Lue keskustelun säännöt.
Taidan olla masentunut
05.04.2012 |
Minulla on maailman ihanin lapsi, mutta ei työtä, ei rahaa, ei läheisiä ihmissuhteita (lapseni lisäksi), ei omaa aikaa (paitsi näin öisin), ei mitään muuta kuin patoutunutta surua, vihaa, häpeää, pelkoa, huolia. En jaksa enää uskoa, että asiat muuttuisivat, olen yrittänyt parhaani, mutta taas olen tässä pisteessä...eli ilmeisesti masentunut? Mistä voimia? Uskon Jumalaan, mutta välillä mietin, uskooko Jumala enää minuun.
Kommentit (5)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsesta iloitsen toki, mutta tuntuu, että hän ansaitsisi parempaa. Surettaa kauheasti, etten pysty tarjoamaan hänelle niin hyvää elämää kuin haluaisin.
Minulla on huono itseluottamus, joten on vaikea päästää ihmisiä lähelle. Sukulaisiin olen kaiketi pettynyt. Jonkin verran saamme apua heiltä, mutta koen silti olevani yksin tai ettei kukaan välitä tai huolehdi ja toisaalta ajattelen, ettei tarvitsekaan - jokaisella on omat murheensa.
Minun pitäisi itse auttaa itseäni ja parantaa elämäämme. Nyt vain tuntuu, etten jaksa ja ettei mistään ulkopuolisestakaan ole apua, olen kokeillut kyllä kaikkea. Tiedän, että minun pitää nyt vain itse kerätä itseni, pelottaa vaan tulevaisuus niin paljon, etten tiedä, onko järkeä edes yrittää. Olisi ihanaa, jos joku astuisi saappaisiini ja järjestäisi kaiken valmiiksi, mutta sitten se ei olisi enää minun elämäni. Kuitenkin toivoisin, että joku huolehtisi minustakin, mutta en tiedä, osaisinko ottaa huolenpitoa edes vastaan.
Olet kai joskus käynyt treffeillä, ollut rakastunut ja onnellinen. Miksi et voisi olla tulevaisuudessakin?
Olen ollut rakastunut ja käynyt treffeillä, mutta miessuhteet eivät ole tehneet onnellisiksi, päinvastoin. Miesten varaan en uskalla tulevaisuuttani laskea, niin houkuttelevaa kuin se olisikin. Itse on asiat järjestettävä, nyt on vain uskonpuutetta itseni ja maailmankaikkeuden suhteen...kirjoitin, jotta saisin jäsennettyä olotilaani ja jotain vastinetta ajatuksiini, kiitos vastanneille. Kyllä tämä tästä, kunhan taas löydän sen punaisen langan...
Lapsi on jo syy elämään ja elämäniloon. Oletko ajatellutmistä läheisiä ihmissuhteita voisi saada? Onko sinulla sukulaisia?
Älä vaivu synkkyyteen.