Milloin lapsen kanssa voi kyläillä niin, ettei tarvitse koko ajan mennä perässä

Olisi niin ihanaa vaan istua ja juoda kahvia ja antaa lasten leikkiä keskenään, mutta ei toivoakaan meidän lapsen kanssa. 2,5-vuotiasta kiinnostavat leluja enemmän kaikki nappulat ja ovenrivat ja taulutelkkari ja pistorasiat ja muiden kaapit. Ihan jatkuva vahtiminen. Uskoo hetken, kun tiukasti sanotaan, mutta ei kauan. Edes isäntäväen sanominen ei yleensä mene perille, vaan rämpyttää vaan. Luulisi, että kyläpaikoissa, joissa on lapsia, tykkäisi puuhata lasten kanssa, mutta melkein päinvastoin vetäytyy omiin oloihinsa tekemään kiellettyjä juttuja.



Taas tuntuu, etten jaksa näitä kyläreissuja. Jo alle 1-vuotiaasta tämä on ollut tällaista, ja kadehtien katson, kun jonkun samanikäinen kiltisti leikkii lapsille varatuilla leluilla eikä aiheuta mitään häiriötä.