Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies haluaa erota, mina en. AUTTAKAA! Aivan kamala tilanne!
08.04.2012 |
Mieheni avautui viikko sitten tunteistaan(aluksi tekstiviestin kautta, kun ei ole pystynyt puhumaan minulle kuukausiin kunnolla), ja kertoi etta miettii asumuseroa/eroa jne. Ei kertakaikkiaan jaksa enaa meidan tilannetta, lahinna minua, ei ole edes vastannut kysymykseeni rakastaako minua enaa... :(
Olemme nyt keskustelleet taman viikon aikana varmasti enemman kuin koko 13 vuotisen yhdessaoloaikamme aikana! Hanen mielestaan mina olen ollut liian akainen (varmaankin pirttihirmutasoa????) ja han ei ole uskaltanut puhua minulle asioista, ja jos yritti, mitatoin ne aina vain, nyt sitten viimeisten noin 6-8kk ajan mies on muuttunut akaiseksi, tiuskivaksi, ei tee lasten kanssa milloinkaan mitaan, on toissa niin paljon kuin mahdollista, ja seksia meilla on viimeeksi ollut joskus viime syksyna!
Miehen mielesta mina olen keskittynyt liian paljon lapsiin, kaikki on pyorinyt lasten ymparilla, ja en antanut hanelle tarpeeksi huomiota, vaikka itse asiassa, seksuaalisesta puolesta meilla on aina ollut niin, etta mina olen ollut se aloitteen tekija, mies ei ole koskaan ollut niin kiinnostunut, ja jos olen yrittanytkin, tulin usein hylatyksi.
Meilla on kamala taloudellinenkin tilanne ja luulin miehen kaytoksen olevan stressia siita, mutta nyt viikko sitten sain taman pommin tietooni, ja en osannut sita odottaa.
Mies sanoo kuitenkin, etta olen ollut maailman paras aiti lapsille ja vaimokin jollakin tapaa, mutta ilmeisesti enemman negatiivista kuin positiivista... Menimme nuorina naimisiin, han oli 20v ja mina 23v ja vanhin lapsi on 11v. Nyt han on miettinyt elamaansa tahan asti ja han tarvitsee vapautta, ei lapsista, haluaa olla heidan kanssaa puolet viikosta, mutta ei halua olla enaa sitoutunut enaa minuun. Hanella ei kuulemma ole ketaan toista naista, mutta uskon etta sellaista halajaa...
Tama on niin sydantasarkevaa etta olen itkenyt koko viikon, ja kaikki on ollut yhta sumua. Korvissa humisee, varmaan verenpaine katossa, olen laihtunut viikossa 5kg, koska en pysty syomaan, vapisen ja tarisen. Mies haluaa pysya saman katon alla. Mina en voisi kestaa ajatusta siita etta hanella olisi suhde jonkun muun kanssa, mutta asuisi kotona!!!
Auttakaa joku, kertokaa onko mitaan jarkea enaa yrittaa puhua miehelle? Mies tuntuu haluavana eroa, eika yrittaa enaa kanssani. Lapsia kay niin saaliksi, nuorin on vasta 2v.
Kommentit (119)
kun olen lukenut ap kirjoituksiasi tässä ketjussa ja ymmärrän erittäin hyvin, mitä tuskaa käyt nyt läpi. Jotkut tässä ketjussa kirjoittavat, että kunnioita itseäsi ja "päästä" miehesi menemään vaan kun ei se ole niin helppoa. Kun on pitkä suhde takana, on jollain lailla kasvanut yhteen. On niin paljon yhteisiä suunnitelmia, muistoja, asioita, jotka muistuttavat tuosta toisesta ihmisestä.
Minulla on takanani pitkä liitto ja minunkin mieheni tuossa taannoin puhui minulle avioerosta. Syynä taloushuolet ja suhteen taantuminen, arkipäiväistyminen. Toista naista hänellä ei kertomansa mukaan ole ja uskon sen kyllä. Keskustelimme ja keskustelemme nyt asioista paljon ja minulla on koko ajan nyt paha olla. En oikein osaa olla oma itseni, kun tuntuu jotenkin, että tässä ollaan nyt jollain koeajalla. En osaa ajatella elämääni ilman miestäni, tuntuisi vaikealta rakentaa uusi elämä tässä keski-iässä ilman häntä, alusta uudelleen. Hän on ollut hyvä mies, parempaa en osaa ajatella. oivon, että saamme asiamme siihen malliin hoidettua, että meidän liittomme jatkuisi. Olen aina ajatellut, että hän on se ihminen, jonka kanssa haluan jakaa vanhuuteni. Olo on välillä ihan tyhjä, ahdistunut ja tuntuu ihan epätodelliselta, että tuollainen keskustelu avioerosta on ylipäätään käyty.
Toivon sinulle, ap, kaikkea hyvää ja toivon sydämestäni, että saatte asianne miehesi kanssa sillä tavalla hoidettua, että olet kuitenkin onnellinen ihminen. Puhukaa, keskustelkaa. Vaadi mieheltäsi myös se todellinen syy, jonka vuoksi hän haluaa sinusta erota. Hän on sen kyllä sinulle velkaa.
Koetahan saada nukuttua, valvotut, itketyt yöt pahentavat oloa entisestään. Jaksamista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaipaan vapautta. Olen alkanut miettimään, että tässäkö tämä nyt on. Tätä samaa lopun elämääni, ei ikinä, APUA! Olen ottanut miehelleni puheeksi tyytymättömyyteni suhteeseemme, hän ei halua erota. Vaikeaksi lähdön tekee juuri se, että mies on niin kiinni minussa, rakastaa eikä halua erota. Minä en enää rakasta, kunnioita, halua. Minulla ei kuitenkaan ole toista miestä. Minulla on vaan se halu löytää joskus vielä joku, kokea se rakkaus, rakastaa. Siitä en ole valmis luopumaan lopun elämäkseni. Olen odottanut kolme vuotta, että tunteet palaisivat takaisin miestäni kohtaan. Eivät ole palanneet. Ero pyörii mielessäni joka ikinen päivä. Lähtö on lähellä, tunnen sen. Minua harmittaa aivan älyttömästä rikkoa tämä ydinperhe. Kaikki asiat vaikeutuvat. Lapset kärsivät ym. Mutta maksanko hinnan oman onneni kustannuksella ja jään tunteettomaan liittoon? En tiedä.
Selitäpä se kirkkain silmin lapsillesi, että "sori että rikoin perheen, mut kato ku äiskä halus kiimaa elämäänsä ja sellasta hillitöntä tunteiden paloa ja rakkautta, tiättekste." Vittu, sinä teit päätöksesi tehdä ne lapset tuon miehen kanssa, elä nyt sen kanssa. Ei aikuisen ihmisen elämä VOI olla yhtä seikkailun, huuman, rakastumisen tunteen hakemista. Sinä olet elänyt sen vaiheen (oletan), sen suuren huuman vaiheen, sen, jossa tulee tunne että tämän kanssa haluan perustaa perheen. Sitten se arki tasaantuu, josta syystä olet vannonut VALAN TAHTOA rakastaa tätä miestä. Ei se jumankauta ole sitä suurta kuohuntaa vuodesta toiseen, vaan se on nimenomaan se päätös, että tämän ihmisen kanssa minä pysyn, vaikka joskus sydän ei enää läpätäkään entiseen malliin.
Miehesi tajuaa mitä on tullut luvattua eikä halua sitä rikkoa, sinä ajattelet vain kevätkiimaa. Etkö tosiaan ole tuohon ikään mennessä koskaan kuullut, mistä liitossa on kysymys??
Kiitos kannustavista sanoistasi. Tuntuu vain niin lohduttomalta talla hetkella ja kai se sit joskus helpottaa, vaikken sita nyt uskokaan... Saanko kysya, etta oletko itse nyt uudessa suhteessa tai sellaista miettinyt? Itsestani tuntuu ettei sydantani voi enaa korjata kukaan, eika mikaan. Ja kukapa nyt kolmen lapsen yksinhuoltajaa haluaakaan!
Ap
----------------------------
Minulla ei ole uutta suhdetta enkä sellaista ole vielä joutanut miettimäänkään.
Noita ehdokkaita olisi yllättäen kyllä ollut, vaikka mieheni saikin minut uskomaan, että hän on ainoa, jolle kelpaan ja tuo viimeistään hylätyksi tuleminen sai minut itsekin uskomaan samaan. Jossain minussa on yhä se käsitys, että kukaan ei voi kestää minua, koska se ihminen, joka minut parhaiten tunsi ja joka oli minulle kaikista läheisin, ei jaksanut minua. Siitä tunteesta pyrin eroon ihan tietoisesti, vaikka välillä onkin vaikeaa.
Jotenkin tuntuu olevan ihan liian aikaista uuteen, oikeaan suhteeseen. Ensin minun täytyy saada oma itseni kuntoon ja vasta sitten voi edes ajatella vakavampaa suhdetta. Nyt tuntuu, että opettelen elämään itseni kanssa, järjestän ensin oman elämäni eikä sen jakaminen jonkun toisen kanssa ei tunnu tärkeältä, vaikka hellyyttä ja toisen ihmisen tukea joskus kaipaankin.
AP, kyllä se helpottaa. Jos miehesi jättää sinut tuolla tavoin vaikeaan tilanteeseen (tällä tarkoitan taloudellista tilannettanne ja tukiverkon vähyyttä) haluamatta edes yrittää korjata asioita, luulen, että myös sinä eron jälkeen tajuat olevasi onnellisempi ilman nykyistä miestäsi.
Oletteko muuten ulkomailla pysyvästi vai komennuksella ja kuinka kauan olette siellä olleet? Onko siellä asuminen jonkinlainen poikkeustilanne vai pysyvämpi? Olettaisin, ettette ole siellä työkomennuksella, koska kerroit taloustilenteen olevan heikon ja itse olevasi puolipäivätöissä.
Itselläni suurin ahdistus helpotti, kun vihdoin pääsimme muuttamaan erillemme. Sitten jotenkin tajusi eron lopullisesti ja pystyi rakentamaan uutta elämää. Samalla tajusi, miten paljon paljon helpompaa oikeastaan elämä onkaan ilman miestä. Vasta tuolloin lakkasin ajattelemasta "entä jos".
Vierailija kirjoitti:
up
Miksi viisi vuotta vanha kriisi piti nostaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä dieetti .
mies pattayalla kohta aloittelemassa oikeaa elämää-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä miehellä on noissa tilanteissa _aina_ toinen nainen. Mies ei eroa suhteesta olemaan yksin.
Vierailija kirjoitti:
että mies miettii asumuseroa tai lopullista eroa, ja silti haluaa asua yhdessä? Jokin ei nyt kyllä täsmää tässä strooissa.
Mies haluaa päästä helpolla. Eihän sitä voi väkisinkään pitää, mutta pidä puolesi järjestelyissä. Että asuisi siivelläsi muttei olisi enää perheen isä? Haloo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täältä neuvo. Älä tee mitään eron eteen. Jos mies haluaa lähteä, anna mennä. Anna hänen hoitaa kaikki eroon liittyvät asiat. Hän alkaa odottaa, että sinä hoidat. Älä myöskään muuta. Heittäydy täysin passiiviseksi.
Vierailija kirjoitti:
Täältä neuvo. Älä tee mitään eron eteen. Jos mies haluaa lähteä, anna mennä. Anna hänen hoitaa kaikki eroon liittyvät asiat. Hän alkaa odottaa, että sinä hoidat. Älä myöskään muuta. Heittäydy täysin passiiviseksi.
11 vuotta vanha aloitus joten neuvot tuskin enää tarpeellisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yleensä miehellä on noissa tilanteissa _aina_ toinen nainen. Mies ei eroa suhteesta olemaan yksin.
Miksi nostit esiin 11 vuotta vanhan aloituksen,eiköhän ap ole ratkaisunsa tehnyt jo vuosia sitten.
Sido se mies kettinkillä sänkyn jalkaan kiinni niin ei pääse lähtemään vaikka haluaisi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ihime tapauksia kun nainen haluaa pitää miehensä niin se on väärin jos mies ei halua,mutta kun nainen haluaa erota ja mies haluaa olla yhdessä niin son niin väärin nainen on egoisti
kyllä sen miehen pitää ihan vapaaehtoisesti haluta jäädä, pakottamalla ei onnistu.
Ostakaa naiset tarttumaton tauno ja paljon battereita on uskollinen siihen asti kun batterit loppuu ja voi heittään nurkkaan kun kyllästyy
Legenda kertoo että AP antoi a n a a l i a ja ovat edelleen onnellisina yhdessä. Muistakaa helliä a n u s t a.
Säälittävä provoketju, jossa ap vastailee itselleen. Näkee kirjoitustyylistä ja kappalejaosta, että sama ihminen lähes koko ketjun kommenttien takana. Mitäs jos hankkisit vaikka elämän, olisko mitään?
Alue: Aihe vapaa
Kyllä lähtee mies jos suhde on huono!
Anteeksi vaan mutta teillä on varmaan vähän erilaiset piirit tai kalajutu kasvaa ja mies sanoo että on ollut vientiä.
Mutta kyllä miehiä paljon pettyy vaan naisen kanssa elämiseen. Ap kuvaili aloituksessa että mies ei ole saanut suhteessa vaan lapset! Enkä puhu seksistä vaan huomiosta.
Ap mainitsee että hän on normaalistikin se aloitteentekijä, joten seksin määrä ei siis vaikuttaisi mieheen.
Miksi se on niin kumma nähdä asiaa miehen kannalta: tulee töistä kotiin jossa ei sitten ole mitään sisältöä!
Nainen jonka kanssa on ollut joskus elämää niin hänestä tulee lapsien saatua kotihöperö joka täyttää elämäänsä lapsien asioilla eikä koskaan pysähdy miettimään miten mies pärjää!
Jos nainen on itse toivonut elämää jossa on lapsia ja tekemistä lapsien kanssa niin kyllä siitä suhteestakin täytyy silti pitää huolta.
MinustaKIN on yhdentekevää onko miehelläsi nyt suhde tuskin on jos olisi ottanut jonkun lapsistanne mukaansa. Vaan se homma menee kuten mies on sanonut: elämä kanssasi ei ole enää ollut hänestä ihanaa. Miksi sitä sitten jatkaa?
Eikö kannattavimpaa olisi miettiä yhdessä, vaikka sanoilla olen tässä miettinyt että jos koitettaisiin saada suhde toimimaan niin mitä sinä siinä muuttaisit?
Jos seksi ei kerran ole miehellesi olennaisinta niin hän varmaan etsii naista joka olisi mukava ja huomioisi HÄNET.
Nyt fokus siihen että miten sinä saisit muutettua elämäänne niin että saisitte siihen kahdenkeskisiä hetkiä harrastus tai joku muu pohja joka on vain teille. Lapsienhoito kun ei ole sitä PARIsuhdetta. Tai se että harrastetaan seksiä kun lapset nukkuu. Vaan niin että miettisit miten olisit kiinnostuneempi toisesta ja hänen voinnistaan.
On se meinaan kumma miten voi tulla erotessa niin täytetä ihmeenä että kumppani on pidempään voinut huonosti ja jäänyt paitsi mitä tahtoo.
Silloinhan on nimenomaan se tilanne että se jätetty elää ihan jees elämää eikä tajua että toinen vierellä ei ole ollut pitkään aikaan enää tyytyväinen.
Toinen nainen voi olla usein mukana. Ihan yhtäusein varmasti nainen vaihtaa miehen lennossa! Tätä on ihan turha selvittää vaan se ettei se kumppani ole saanut elämässä, siellä arjessa kotona mitä tahtoo. Se voi olla seksi mutta se voi olla kauttaaltaan onnen ja tyytyväisyyden tunne! Se voi olla ihan täysi pettyminen elämään kun käy töissä ja palaa kotiin jossa ei vaan ole mitään miksi sinne mennä. Niin miksi sinne sitten pitää mennä?
Se on jotenkin tässä yhteiskunnassa ymmärrettävää että toisen voi jättää jos kumppani hakkaa tai ryyppää mutta oikeastaan nekin voi olla asioita jotka jäisi tekemättä ja tapahtumatta jos ei vaan elettäisi sitä turhaa elämää joka ei mitään tarjoa. Silloin aletaan tappeleen, pettään, hakkaamaan, juomaan.
Mene vaikka sinä terapiaan! Saat itsellesi avaimia sun elämään. Oli siinä kumppania tai ei. Parhaimmillaan voit kääntää sun virheitä voitoksi kun ymmärrät miksi teet jotain ja miten voisit nähdä asioita erilailla.
Kun se parisuhde on minusta sitä että on kaksi jotka tahtoo elää samassa kodissa jossa on mukava olla. Ei niin että sinne vaan töitten jälkeen mennään ja ollaan tyytymättömiä.
Mä olen jopa hyvilläni että sun mies on niin järkevä että se on sanonut ettei ole tyytyväinen, se ei vaan kestä teidän toimintaa ja siihen pitää oikeasti tulla muutos. Ei sinua vastaan vaan se että hänellä on myös oikeus elää elämää josta nauttii. Eikö?
Miten sä voisit elää kenenkään kanssa parisuhteessa jos et NYT pysähdy ja mieti että parisuhde on PARIN suhde. Vaikka olisi lapsia niin siinä teidän elämässä ei ole vain SINÄ ja sinun hyvinvointi vaan se ettei toisella ole ollut siinä enää mukava olla.