Monimutkainen ongelma...

Tukia ei peritä takaisin.



Isyydentunnustuksesta.

Se ei onnistu jos kerrotte lastenvalvojalle ettei kyseessä ole tytön biologinen isä. Eli siis täytyy valehdella ja väittää olevansa tytön biologinen isä. Silloin tietenkin kysytään milloin suhteenne alkoi, milloin olitte sängyssä ym. joten miettikää vastaukset valmiiksi. Toinen vaihtoehto on että adobtion kautta haette hänet tytön viralliseksi isäksi.

on ainoa vaihtoehto miehesi ja lapsen välisen virallisen vanhemmuussuhteen varmaksi vahvistamiseksi. Jos miehesi tunnustaisi isyytensä " väärin" perustein, isyys voidaan myöhemmin sinun, lapsen (15 vuotta täytettyään) tai lapsen biologisen isän vaatimuksesta kumota dna-testien perusteella (miehesi ei voisi isyyttään enää omasta aloitteestaan kumota, jos on lapsen kerran kirjallisesti omakseen selittänyt).



Joissain (perinnönjaollisissa) tapauksissa myös biologisesti yhteisellä nuoremmalla lapsellanne saattaisi olla asiassa puhevalta, eli hänkin voisi yrittää todistaa ettei sisarensa ole isän " oikea" lapsi. Lopullista ja kaikissa tilanteissa pitävää ratkaisua ei saavuteta kuin sisäisen adoption keinoin, tällöin vanhemmuussuhde on turvattu eikä kenelläkään olisi siihen enää ikinä mitään sanomista. Ei edes lapsen biologisella isällä.



Huomioitavaa on myös, että lastenvalvoja voi, mikäli yrittäisitte häntä harhaanjohtaa ja hän epäilisi kertomustanne, määrätä isän ja lapsen dna-testeihin, jolloin saattaisitte pahimmassa tapauksessa saada syytteen viranomaisen tahallisesta harhaanjohtamisesta.



Tältä pohjalta suosittelisin lämpimästi adoptiota, se olisi rehellisin vaihtoehto ja poistaisi kertaheitolla kaikki epävarmuudet asian tiimoilta eikä teidän tarvitsisi esim. salata lapsilta heidän biologisen alkuperänsä eroja sen pelossa, että he joskus käyttävät sitä toisiaan tai isäänsä vastaan.



Sisäinen adoptio tarkoittaa siis sitä, että miehesi hakee oikeutta adoptoida puolisonsa (l. sinun) lapsen. Sitä varten pitäisi olla naimisissa. Adoptioon kysytään suostumusta myös lapsen mahdolliselta toiselta vanhemmalta eli mieheltä, jonka biologinen jälkeläinen lapsenne on. Mutta koska lapsen biologinen isä ei ole tunnustanut isyyttään eikä hänen henkilöllisyytensä ole viranomaisten tiedossa, en tiedä, miten tämän suostumuksen kanssa menetellään, tarvitaanko sitä ylipäätään ja jos tarvitaan niin miten se mahdollisesti saadaan. Tämä selviäisi varmasti yhdellä puhelulla sosiaaliviranomaisille.



Adoptio etenee tällaisissa tapauksissa käsittääkseni helpotetun kaavan mukaan, eli käytte ottolapsineuvonnassa jne. ja käräjäoikeus vahvistaa adoption sosiaaliviranomaisen suosituksesta (jos se on heidän mielestään lapsen edun mukainen, ja miksei olisi). Ei pitäisi olla kovin monimutkainen prosessi, mutta kuitenkin monimutkaisempi kuin isyyden tunnustamiseen vaadittu lastenvalvojalla käynti. Adoption onnistuessa sinä ja lapsi menetätte kaikki oikeudet suhteessa lapsen biologiseen isään, eli hänen isyyttään ei enää tämän jälkeen voi mitenkään vahvistaa, ja miehesi olisi lopullisesti lapsen isä. Mitään tukia tmv. ei kuitenkaan peritä sinulta takaisin, koska olet adoptioon asti lapsen yksinhuoltaja ja siten oikeutettu tukiin.



Minua nämä lain kiemurat ärsyttävät todella paljon - mielestäni pitäisi olla huomattavasti yksinkertaisempaa vahvistaa lapsen arjessa elävä ja hänestä vanhemman lailla huolehtiva henkilö lapsen vanhemmaksi ilman tätä biologian aiheuttamaa hapatusta. Ja tarpeen vaatiessa sitten turvata biologisen vanhemman oikeudet jollain muilla keinoin.



Mutta tältä lainsäädäntömme valitettavasti nyt näyttää. Onnea matkaan!

Saitkin jo hyviä ja melko tyhjentäviä vastauksia eikä minulla tuosta adoptiosta ym. ole mitään tietoakaan. Mutta yksi asia jäi vähän vaivaamaan ja se on Kelan yksinhuoltajuuslisä. Saatan olla täysin väärässä, mutta eikö ole niin, että lapsilisään ei pitäisi saada enää yksinhuoltajakorotusta, jos elät vakituisessa suhteessa? Otahan selvää, siltä osin saattaa jotain takaisinmaksua jopa tulla. Asia tullee ilmi viimeistään, kun haette lapsilisää uudelle tulokkaalle.



Adoptiosta tuli vielä sen verran mieleen, että minusta miehesi tekee upean teon, jos adoptioi lapsesi. Mutta mielessä tulee pitää myös elämän raadollisemmat puolet, eli käydä läpi sekin mahdollisuus, että teille jostain syytä tulisi joskus ero. Siinä tapauksessa hän ei voi perua adoptiota eikä erota ko. lapsesta, vaan adoptoitu lapsi on oma lapsi siinä kuin biologisetkin lapset ja heillä on siis aivan samat perimys- ym. oikeudet kuin biologisilla lapsilla. Niin toki tulee ollakin, mutta nämä asiat on varmaan hyvä käydä läpi edes ajatustasolla.



Oikein hyvää jatkoa teidän perheelle!

ensinnäkin: asutteko yhdessä nykyisen miehesi kanssa? Ja, jos olette asuneet alusta lähtien niin todennäköisesti ainakin KELAn maksaman yksinhuoltajakorotuksen joudut maksamaan takaisin. Vilkaise netistä KELAn sivua lapsiperheille, sieltä kohdasta lapsilisä löytyy lapsilisälaki.

Mua ihmetyttää miten olet pystynyt saamaan yksinhuoltajakorotusta, koska KELA näkee yleisesti ottaen kaikki samassa taloudessa asuvien tiedot? Itselleni tuli kirje sieltä hetikohta, kun olimme muuttaneet uuteen kämppään, että en ole ilmoittanut yhtä täysi-ikäistä ja asumistukea ei näinollen voida maksaa..kyseisessä asunnossa oli asunut sattumoisin saman sukunimen omaava nuori mies, joka ei ollut tehnyt muuttoilmoitusta pois muuttaessaan ja voisin sanoa, että oli puhtaasti KELAn moka(ei ollut käsittelijä viitsinyt laskea tarkemmin tyypin ikää), koska olisin saanut kyseisen pojan ollessani n. 12-vuotias.

Tuosta elatusmaksusta en osaa sanoa kuin, että mulle maksaa valtio elatustuen kahdesta ensimmäisestä lapsestani, koska en ole missään tekemisissä lasten isän kanssa ja asumme silti avoliitossa nykyisen mieheni kanssa. En tiedä miten tilanne muuttuisi vai muuttuisiko mitenkään, jos menisimme naimisiin tai nykyinen mieheni adoptoisi lapseni..siis tuolla sisäisellä adoptiolla.

Toivottavasti tämä selvensi edes hieman. Kehotan sua kuitenkin ottamaan mahdollisimman nopeasti yhteyttä sekä KELAan, että sossuun asioiden saattamiseksi ajan tasalle.

Tsemppiä elämään : )