiivisella ajattelulle niin sillähän vaan saa vahvistusta sille että eihän tuota kyseistä ihmistä rakastakkaan. Rakkaus on toki myös tunnetta, mutta paljolti myös tahdon valinta. Ei aina tunnu niin rakastavalta, mutta voi tahtoa rakastaa.
eli sinulle sanoisin, mars, mars sinne terapiaan, ole aikuinen ja kohtele miestäsi aikuisena (sinä et ole vastuussa hänen tunnereaktioistaan, eikä sinun tarvitse varjella häntä totuudelta)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä väliä sillä on, onko miehellä toinen nainen vai ei?
Uskokaa nyt vaan, ei kaikilla ole. Ja vaikka olisikin niin se ei oikeasti ole ratkaisevaa ap:n tilanteen jatkon suhteen.
Toinen nainen on yleensä vain oire, ei tilanteen syy, ja jos miehen ikäkriisi menee ohi tai hän muuten herää huomaamaan perheensä vaimon, toinen nainen jää kuin nalli kalliolle. Vaimo on aina vahvoilla, ellei pilaa tilannetta väärällä kriisireaktiolla.
Miestä ei saa heittää pellolle, jos haluaa avioliittonsa jatkuvan. Niin yksinkertaista sen on.
Itse jäin vain odottamaan, kun mies ilmoitti, että eroamme puolen vuoden kuluessa. Sanoin, etten aio pitää häntä väkisin, mutta toivon, että hän jää. Hän hankki jo asunnonkin, muttei sitten koskaan muuttanut. Muuttopäätöksen raukeamisen jälkeen meni vielä vuosi ennen kuin suhteemme palasi ennalleen, mutta se palasi. Jälkeenpäin ajatellen miehellä oli ihan normaali ikäkriisi.
Minulle on ihan se ja sama, oliko miehelläni toista. Luulen, ettei ollut. Itselläni kyllä oli ihailija, mutten halunnut vaihtaa huonompaan.
Ketjun kaappaa nyt moni ihan toissijaisiin selvittelyihin. Miten itse voit ja oletko saanut asioitasi kuntoon?
Oliko sinulla todellinen avuntarve vai joko tilanne selvisi?
anna sen mennä, mitä sä tuollaista kiukuttelijaa katsot..? Onko sulla itsekunnioitusta nainen?
ja olen ollut samassa tilanteessa, päästin menemään, ja oli hyvä ratkaisu
Sinulla ei ollut kykyä eikä halua neuvotella tai nähdä itsessäsi vikoja, ehkä tämän kysyjän miehellä kuitenkin on. Ellei itsensä, niin lastensa vuoksi.
Kyllä minä omat vikani olen tiennyt aina, mutta se ei muuttanut sitä tosiasiaa, että en halunnut elää sen miehen kanssa. Yksinkertaisesti valitsin ihan väärän ihmisen, eikä mitenkään olisi voinut yhteiselo onnistua ilman että hän olisi muuttunut toiseksi.
Muuttopäätöksen raukeamisen jälkeen meni vielä vuosi ennen kuin suhteemme palasi ennalleen, mutta se palasi. Jälkeenpäin ajatellen miehellä oli ihan normaali ikäkriisi.
Kannattaa rauhoittua ja antaa tilanteen tasaantua. Samalla toki selvittele itsellesi kuvio, jossa turvaat taloutenne ja arjen normaalin jatkumisen jo lastenkin vuoksi.
En ole kyennyt nettiin enka paljon muuhunkaan, mies on ollut kotona kotona enka ole jaksanut alkaa kirjoittamaan, nyttenkin olen tassa puhelimella napyttelemassa. Olen lukenut vastauksenne, ja olen niin rikki ja sekasin talla hetkella, tuntuu kuin sydan.olisi kuin kova kivi, kurkkua kuristaa, korvissa humisee ja itkusta ei tulee loppua.
Kohta on lahdettava toihin!!! Alkaa jattako minua, vastaan huomenna.
Alue: Aihe vapaa
Asumalla kotona haluaa varmistaa, että voi vielä vetäytyä erosta jos toinen nainen päättääkin pakittaa.
Heitä mies ulos ja pakota valitsemaan. Sinun on paljon helpompi selvitä erosta, kun otat heti sen linjan, että arvostat itseäsi etkä anna miehen pompotella! Pystyt katsomaan itseäsi peiliin.