mitä mieltä olet ihmisestä, joka ei oikein usko terapiaan / terapioihin

tai tyhmä.

eli en nyt ainakaan tarkemmin kyselemättä mitään pahaakaan sellaisesta ihmisestä ajattele.

on tiede, ei uskonto. Joten tyhmä on. Sama kuin kyseenalaistaisi syöpälääkärin tiedot ja taidot.

Fiksu ihminen epäilee ja kyseenalaistaa

Terapioissa ja terapeuteissa on on paljon eroja, ja osa mielestäni ihan höpööpöä. Terapioihin kriittisesi suhtautuva ihminen on mielestäni järki-ihminen.

Minusta nämä kaikki "terapiat" ovat vähän sellaista tekopsykologista pelleilyä. Miksi ei auteta oikeissa ongelmissa??

Vauvassa tai Kaksplussassa oli hiljattain juttua vanhempien uupumisesta, ja joku asiantuntija sitten selitti että ensikodeissa väsyneille vanhemmille tarjotaan terapiaa (esim. leikki- ja hahmoterapiaa) apuna.

Minusta tuo on lähinnä käsittämätöntä. Jos ongelma on se että vauva valvottaa ja vanhemmat ovat väsyneitä, apu siihen olisi antaa heidän nukkua.

Käsittääkseni hahmoterapia ei paranna univelkaa.

Psykiatria on tiede, ei uskonto. Joten tyhmä on. Sama kuin kyseenalaistaisi syöpälääkärin tiedot ja taidot.

Eksakti tiede se lienee vain siltä osin miltä osin käsittelee ihan aivokemiaa ja neurologista toimintaa. Lääkkeiden ja esim. kirurgisten hoitokeinojen kehitys perustuu tälle tieteelliselle perustalla toiaan.

Mutta sitten on tämä terapiapuoli. Olen itse opiskellut psykologiaa sivuaineena ja tiedän sitäkin kautta, että jo perusteorioita ihmisen käytöksen ja mielentilojen syistä on valtavan erilaisia, ja ne muodostavat oman sävynsä eri lähtökohdista lähteville terapioille. Joidenkin mielestä lapsuuden kiintymyssuhteiden häiriöt tai traumat aiheuttavat aikuisuuden ongelmat, toisten mielestä aivot on kuin tietokone johon on vaan tapojen ja kokemusten muota muodostunut vääränlainen "ohjelma" ja ne voidaan ohjelmoida tietyillä tekniikoilla uudestaan ja ongelma ratkaistu. En minä kyllä terapiamaailmaa minään ekstaktina tieteenä pitäisi.

Lisäksi näyttö aikuispuolelta on sellaista että esim. terapiasuunnalla jota terapeutti harrastaa on varsin vähän merkitystä asiakkaan kokemalle tuloksellisuudelle: tärkeintä oli se millaiseksi asiakas koki vuorovaikutuksensa terapeuttiin henkilönä. Eli hyvin tärkeässä osassa lieneekin ihmissuhde terapeuttiin eikä niinkään eksaktit menetelmät joita hän voi tarjota psyykkisten ongelmien ratkaisuun.

on tiede, ei uskonto. Joten tyhmä on. Sama kuin kyseenalaistaisi syöpälääkärin tiedot ja taidot.

ja onhan niitä teoreettisia erojakin.

ap

Fiksu ihminen epäilee ja kyseenalaistaa

virallisen tahon suosittelemia "yleisesti hyväksyttyjä" vai pili pali -istuntoja?

ap

Eli hyvin tärkeässä osassa lieneekin ihmissuhde terapeuttiin eikä niinkään eksaktit menetelmät joita hän voi tarjota psyykkisten ongelmien ratkaisuun.

äiti "terapoida" lastaan?

ap

He ovat kaikki nimittäin itse käyneet vuosia terapiassa ja tuntevat, etteivät ole hyötyneet siitä yhtään mitään.



Niin että en minä heistä mitään erityistä ajattele. Terapiasta ajattelen, että voi siitä jollekin olla hyötyäkin, mutta ei aivan varmasti kaikille.

Onko sillä väliä onko nämä "terapiat ja terapiat"

virallisen tahon suosittelemia "yleisesti hyväksyttyjä" vai pili pali -istuntoja?

ap

Tietysti jos kyseessä on kouluttamaton terapeutti on syytä suhtautua vielä epäilevämmin kuin Valviran listaamiin psykoterapeutti-nimikkeen käyttöön oikeutettuihin henkilöihin ja heidän antamiinsa terapioihin.

Mutta on noissa hyväksytyissäkin terapeuteissa hyvin erilaisesta ihmiskuvasta lähteviä ihmisiä ja hyvin erilaisia terapiakoulukuntia edustavia. Toinen "virallisen tahon terapeutti" voi jopa pitää toisen ihan yhtä hyväksytyn terapeutin menetelmiä huuhaana, esim. kognitiivinen terapeutti psykoanalyyttisesti suuntautunutta tai toisinpäin.

Vielä tuohon kysymykseen voiko äiti terapoida lastaan. Jossain yleisessä mielessä toki, jos käsitteen oikein laajasti ymmärtää voisi ajatella että äiti paljonkin terapoi lastaan koska hän oman persoonansa kautta auttaa lasta kohtaamaan oman mielensä ja maailman ja kehittämään oikeanlaisen suhtautumisen niihin. Mutta ei varmaaan voi terapoida siinä mielessä missä ulkopuolista apua yleensä haetaan, ja yksi syy tähän on se että tuskinpa sitä apua olisi haettu edes jos asiat olisi kotona vanhempien oma-avulla saatu ratkaistua.

He ovat kaikki nimittäin itse käyneet vuosia terapiassa ja tuntevat, etteivät ole hyötyneet siitä yhtään mitään.

Niin että en minä heistä mitään erityistä ajattele. Terapiasta ajattelen, että voi siitä jollekin olla hyötyäkin, mutta ei aivan varmasti kaikille.

ap