Lue keskustelun säännöt.
Itsenäinen sisko..
19.03.2012 |
Siskoni ei pidä lapsista, meillä taas on iso perhe (4 lasta). Hän on ilmaissut monin tavoin, että ei vietä lomiaan huonossa seurassa eli meillä. Lapsemme näkevät häntä 1-2 kertaa vuodessa, koskaan hän ei ole tarjoutunut auttamaan lasten hoidossa vaikka hänellä ja miehellään olisi tietysti aikaa edes kerran vuoteen ottaa yksi lapsista, se kummipoika.
Olen alkanut epäillä, että siskoni mies haluaa lapsia, ja vuosien myötä siskoni ehkä suostuu. Luulen, että hänen tapansa ajatella muuttuu paljon oman lapsen myötä. Ehkä sitten ymmärtää miksi esim. lasten syntymäpäivät ovat tärkeitä. Mutta mietinkin, että miten itse suhtaudun sitten hänen lapseensa. Tämä mahdollinen lapsi olisi kuitenkin ainoa serkku ja siskoni lapsi tuntuisi minusta tavallaan "omalta" ja rakkaalta ihan automaattisesti. Mutta millä jaksan olla ihana täti näiden kaikkien kylmien vuosien jälkeen... Tosin en tiedä tuleeko heille lapsia, mutta JOS...
Kommentit (7)
Onko se mahdollisen lapsen vika, että äitinsä ei ole ollut aikaisemmin kiinnostunut siskonlapsistaan? Miksi kostaisit sen lapselle?
Ehkä olemalla esimerkillinen täti ilman katkeruuden häivää siskosikin vihdoin tajuaa mikä on arvokasta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siskoni on samanlainen, tosin sillä erotuksella että ihan suoran sanoi että ei aio sitten auttaa ikinä lastenhoidossa. Mutta jos siskoni saisi lapsen (ja sitä myötä tajuaisi sen rankkuuden, ja ennenpitkää tulisi myös satavarmasti tarvitsemaan hengähdystaukoa) niin ottaisin kyllä siskoni lapsen hoitoon.
Näethän, asia ei ole sen _lapsen_ syy, vaan siskon. Lapsi on siskon "kylmään" käyttäytymiseen ollut kuitenkin syytön, joten en silloin sitä kävisi myös lapsellekaan kostamaan. Saattaisi sisko saada jonkinlaisen moraalisen opetuksen jo siinä, kun ensimmäistä kertaa kehtaisi apua pyytää. Varmasti siinä tilanteessa muistaisi sen että itsekään ei kovin tiuhaan apuaan tarjonnut :)
Jokaisella on oikeus omanlaiseensa elämään. Ei se ole keneltäkään pois, jos minulla on monta lasta ja hoidan heidät itse, siskolla ei ainuttakaan lasta eikä hoida yhtäkään.
Jos siskoni joskus saisi lapsia, olisin iloinen puolestaan, mutta olisin omanlaiseni täti (en vielä tiedä, millainen)
Oma siskoni 30+ on sinkku, enkä koskaan ole nähnyt tai kuullut hänen edes seurustelevan. Sisaruksellani on 2 tyttöä ja siellä käy muutaman kerran vuodessa kylässä. Osaa jotenkin olla niiden kanssa. Meillä poika eikä siskoni ymmärrä poikien maailmaa ollenkaan. Siis ei vain osaa olla poikien kanssa yhtään, aivan kuin ne ois jotenkin outoja. Ihan kuin Kimblen pelaaminen ois ihan eriasia tyttöjen tai poikien kanssa :) jne..
Hän on ilmaissut monin tavoin, että ei vietä lomiaan huonossa seurassa eli meillä.
Miksi siskosi viettäisi lomiaan teillä? Hitto, mä haluan viettää lomani siellä missä itse haluan enkä siskoni luona - jos en sitä itse tahdo.
Sitä paitsi, miksi jokaisen täytyisi tykätä lapsista? Mä ymmärrän hyvin, että sotkevat, meluavat ja vilkkaat lapset eivät tosiaan kaikkia kiinnosta.
(en tarkoita nyt teidän lapsia, mutta you know what i mean...)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin että ei nähdä arkenkaana. Ei me nyt tietysti heidän pieneen asuntoonsa voida mennä kylään.. Että voisikai meillä joskus käydä? Nähdään sitten joka toinen joulu vanhempieni luona.
Niin nykyisin kai ajatellaan, että sukulaisista ei tarvitse välittää. Itse taas pidin sitä itsestäänselvyytenä ennen.
Teet sitten kuten hyvältä itsestäsi tuntuu.