Mies matkustelee jatkuvasti

Usko pois, tekisit miehellesi suuuuuuuuren palveluksen lähtemällä silloin tällöin mukaan.

Mieti myös siltä kannalta, että jos teillä ei ole yhteisiä kokemuksia ja olette paljon erossa, niin te vieraannutte toisistanne.

Ehdottomasti, tee jotain. Jos haluat mukaan, mene. Jos et halua mukaan, mutta ikävöit miestäsi, pyydä häntä lopettamaan matkatyöt.

Lopulta nämä on yksinkertaisia asioita. Ei kannata tehdä niistä vaikeita.

Niin, tuntuu että tosiaan melkein puolet vuodesta (yhteenlaskettuna) olemmekin erossa. En ole osannut ajatella, että mukaan lähteminen olisi miehellekin palvelus eikä siipeilyä.

En ole mustasukkainen, luotan ehkä sokeastikin 100% kunnes toisin annetaan aihetta, oikeastaan vasta näiden kommenttien myötä tuli mieleen että tämä voisi johtaa pettämiseen.

Kyllä minua yksinäisyys vaivaa. Mutta siinäkin olen vaatinut itseäni "hankkimaan elämän" ja keksimään muuta sisältöä elämään kuin mies. No eipä juuri ole löytynyt kun olen vain kotona.

Harmittaa, että olen heittänyt jo monta mahdollisuutta menemään.

+ nyt huomaan että olen aina jotenkin ajatellut, että tämä kyseinen reissu on viimeinen vähään aikaan (mies ei saa niitä kovin pitkällä varoitusajalla tietää ja on vaihtanut tässä vuosien aikana sekä työtehtäviä että kokonaan työpaikkaa). Tai vastaavasti että "lähden ensi kerralla" ja ensi kerralla on aina joku tentti tai muu "este" vai liekö tekosyy? En tiedä.

Haluaisit mennä, mieskin maksaisi, muttet kehtaa? Just.

Olette naimisissa? Onko teidän perheessä tulevaisuudessa kaksi elintasoa: sinun ja miehesi?? Mitä jos jäät tulevaisuudessa työttömäksi/sairastut vakavasti? Annatko sitten miehesi maksaa sun kuluja? Tai jos saatte lapsia ja olet kotona lasten kanssa? Ala opetella miehen rahoilla elämistä eli lähde miehen mukaan sinne reissuun heti ensi kerralla kuin mahdollista.

Sit kun olet työelämässä niin et edes pysty lähtemään mukaan.



Voi hyvä jysäys kun pitää ihmisen olla niiiin marttyyriä.

Mies haluaisi olla seurassasi, mutta sinua kiinnostaa enemmän ns ylpeytesi.

Minun on vaikea ymmärtää, mutta meillä onkin ollut alusta asti yhteiset rahat.

eiköhän mies kohta kyllästy pyytelemään ja etsii seuransa muualta.

mulla olisi vastaava mahdollisuus, niin luultavasti olisin aina siellä reissussa mukana. Vaikka sen miehen maksamana. Etenkin, jos teillä ei edes ole lapsia ja pääsisit kiertelemään kohteessa ihan rauhassa päiväsaikaan, kun miehesi töissä. Outo olet. :)

Sinä olet mieluummin yksin, ja miehesikin joutuu olemaan yksin, kuin nielet ylpeytesi? Mikä avioliitto se on, ja missä on rakkaus? Tottakai sinulla on omat menosi, mutta jos ylpeys on ainoa syy, joka pitää sinut erossa miehestäsi, mieti vähän arvomaailmaasi. Ei aviopuolisoilla ja perheellä kuulu olla erillistä elämää tuossa mielessä, riippumatta siitä, kenen tilille raha sattuu tulemaan.

Mä olin joskus miehen matkassa Pariisissa. Palavereja oli perjantaina ja maanantaina, eli saatiin viettää mukava viikonloppu kahdestaan. Maanantaina mä nousin koneeseen ja tulin takaisin kotiin töihin ja mies jatkoi töitään muutaman päivän Ranskassa.

omallatunnolla on tuon asian kanssa tekemistä? Kun näit tarpeelliseksi tehdä aloituksen aiheesta, niin ilmeisesti haluat kokea itsesi paremmaksi ihmiseksi jollain konstilla, mutta tuo ei kyllä siihen auta.

varmaankin ajattelee, että käytät ylpeyttäsi tekosyynä, etkä vain ole kiinnostunut hänen seurastaan. Hän saattaa löytää matkoilta naisen, joka on.

Jos olette naimisissa, eikö ne matkarahat silloin tule teidän yhteisestä pussista?



Jos sinä olisit se joka ansaitsee enemmän teidän perheessä, olisiko silloinkin "sinun pussisi" josta et suostuisi maksamaan mitään miehen menoja? Jos näin on, niin sitten on oikein että murjotat kotona.

enkä kyllä yhtään ymmärrä tätä ketjua ja ap:ta vielä vähemmän.



Kun ollaan naimisissa niin kokemukset on yhteisiä, rahat on yhteisiä, koti on yhteinen, elämä on yhteistä, haaveet on yhteisiä ja vastoinkäymisistä päästään yli yhdessä.



Ap, sulla on toki oikeus tehdä niin kuin haluat, mutta ei se sun miehelläkään siellä reissussa yksin herkkua ole. Töitä ja hotellikuolemaa. Asiakkaitten ja yhteistyökumppanien järjestämiä väkinäisiä iltoja välillä.

Helposti tulee otettua iltaisin muutamia tuikkuja murheeseen.



Usko pois, tekisit miehellesi suuuuuuuuren palveluksen lähtemällä silloin tällöin mukaan.



Mieti myös siltä kannalta, että jos teillä ei ole yhteisiä kokemuksia ja olette paljon erossa, niin te vieraannutte toisistanne.

Mulla on useampia työkavereita, jotka joko on itse löytäneet reissuiltaan "lohduttajan" tai joiden vaimo on lähtenyt toisen miehen matkaan kun on kyllästynyt siihen että on paljon yksin.



Ehdottomasti, tee jotain. Jos haluat mukaan, mene. Jos et halua mukaan, mutta ikävöit miestäsi, pyydä häntä lopettamaan matkatyöt.



Lopulta nämä on yksinkertaisia asioita. Ei kannata tehdä niistä vaikeita.

Joten ap, mietipä vielä 2 kertaa asennettasi uudelleen!

Yleensä täälläkin on teilattu miehen rahoilla eläminen. Mutta jos ei niin tee, on ylpeä. Hmmm?

arvostelisi? Jos joku jotain arvostelee, niin luultavasti nykyistä toimintapaasi, joka on suorastaan idioottimainen, anteeksi vaan. Olisiko kyse huonosta itsetunnosta? Et koe ansaitsevasi miehen rahoilla tulevaa hyvää, kun et ole sitä itse tienannut ja sen sijaan murjotat yksin kotona? Kyllä mustakin olisi kiva matkustella itse tienatuilla rahoilla, mutta tuossa tilanteessa sulla on kaksi vaihtoehtoa ja tuo on kaikkien kannalta se huonompi. Lohduttaudu sillä, että joku päivä mies voi ihan hyvin jättää sinut vaikka jonkun nuoremman takia ja sitten lohduttaa se, että olet edes nähnyt maailmaa miehen siivellä.

et ole häntä edes mieheksesi kokonaan ottanut. Oletko miettinyt, miten loukkaat miestäsi ja teet parisuhteestanne epävarmemman, kun olet mieluummin yksin kuin miehesi lähellä? Vieläpä toistuvasti.

et ole häntä edes mieheksesi kokonaan ottanut. Oletko miettinyt, miten loukkaat miestäsi ja teet parisuhteestanne epävarmemman, kun olet mieluummin yksin kuin miehesi lähellä? Vieläpä toistuvasti.

jos minä olisin miehesi asemassa niin kyllä vituttaisi kotona odottava murjottava marttyyri. Teet palveluksen kaikille kun hyväksyt sen, ettet nyt vain tule koskaan tienaamaan yhtä paljon kuin miehesi ja otat vastaan tarjotut edut niin kauan kuin niitä riittää.

Olen hereillä kun soittelimme äsken skypellä.

Niin tuli aloitettua, kun huomaan taas olevani kolmatta viikkoa yksin kotona ja mietin miten tämä aina menee näin.

En ole osannut ajatella tätä "ylpeytenä". Vaikka sitä se tarkemmin ajateltuna on.

Jos jotenkin yrittäisin selittää tuntemuksiani, niin JOS olisin miehen mukana, joka kuukausi tai edes kerran vuodessa, niin tuntuu että minua arvosteltasiin miehen siivellä menemisestä ja huomautettaisi, että minulla ei yksin olisi varaa moisiin matkoihin.

No periaatteessa on yhteinen tili mutta en kehtaa törsätä siitä. Elän kuin olisin opiskelijabudjetilla. En ostele itselleni mitään ylimääräistä. Ruokaa ja kirpparivaatteita. Asumme vuokralla ja kalusteet molempien opiskelukämpistä, en siis törsää sisustukseenkaan.

Jos sinä olisit se joka ansaitsee enemmän teidän perheessä, olisiko silloinkin "sinun pussisi" josta et suostuisi maksamaan mitään miehen menoja? Jos näin on, niin sitten on oikein että murjotat kotona.

Todellisuudessa en ikinä tule tienaamaan enempää, tuskin puoliakaan, eli tulemme aina olemaan eri tuloluokissa.

Mietin tässä vain, miten erilaista elämäni voisi olla sen sijaan että murjotan kotona. Matkustelisin monta kertaa vuodessa, ehkä meillä olisi hienompia huonekaluja, ostaisin edes uusia vaatteita (en välttämättä merkki-!). Ehkä koen etten ansaitsisi sellaista elämäntyyliä. Ja tosiaan nämä ajat menee kotona murjottaessa, sillä vain opiskelen ja istun kotona.