Sinä, joka sait iltatähden 37-38-vuotiaana, kaduttiko?

"Tehkää" se kolmas sitten kun esikoisenne menee kouluun, niin onpa äiti sitten iltapäivisin kotona :-)

lasta iltatähdeksi... en ollut mielestäni mitenkään iäkäs synnyttäjä ja edellisestä lapsestakin oli vain kolme vuotta.



Mun mielestä iltatähti syntyy vasta reilusti yli nelikymppiselle naiselle, jonka edelliset lapset ovat jo vähintään koulussa. Kuten nyt esim. tämä Kiinteistö-Kaisa.



Mutta oli niin tai näin: kuopus on nyt 9-vuotias enkä todellakaan kadu. Outo kysymyskin.

Tossa kun se on ja sitä katsoo, niin ei todellakaan kaduta. Nyt on vaikea edes ajatella sitä että häntä ei olisi.



Toki tälläinen pikkulapsiarki on välillä vähän rankkaa, mutta ei niin rankkaa että kaduttaisi. Mullakin on kaksi isompaa lasta, joten mietin paljon viitsinkö enää aloittaa mitään vaipparallia jne.



Mutta nyt sitä vaan mennää. Lapsi oppii ja aina vähän helpottaa kun pääsee johonkin "päämäärään". Meillä opetellaan nyt itse syömään, ei tartte aina lusikoida sitä ruokaa sen suuhun. Pikkujuttuja mutta toisaalta isoja.

Olin viittä vaille 37-vuotias kun iltatähteni syntyi. Isommat lapset olivat jo toisella kymmenellä. Tämä pienin on nyt kaksi vuotias. Välillä tulee aikoja, kun mietin olenko liian vanha tähän. Pienin on ollut todella huono nukkumaan. Katunut en ole koskaan ja tunnen olevani paljon rennompi äiti iän myötä.



Sukulaistätini sanoi kerran, että harva äiti katuu tehtyjä lapsiaan, mutta moni nainen katuu niitä tekemättömiä. Olen samaa mieltä.

Sikälikin kysymyksen asettelusi oli outo, että olet itse saanut lapsesi kolmekymppisenä, joten ei 37/38 v. ole mikään iltatähtiaika.



Mutta varsinaiseen asiaan, siitähän tässä on kyse, että montako lasta ylipäätään haluatte. Ymmärrän kyllä miestäsikin, joka ei ehkä halua uutta vauvarumbaa juuri, kun elämä on siltä osin helpompaa.

iltatähti on lapsi, jolla on isohko ikäero vanhempiin sisaruksiin ja joka saadaan hieman vanhemmalla iällä. Jos ei 37-38-vuotias nyt ole vanha synnyttäjä niin onhan hän nyt vähän iäkkäämpi kuin keskimäärin? Jos saisimme kahden vuoden päästä lapsen niin esikoinen täyttäisi pian 8 vuotta ja kuopuskin olisi jo päälle neljä. Iso ikäero tuo neljä vuotta ei ole, mutta kahdeksan on jo aika iso. t. ap

Olin 37-ja 39v kun sain nuo pienemmät. Tuossa ne askartelevat virpomisoksia kavereiden kanssa keittiössä.

Olen itse juuri täyttämässä 36 ja meillä on 9 ja tänä vuona 6 v täyttävät lapset. Eli JOS saisimme lapsen ensi vuonna, olisin itse sen 37 ja vanhemmat lapset 10 ja 7. Pähkäilen täällä parhaillaan, että jaksaisiko vielä, miten työlle kävisi (ei välttämättä työtä mihin palata) jne jne. Isompi asuntokin pitäisi todennäköisesti hankkia.... Tällä hetkellä alan kallistua sen puolelle, että yrittäisimme vauvaa n. vuoden ja jos ei sinä aikana tärppää, unohdamme koko jutun.

Voimme ehkä juuri ja juuri asua nykyisessä asunnossamme kahden lapsen kanssa, kolmen kanssa ei enää mahduttaisi. Minulla ei ole vakityötä, joten tässä välissä sellainen olisi hyvä hankkia, tai edes jonkinlaista kokemusta työelämästä, vaikka onhan minulla sitä jo jonkin verran, mutta kuitenkin. Siksi yritys voidaan aloittaa aikaisintaan vuoden päästä kun syksyllä olen aloittamassa työnhaun.



t. ap

kun muut lapset on vielä pieniä.

Sain kuopuksen 38v. ja en ole katunut.

Kuopus on nyt 8v.

Kannattaa tosiaan ajoittaa lapsen teko siihen kun esikoinen menee kouluun tai jopa myöhempään.

Ekalla ja tokalla luokalla pääsee vielä iltikseen.

18v ja 11v nykyisin nuorin täyttää ihan juuri 3v. en kadu mutta välillä kyllä mietin sitä, että miten rauhaisaa tämä elämä olisi jos ei tarvitsisi yhtä uhmailijaa raahata perässään.

Välillä tulee nuo ajatukset siis vain :)

Kaduttaa ja ei kaduta.

Siis tietenkin lapsi on mitä ihanin, ja ilman häntä olisin varmaan jäänyt ikuisiksi kaipaamaan yhtä lasta meidän perheeseen.

Lapsilla ikäeroa reilut 10v, ja kyllä näin vanhempana toisaalta on rennompi äiti eikä tule enää otettua paineta turhista asioista kun nuorempana. Mutta että kyllä väsyttää jatkuvasti!!

Lapsi on huono nukkumaan, eikä sitä näin ”vanhana” enää vaan jaksa samalla tavalla kun nuorempana. Eli siltä osin hieman kaduttaa, mutta muuten oli oikea ratkaisu meille.

... ainakaan yhtään enempää kuin muiden lasten saaminen. Eli noin kolmen sekunnin ajan silloin tällöin kunkin lapsen kahtena ensimmäisenä vuonna on tullut mieleen, että piti tähänkin ryhtyä. Ts. olen tyytyväinen lapsilukuumme lähes kokmo ajan. Lapsia on neljä, ja nuorin saatu 39-vuotiaana.

koska menisi vielä helposti samaan sisarussarjaan. Mielestäni iltatähdestä on kyse silloin jos seuraaksi nuorin lapsi on jo yläasteikäinen, mutta jos ikäeroa tulee 12 vuotta tai vähemmän, niin ei nyt mistään iltatähdestä menisi puhumaan!

...minä taas välillä toivoin että olisi ollut mahdollista saada se kakkonen "jo" 37-38-vuotiaana, nyt olis jo 42 (ja sisaruksilla vajaa 7 vuotta eroa). Raskaana ollessani ja vauva-aikana olin melkoisen väsynyt.



Se lapsi ei kyllä kaduta yhtään (pian 10)

en kokenut raskaus- tai vauva-aikaa raskaaksi, leppoisaa aikaa. Tai senkään jälkeistä aikaa, päinvastoin.

että eihän se kolmas parin vuoden päästä tuntuisi missään. Enkä mäkään sanoisi häntä iltatähdeksi. Jos mä tekisin parin vuoden päästä eli 38 vuotiaana neljännen lapseni, niin hän olisi iltatähti, koska edellisen lapsen sain 25 vuotiaana ja heille tulisi ikäeroa 13 vuotta.

ei ole iäkäs synnyttäjä. Mun esikoisen ja kuopuksen välinen ikäero on 9 vuotta, mutta se ei tee kuopuksesta mitään "iltatähteä".

Jos ei 37-38-vuotias nyt ole vanha synnyttäjä niin onhan hän nyt vähän iäkkäämpi kuin keskimäärin? Jos saisimme kahden vuoden päästä lapsen niin esikoinen täyttäisi pian 8 vuotta ja kuopuskin olisi jo päälle neljä. Iso ikäero tuo neljä vuotta ei ole, mutta kahdeksan on jo aika iso. t. ap

... olen ollut TODELLA väsynyt, vaikka vauva sinänsä helppo tapaus ja nukkuu yötkin.

Tuntuu vain siltä etten kestä pientäkään valvomista. Lisäksi parisuhde kovilla, koska olimme jo tottuneet ns. "isojen lasten" perhe-elämään, ja siitä on tullut vääntöä aika-ajoin.

Vauva on kuitenkin aivan ihana, ja hampaaton hymy on valloittava. JA kokemuksesta kun tietää jo miten äkkiä tämä aika on ohitse.. pitäisi vain muistaa nauttia.

toisen lapsen jälkeen ajattelin, että meille ei voi taloudellisista syistä enää tulla enempää lapsia, joten parempi ettei niistä haaveilekaan. Mut tuntuu niin haikealta ajatella, että tässä tämä meidän perhe sitten on. En koe lasten kanssa elämistä ollenkaan raskaaksi, ja pidän kaikesta tästä lapsiperhe-elämän hässäkästä.



Kiva kuulla, että lähempänä neljääkymppiä lapsensa saaneet ovat tyytyväisä ratkaisuihinsa. :)