Mies haluaa erota, mina en. AUTTAKAA! Aivan kamala tilanne!

On aivan selvää, että normaali mies kipuilisi omat kipunsa itsekseen siihen pisteeseen, että tietäisi, mitä haluaa. Minä uskon, että ap:n miehellä on toinen nainen. Miestä pelottaa uuden suhteen aloitus. Siksi antaa noita ristiriitaisia viestejä ja yrittää tehdä itsestään uhrin.

Tai sitten olet ollut ihan kamala kotityranni ja mies ei vaan jaksa sinua. Hajotat hänet palasiksi tms?



No mun miehellä oli toinen hetken aikaa, koska oli luullut minun pettäneen ja teki sen "kostoksi".

Olin aivan ulalla, kun mies kertoi siskonsa kertoneen että olen pettänyt häntä, vaikka en todellakaan ollut.



Mies oli pois 2 kk ja tuli takaisin ja menimme sen jälkeen kihloihin uudestaan ja saimme lapsen yms.



Ei kai sulla ap toisaalta ole sama tilanne, että mies luulee sinun tehneen jotain, mitä et ole tehnyt?

Yleensä mies ei lähde ennen kuin on toinen katsottuna tai sitten on rakastunut.Jos on raskas elämäntilanne uusi ihminen voi tuntua ulospääsyltä. Se on kuitenkin harhaa joka yleensä menee ohi.

Aina voi yrittää taistella. Täriseminen ei auta.



Kokeile kaataa mies sänkyyn. Monta kertaa villiä seksiä. .Pukeudu seksikkäästi. Tarjoa herkkuja. Tai tee mustasukkaiseksi. Lasta ei kuitenkaan kannata tehdä tuon sotkun keskellä.



Selvitä kuka se toinen on.

Takanani on elamani raskaimmat kaksi viikkoa. Mies sanoi tanaan ettei haluaa enaa edes yrittaa. Tietaa mita haluaa ja mina en ole siina yhtalossa. Eli nyt yritan saada paani tajuamaan mita tulevaisuus tuo tullessaan. Tallaista hetkella se nayttaa hyvin harmaalta ja yksinaiselta ja erittain rankalta. Tuntuu etta inhoan miestani, ups, siis ex-miestani tallaista hetkella eniten koko maailmassa!

Milloin kertoa lapsille?

Helppoa tasta ei tee sekaan, etta miehella ei ole omaa asuntoa, eika sellaista ole varaa hankkia pitkaan aikaan, joten naen hanta pakostakin tassa pyorimassa jatkuvasti, ainakin kaikki viikonloput.

aikana - suosittelen lämpimästi: http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/C871691F974613C2C2257480003C5857?Open…

mutta ei kai sinun tarvitse antaa miehen yöpyä kodissa enää? Minua asianajaja neuvoi, että miehen on halutessani häivyttävä heti. Kenelle talo tms. jää, ratkaistaan sitten kun ero tulee voimaan. En kyllä tiedä, pitääkö tuo paikkaansa.

Vaikka teidän keskinäinen rakkaus loppuisikin, niin suurempi Rakkaus ei lopu, ja säkin voit saada siitä voimaa vaikeaan tilanteeseesi. Toivon, että tämä lyhyt video vois lohduttaa sua ja antaa toivoa! Rakkain terveisin http://www.fathersloveletter.com/Finnish/#4

Sinulle. Olisiko ketään ystävää jolle kertoa?

muistin tästä ketjusta ja viimeisestä viestistäsi niin elävästi oman tilanteeni noin vuosi sitten, että melkein alkoi ahdistaa.



Jotain tuollaista minunkin ex-mieheni sanoi jossain vaiheessa, ei halua edes yrittää, ei näe mitään järkeä yrittää, kun ei kuitenkaan halua elää kanssani. Kun kyselin, miksei ole sanonut mitään aiemmin, oli vastaus, että tajusi sen vasta nyt.



Pahinta oikeasti oli se, ettö mekin jouduimme elämään saman katon alla pitkään eron jälkeen. Kun vihdoin päästiin erilleen asumaan, helpottui tilanne kummasti. Välillä tuntuu, että erossa on lopultakin pahinta se, miten läheiset ja ystävät siihen suhtautuvat. Siis lasten tilanteen lisäksi.



Mutta nyt olen siis todella tyytyväinen eroomme. Vuosi sitten olisin tehnyt mitä vain, jotta olisimme pysyneet yhdessä. Jokin aika sitten näin unta, että mies halusi palata yhteen ja se oli painajainen.



20

Kiitos kannustavista sanoistasi. Tuntuu vain niin lohduttomalta talla hetkella ja kai se sit joskus helpottaa, vaikken sita nyt uskokaan... Saanko kysya, etta oletko itse nyt uudessa suhteessa tai sellaista miettinyt? Itsestani tuntuu ettei sydantani voi enaa korjata kukaan, eika mikaan. Ja kukapa nyt kolmen lapsen yksinhuoltajaa haluaakaan!



Ap

Itsestani tuntuu ettei sydantani voi enaa korjata kukaan, eika mikaan. Ja kukapa nyt kolmen lapsen yksinhuoltajaa haluaakaan!

Ap

...hylätyksi tulemisen tunne on aivan kamalaa, ja kuitenkin läheisyyden, rakkauden ja hyväksyttynä olemisen tarve on meissä ihmisissä niin syvällä! Tuo lainaus, jonka otin sun viestistä, kosketti minua, ja mieleeni tuli tämä lyhyt dokumentin tapainen, jossa viisi ihmistä kertoo rakkauden ja hyväksynnän tarpeestaan, etsinnästään ja löydöistään. Toivon, että video edes vähän vastaisi sun särkyneelle sydämellesi!

naurattaa nämä "sillä on selvästi toinen nainen, jätä se välittömästi" katkeroituneet akat, niin siis tämä on miehen kirjoittama eli tällä ei varmasti ole paljon painoarvoa teidän maailmassanne, mutta kumminkin... Olin jokunen vuosi sitten ehkä hieman vastaavassa tilanteessa "entisen" vaimoni kanssa, hän oli jossain vaiheessa jäänyt koukkuun kaiken maailman nettipeleihin, ja siitä käytiin aikamoista kädenvääntöä aikoinaan, no lyhyestä virsi kaunis, alkoi rassaamaan vuokrarahojen lainaaminen kavereilta koska emäntä oli laittanut viisisataa euroa johonkin nettipokeriin, uhkasin lähteä jos ei meno muutu, eipä siinä mitään paitsi että rouvahan päätti keskustella asiasta ystäviensä kanssa ja tulivat johtopäätökseen että tottakai minulla on toinen nainen ja nyt on eropaperit vetämässä. Että enpä voi muuta keksiä kuin että nainenhan ei ole onnellinen jos ei jonkun toisen avioliittoa saa tuhottua, kyllä te aika epeleitä olette...

toinenki alotus? Toi on kuule ihan arkipäivää nykyään, tapahtuu useille. Turha pillittää.

Kauhea tragedia ja suuri suru, menetys. Eikös silloin pidäkin surra? Ei se että tapahtuu muillekin leivennä hätää yhtään. eikä korjaa menetettyä perhettä. kannattais sunkin hakea joku jonka olkapäähän pillittää. Ei noin tunnekyömänä kannata elää.

Terv. Toinen yh ulkomailta

Miksi sinä kertoisit? Ole kuitenkin paikalla ettei valehtele mutta älä riitele voit selittää asiat myöhemmin uusiksi. Vakuuta myös lapsille, että sinä et jätä heitä ikinä. Mieti vähän äläkä petaa kaikkea valmiiksi.



Valitan tilannettasi mutta olet saanut täällä tosi hyviä neuvoja eikä itkut nyt auta eikä kynnysmattona maleksiminen. Mene lakimiehelle, jotta asiat hoidetaan kunnolla tai mikä tilanteesi sitten onkin missä maassa lienetkin.



Ystäväni ei sitten millään kyennyt eroamaan ukostaan vaikka tämä huoraili julkisesti ja oli niin ällö. Lapset maksoivat kovan hinnan äidin kykenemättömyydestä suojella heitä. Lapset on jo aikuisia mutta mutta.



Mielipiteeni on että kaivappa nyt nopeasti se järki esiin, koska saatat tehdä elämäsi typerimpiä myönnytyksiä/tekoja tässä tilanteessa kun tunteesi hallitsevat sinua!

Anna miehen mennä ja keksity oman elämäsi rakentamiseen.

Allekirjoitan edellisen kommentin täysin. Elän ap:n kanssa vastaavanlaisessa kriisissä. Ja kyllä, miehelläni on toinen nainen. Tulkitsen sen "oireeksi" (pikkulapsiarki, talon rakennus, ikäkriisi), syyt tiedän. Sain tietää tästä ja mieheni eroaikeista häneltä itseltään 6 vkoa sitten. Alku meni järjettömässä shokissa, tuska on valtava. Tänäänkin kävin metsässä itkemässä ja ulvomassa. Aluksi yritin kaikkeni, raahasin miehen terapiaan, vaadin vastauksia jne. Mutta hän ei vain halua yrittää. Koska asumme edelleen saman katon alla (talo rakennettava loppuun ennen mahdollista myntiä) olen päättänyt olla vahva, keskittyä omaan elämääni ja toivon että mieheni löytää vielä tien takaisin luokseni. Toinen nainen on minulle nyt oikeesti sivuseikka. Kun kyseessä on lapset, lähes 15 vuoden yhteiselo, niin vaakakupissa painaa monet asiat enemmän. Hyvä blogi mistä olen saanut itse apua on http://dr-ben-avioliitto.blogspot.com/

Toivon täydestä sydämestni että teidän tarina päättyy hvin ja samaa toivon itselleni.

miehesi suomalainen, vai ulkomaalainen?



Itse olen aika varma että hällä on toinen. On vain varmistelluttuon ajan uuden suhteen mahdollisuuksia, ja nyt jotenkin vaakuuttunut että hommat rullaa uuden kanssa. Voi, olen niin pahoillani!



Muuta suomeen takaisin. Täällä sinulla on helpommat mahdollisuudet toipua. MIes reissatkoon tänne katsomaan lapsia. Voisiko se onnistua? Monesti miehet jälkikäteen alkavat itkeä noita tekemiään päätöksiä. Saattavat tulla katumapäälle, ei tietenkään aina.



Tsemppiä!!

----Olen odottanut kolme vuotta, että tunteet palaisivat takaisin miestäni kohtaan----





Saanko kysyä ´´odottaja´´ mitä olet tehnyt asian hyväksi? Millä tavoin olet yrittänyt rakentaa avioliitostasi menestyksekästä? Millä tavoin käytöksesi muita ja itseäsi kohtaan on muuttunut? Millä tavoin olet yrittänyt rikastuttaa perhe-elämääsi tai parisuhdettasi, jotta itsekin nauttisit siitä?



Näyttää siltä, että olet repinyt sitä hautomalla omaa tympeyttäsi! Se jos mikä repii parisuhdetta ja on itsekkään ihmisen keino kerätä rohkeutta perheen hajottamiseen.



Aikuisen ihmisen tulisi pystyä parempaan. Kokeile edes!

Kiitoksia kaikista vastauksista, niista saa aina ajattelemisen aihetta.

Nyt on tallainen tilanne, etta olen alkanut "hiukan" tottua ajatukseen mahdollisesta erosta, mika ei ole yhtaan helppoa, eika mita missaan tapauksessa haluaisin. Mutta eteenpain on taytynyt menna, lastenkin takia, mutta myos itseni. Sanoisin etta ensimmaiset kaksi viikkoa meni aivan sumussa, kamalassa jarkytyksessa ja ahdistuksessa. Paino tippui 10kg! Nyt ei enaa humise korvissa, enka ole enaa niin itkuherkka.



Olen jutellut tasta muutamille ystavilleni ja kaynyt myos laakarin juttusilla. Olen saanut puhua asiasta kasvokkain ystavien kanssa ja se on ihmeesti helpottanut ahdistusta. Kuten myos saanut hyvia vinkkeja ja neuvoja, kun on laitettu tyttojen kanssa viisaat paamme yhteen :)



Mies on yha melkoisen samaa mielta, etta tarvitsee aikaa ajatella ja kayda tunteitaan lapi ja miettia mita haluaa tuelvaisuudeltansa. Valilla tuntuu etta mies sanoi jotain joka nosti toiveitani ja olin hiukan helpottuneempi, mutta sitten taas romutti kaiken sanomalla jotain negatiivista. Viime sunnuntaina juteltiin kun mies tuli kotiin viikonlopuksi ja keskustelun paatteeksi han sanoi jotenkin suoran epasuoraan ettei halua enaa edes yrittaa. Otin tuon kommentin tietenkin tosi raskaasti ja sanasta sanaan. Jonkin ajan kuluttua mies kielti ihan niin tarkoittaneensa!? Olen niin sekaisin kuin ihminen olla voi! Tuntuu, etta miehen mieli heittelee ihan laidasta laitaan, ei todellakaan tieda mita haluaa!

Maanantai aamuna juttelimme taas ennen miehen toihin lahtea (viivytteli kai lahtoaan...?) ja mies suostui etta voisi antaa "yrityksen yritykselle" mahdollisuuden, aika vaisusti. Mina otin taman tietenkin ilomielin vastaan ja mulla oli niin helpottuneet pari paivaa, kunnes juteltiin puhelimessa ja mies oli kuin ei olisi mitaan tuollaista puhuttukaan maanantaina.



Juttelin miehen veljen kanssa, koska tiesin etta han on ainoa henkilo jolle mies on tasta asiasta puhunut ja han oli sita mielta, etta annan miehelle aikaa ja mun pitaisi alkaa tekemaan omia juttujani ja pitaa itseni kiireisena ja kylla se sitten tulee nuuskimaan, etta mistas nyt tuulee. Olla jotenkin kylma ja etainen miesta kohtaan, ei vastata kaikkiin puheluihin, ainakaan heti yli-innokkaasti, mutta toisaalta olla ystavallinen ja kohtelias miesta kohtaan. Pitaa ehdottomasti kiinni sovituista jarjestelyista.



Eilen menin ulos tyttojen kanssa syomaan ja sain samantyylisia neuvoja. Lisaksi mua kehotettiin lopettamaan liiallinen kontakti, ts. paremmin olla vastaamatta miehen tekstareihin ja lukuisiin soittoihin. Meillahan piti olla taydellinen "asumisero" ainakin pari viikkoa ja ei mitaan kontaktia, ellei asia koske lapsia tms tarkeaa.



Alkuun mies sanoi nukkuvansa sohvalla, mutta halusi kuitenkin nukkua samassa sangyssa mukavuussyista (mitaan ei tapahdu, kaantaa vain selan mulle). Tytot kehoittivat laittamaan miehen sohvalle tyynyineen ;)



No, tulin eilen kotiin aika myohaan ja huikkasin vain moikka ja mita kuuluu, ja menin nukkumaan, niin eikos mies tullut akkia perassa ja alkoi tiedustelemaan, missa olin ja kenen kanssa ja mitas neuvoja mulle on oikein annettu kun han oli kotiin tullessani oikein vaistonnut minun uuden olemuksen??!! En kertonut mitaan, en edes sanonut kenen kanssa olin ollut ulkona tms ja mies jankutti varmaan tunnin ja yritti udella, sanoin vain etta ei ole mitaan uutta ja hyvaa yota.



Tana aamuna kysyin tarkempia suunnitelmia viikonlopusta, koska mieshan on sanonut olevansa aina lapsien kanssa viikonloput ja sanoin sitten menevani ulos lauantai-iltana. Mies oli hyvin vaikeana ja kysyi mihin menen, kenen kanssa ja aionko lahtea yokerhoon iskemaan miehia?? Naurahdin vain huvittuneena, etta olen naimissa ja haluan meidan jutun toimivan, mutta kuten itse olet minua kehoittanut tekemaan ja menemaan enemman, niin olen nyt sen tajunnut ja haluan alkaa nauttimaan elamasta enemman. (Vaikkei nain todellisuudessa olen, vain haluaisin kapertya hanen kainaloonsa!) Mutta pelataan nyt sitten tata pelia... Huoh...



Netista olen etsinyt vinkkeja tallaiseen parisuhdeongelmaan ja melkeinpa kaikki suosittelevat kaanteista psykologiaa ja vakuuttelevat sen toimivan. En tieda. Milta teista tama tilanne nyt kuulostaa?



Mies on valittanut, ettei hanella ole ketaan kelle tasta puhua (paitsi veljelleen pari kertaa jutellut), ja etta jos ei kerta mulle voi puhua, kenelle sitten? Mun kaverit sanoivat, ettei munkaan pitaisi kuitenkaan kaikkea kestaa ja saada kaikkea lokaa niskaani, koska nyt tuntuu vaan etta kaikki on mun syytani. Alunperinhan mies sanoi, ettei mussa ole mitaan syyta, vaan etta han vain etsii itseaan jne, mutta jatkuvasti tulee mina en ole tehnyt niin tai nain, sita tai tata...