Lue keskustelun säännöt.
45v ja kaksoset tulossa, miten sitä jaksaa...??
07.04.2012 |
Minulla ei ole ennestään lapsia. Olisin kyllä halunnut, mutta raskautumiseni ilman apua oli lähes mahdotonta ja hoidoillakaan ei tärpännyt tai tärppäsi, mutta molemmat raskaudet päättyivät keskenmenoon.
Olin jo hyväksynyt, ettei minusta tule äitiä ja oppinut elämään sen asian kanssa. Yllättäen mieheni sairastui ja vähän ennen hänen kuolemaansa huomasin olevani raskaana ja nyt sitten selvisi, että kaksoset on tulossa.
Olen aika peloissani, että miten tulen pärjäämään yksin kahden pienen kanssa. Omat sekä mieheni vanhemmat ovat jo kuolleet. Ystäviä kyllä on, mutta heillä on oma hektinen arkensa enkä tiedä paljonko pystyvät auttamaan, jos apua tarvitsen.
Vinkkejä, miten kaksosarjesta selviytyy yksin ottaisin mielelläni vastaan, josko se helpottaisi tätä pelkoani.
Kommentit (34)
nyt tällä viikolla selvisi, että odotan kaksosia. Lukisitko kirjoitukseni ajatuksella, että ymmärtäisitkin ne, kiitos.
ap
Eli juuri nyt pyhien aikaan?! Ja kuitenkin kulkee terapiassa miehen kuoleman vuoksi.?? Joku ei täsmää. Lukekaa aloitus uudelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
apua, jos kirjoituksensa oikeen ymmärsin, kun mieskin on kuollut.
Kuka juuri yllättäen leskeksi jäänyt suree, miten selviytyy tulevista lapsista? Eikö leski sure miestään????? Ja sitten joskus vasta edes ehtii miettiä, että miten noiden lasten kanssa selviää? Ap. kirjoittaa rivitolkulla, että saa sen ja sen ikäsenä yhtäkkiä kaksoset ja vasta monen lauseen päästä huomaa mainita, että ai niin, eihän mulla ole enää miestäkään tässä auttamassa. Ap. on provo, joka kesken juonenkehittelyn keksi tehdä itsestään lesken.
kuollut -jäi leskeksi. Kaksosraskaus yksinhuoltajana. Kaverit kiireisiä. Av palsta ainoa toivo. Kyllä maailma koettlee yhtä ihmistä. Otan osaa.
Terveisin yksi, joka on menettänyt kaksi sisartaan, haudannut kolme lastaan, kokenut lisäksi 5keskenmenoa ja yhden kohtukuoleman ja nyt vielä itse sairastuin vakavasti.
Enkä ole tiedätkös edes ainoa, jota elämä potkii päähän kovalla kädellä.
kuollut -jäi leskeksi. Kaksosraskaus yksinhuoltajana. Kaverit kiireisiä. Av palsta ainoa toivo. Kyllä maailma koettlee yhtä ihmistä. Otan osaa.
Luulen että saisit kyllä sosiaalipuolelta keskusteluapua ja käytännön neuvoja jos tosiaan tilanne olisi tuo ja miehesi juuri kuollut.
Mutta jos olet ihan tosissasi niin otan osaa suruusi.
Arki tulee olemaan todella rankkaa, ensinnäkin valtaisa elämänmuutos ja lisäksi se pohjaton valvominen, etenkin jos vauvat nukkuvat eri aikaan. Oletan että saat kunnalta apuja kun vain pyydät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla itselläni on kaksoset, ja myöskin vain vähän apua ollut käytettävissä. Toivottavasti olet hyväkuntoinen, etkä esim. sairaaloisen lihava kuten minä, vaikka olin sinua 11 vuotta nuorempi kun kaksoset syntyi, olen ollut todella uupunut siitä asti. Arki on todella rankkaa, ainakin minulle ja miehelleni oli. Mies tekee pitkiä työvuoroja, yövuorokin 13 tuntia.
Meidän naapurissa asuu eräs nainen joka oli myös kaksostensa kanssa yksin alusta asti, hän sanoi että hänellä oli ollut joku ystävätär joka oli auttanut paljon lastenhoidossa, sanoi että ei olisi muuten pärjännyt.
Minun ja naapurini kokemuksista oppineena, suosittelen että yrität saada jonkun tukihenkilön. Minä esimerkiksi olen ollut niin väsynyt että en ole jaksanut edes pyytää ketään apuun, naapurinikin on aina sanonut että häntä voi pyytää, mutta yleensä en kehtaa kun hän on kuitenkin töissä, ja minä vaan "makaan" kotona.
Kannattaa sopia asiat jo hyvissäajoin ennen lasten syntymää kuka tulisi auttamaan, ja kuinka paljon.
Itse olisin valmis auttamaan jos joku kysyisi, ja luulen että aika moni muukin on kun vaan uskaltaa kysyä. Myös yhteiskunnalta kannattaa vaatia apua, minä en ole sitäkään jaksanut tehdä, ja vähän se kaduttaa.
Voimia sinulle!
Omat tässä pyörii jaloissa ja roikkuu käsissä kun yrittää kirjoittaa, anteeksi kun jäi tuosta pois osanotto miehesi johdosta, ei ollut tarkoitus.
Lapsista on aina eniten kuitenkin iloa, vaikka on väsynyt kyllä sen jaksaa kun on omista lapsista kyse.
Toivottavasti lapset auttavat myös suruun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja olen ollut sen verran shokissa, etten ole vielä mistään mitään kysellyt ja näin pyhinä se ei sitten onnistukaan ja oma ahdistus vaan lisääntyy, kun pelkään, etten pärjää.
Käyn mieheni kuoleman takia terapiassa ja varmasti siellä kertovat mitä apua voin saada jne, mutta en nyt muutamaan päivään saa sieltä ketään kiinni ja seuraava aika sinnekin on vasta parin viikon päästä.
ap
Luulen että saisit kyllä sosiaalipuolelta keskusteluapua ja käytännön neuvoja jos tosiaan tilanne olisi tuo ja miehesi juuri kuollut.
Mutta jos olet ihan tosissasi niin otan osaa suruusi.
Arki tulee olemaan todella rankkaa, ensinnäkin valtaisa elämänmuutos ja lisäksi se pohjaton valvominen, etenkin jos vauvat nukkuvat eri aikaan. Oletan että saat kunnalta apuja kun vain pyydät.
Varmasti mieli myllertää kun tapahtuu noin paljon asioita lyhyen ajan sisään. Eräs tuttuni tuli myös kaksosten äidiksi 45-vuotiaana. Hänellä tosin mies kuvioissamukana. Hän on kylläollut väsynyt, mutta onnellinen silti lapsistaan. Uskon että voisit saada kunnalta apua tilanteessasi. Koita verkostoitua muiden lapsiperheiden kanssa, näin saat myös apua ja neuvoja. Onko sinulla tai miehelläsi sisaruksia? Heistäkin voisi saada tukea. Millainen on taloudellinen tilanteesi? Pystyisitkö palkkaamaan apua? Onnea odotukseesi! T: 1-vuotiaan äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
auttaa selviämään. Minä tein niin että kun lapset söi vielä tissiä ihan pienenä, pidin kirjaa kumpi on syönyt, kummasta tissistä ja kuinka kauan. Muuten ei millään väsyneenä pystynyt muistamaan mitä on tehnyt ja koska. Meillä lapsille piti antaa vielä erilaisia tippoja monta kertaa päivässä, kun olivat keskosia, nekin laitoin ylös paperille joka kerta kun annoin jotain.
En tiedä johtuiko siitä että lapset oli oppineet sairaalassa rutiinit, mutta kuitenkin he nukkuivat ja söivät aika hyvin yhtäaikaa, ja parin kuukauden ikäisinä alkoivat jo nukkua yöllä kuuden tunnin unia, ehti sitten jo itsekin vähän nukkua. Koska lapset kasvoivat hyvin, en todellakaan herätellyt heitä syömään.
Mun mielestä paras neuvo mitä minä sain, ja jota olen noudattanut, on se että mene siitä mistä aita on matalin. Yhden vauvan kanssa voi tehdä kaikenlaista mitä kahden kanssa ei, jos joku yhden lapsen kanssa tulee neuvomaan että näin ja näin pitää tehdä, älä välitä, koska kukaan joka on saanut lapset yksi kerrallaan ei voi tietää minkälaista se on.
Esimerkiksi lähtö kaupungille asioille voi olla aika haastavaa kahden pienen kanssa, toisaalta, kun ei paljon missään käy, ei lapset saa kaikkia kulkutauteja niin paljon.
tyttöjen syntyessä jäin ypöyksin ja hoidin heitä yksin koko vauva-ajan. Olin ihan järkyttävän väsynyt, minulla oli vain yksi sisarus joka ei halunnut auttaa. Tytöt on nyt jo 16-vuotiaita ja minä olen 44. Jos nyt saisin edes yhden vauvan niin kuolisin väsymykseen, en jaksaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onnittelut raskauden johdosta, ja lämmin osanotto miehesi kuoleman johdosta.
Uskon että tulet pärjäämään, mutta helppoa se ei ole . Olen itse samanikäinen kuin sinäkin, kahden lapsen äiti ja ammatiltani lastenhoitaja. Ajattelin, että jos asut Turun suunnalla, niin voisin kyllä olla avuksi tarvittaessa.
on mielenkiintoista. Surutyö pitää tehdä jokaisen itse. Siitä ei voi laistaa eikä kukaan kerro miten surraan. Sinulla on oma tapasi, eikä se ole väärä.
Terapia on meidän kohdalla ollut sitä että kerrotaan miten on perheellä mennyt.
Apua voit saada neuvolasi kautta, mitä nyt kunta järjestää jne. Neuvolan asiakkaana saat apua myös neuvolaterapiasta ja moni kunta tarjoaa lapsien hoitoapua. Kysy neuvolasta nämä. Hoitajan saaminen lapsille maksaa monessa paikassa jos sinulla on tuloja mutta veikkaan että saat perhetyöntekijän kotiisi ilmaisena, siis kunhan lapset syntyy: saat aikaa unelle ja apua lapsien hoidossa; ulkoiluttavat puolestasi jne.
Ystävien päänsisäisiä ajatuksia ei kannata itse päätellä: Useimmiten saat apua kun pyydät, eikä kannata ennakkoon miettiä ettei toi tai toi ehdi/viitsi auttaa vaan kysyt voiko joku auttaa.
Seurakunta tarjoaa kriisipalvelua. Siis ihan tavallista terapeuttia eikä mitään uskonnon tuputtamista myös muuta ihan konkreettista apua voi olla paikkakunnalla tarjota. Tarkista tämä.
Usein kannattaa vaan soittaa jonnekin seurakunnan palveluun, selittää tilanne ja siinä saat tietää mitä apua teille on tai pyytää jotakuta selvittämään mitä apua voit saada.
Myös lapsia voi koskettaa tulevaisuudessa isän menetys joten siihenkin voi sitten tutustua kun jaksat. Erilaisia ryhmiä löytyy leskille jne.
Jos tuntuu raskaalle hoitaa asioita niin sano se ääneen. Me on omassa surussa saatu perheen kanssa erilaisien aktiivisien ihmisten kautta apua ihan siivouksessa ja ruuassa. Ihmiset tekee mielellään tutuille vaikka ruokaa koska apua ihmiset tahtoo tarjota. Pitää kertoa mitä apua kaipaa, ei ihmiset osaa lukea sinunkaan ajatuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten sinä vielä lapsien takia olet väsynyt?
Kyllä tuossa jo joku muu asia vaikuttaa kuin jälkikasvu.
niin miten on pystynyt seksiin, haloo. Jollain nyt pikkasen karannut mopo käsistä.
oli vakavasti sairas ja kuoli 5päivää viimeisen sekstailumme jälkeen.
niin miten on pystynyt seksiin, haloo. Jollain nyt pikkasen karannut mopo käsistä.
mikä sairaus on tuollainen?
Olen lääkäri ja aika absurdilta kuulostaa.
Oli päiviä, jolloin mieheni oli aivan väsynyt ja näytti siltä, ettei huomista näe ja sitten taas saattoi olla päivän tai pari melko normaali ja energisempi.
En tiedä ap:n miehen sairaudesta, mutta oma mieheni jaksoi noina sanotaan nyt virkeinä päivinä harrastaa seksiä.
15
mikä sairaus on tuollainen?
Olen lääkäri ja aika absurdilta kuulostaa.
Kyllä esim. jotkut syöpäpotilaat ovat jopa työelämässä ihan viimepäiviin saakka.
mikä sairaus on tuollainen?
Olen lääkäri ja aika absurdilta kuulostaa.
kahden pienen kanssa yksin. Suru ei estä minua ajattelemasta tulevaa, vaikka tulevaisuus ahdistaakin, koska mieheni ei ole enää rinnallani ja sen lisäksi olen raskaana.
Totta on tämä elämäni, uskot sitä sinä sitten tai et.
ap