Lue keskustelun säännöt.
Mun elämäni on hirmu tyhjää. Ja olen kateellinen kaikille kaikesta.
04.04.2012 |
Siis salaa kateellinen, en sitä näytä.
Mutta kadehdin yhden kotia, toisen parisuhdetta, kolmannen hoikkuutta, neljännen varakkuutta, viidennen matkusteluintoa, kuudennen positiivista asennetta elämään.
Tuntuu ettei itsellä ole mitään :(
Kommentit (6)
paskaa tulee vaan niskaan. Itse en oikein jaksa kadehtia.. Mutta eilen koin katkeruuden/kateuden tunteen entisiä kavereitani kohtaan, ei olla enää tekemisissä heidän tekojensa takia.
Pääsiäissuunnitelmatkin meni vituiks. Vois pitkästä aikaa vetää kännit. Toisaalta tässä käpykylässä, jossa joudun vielä toivottavasti vain hetken asumaan, ei sekään kiinnosta.
NYT oikeesti ottaa päähän perkele!!!
No niin. Nyt huomaatte, että kun keskittyy negatiiviseen, niin olo vaan pahenee. Miettikää mieluummin mikä teillä on hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on perhe, työ, asunto, käyttörahaa jne. mutta kaikki tuntuu tyhjältä. Samalla lailla kadehdin muilta jotain tiettyä "ominaisuutta".
Siksi varmaan roikun tällä palstalla. Täällä on niin negatiivista menoa, että saa oman tyhjyydenkin tuntumaan paremmalta.
Siis salaa kateellinen, en sitä näytä.
Mutta kadehdin yhden kotia, toisen parisuhdetta, kolmannen hoikkuutta, neljännen varakkuutta, viidennen matkusteluintoa, kuudennen positiivista asennetta elämään.
Tuntuu ettei itsellä ole mitään :(
tyhjältä. Tosin en jaksa olla kenellekään kateellinen.
Erittäin rankan avioeron jälkeen elämän ulkoiset puitteet ovat kai kunnossa. Ihana työpaikka, ihanat lapset ja ihana koti. Hyviä ystäviä.
Silti tunnen sisältä olevani täysin tyhjä ja rikki.
Tunteita täälläkin. Terapia auttanut pahimmista tyhjyyden tunteista eroon. Mutta välil nostaa päätään..
MIten se terapia sitä tyhjyyttä poistaa?
Eiköhän tyhjyys kuulu elämään. Ja kenellä täällä mitään on, mikään ei ole pysyvää.
Jos jotain olisi, joutuisi olemaan huolissaan sen menettämisestä ja pitäisi ahneena olla kahmimassa lisää.
Joten rentoutukaa!
paskaa tulee vaan niskaan. Itse en oikein jaksa kadehtia.. Mutta eilen koin katkeruuden/kateuden tunteen entisiä kavereitani kohtaan, ei olla enää tekemisissä heidän tekojensa takia.
Pääsiäissuunnitelmatkin meni vituiks. Vois pitkästä aikaa vetää kännit. Toisaalta tässä käpykylässä, jossa joudun vielä toivottavasti vain hetken asumaan, ei sekään kiinnosta.
NYT oikeesti ottaa päähän perkele!!!