Lue keskustelun säännöt.
Millaista äiti-tuttavuutta te kartatte, ettekä halua ystävystyä?
02.03.2012 |
Millaista ihmistä/äitiä te karttaisitte? mikä saisi teillä "hälytyskellot" soimaan että tuon mutsin kanssa ei kannata ryhtyä kaveriksi?
miten hanskaatte tilantteen jos lapsenne ovat kuitenkin keskenään kavereita?
Kommentit (71)
sinusta sitten on "pahasti häiriintynyt"..?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
alkuunsa, melkein kaikille. Ehkäpä se on ainakin yksi syy miksi minua kartellaan.
En tosin koskaan kysele mitään henkilökohtaista, enkä kerro itsestänikään mitään sen henkilökohtaisempaa. Ainoa mistä avoimesti kyselen on esim. lasten harrastukset, sillä olen kiinnostunut kuulemaan eri vaihtoehdoista ja ideoista.
Mutta kovin tuttavallinen olen kyllä..
sellasia lässyttäviä äitejä, enkä niitä jotka eivät saa lapsiansa kuriin.
alkuunsa, melkein kaikille. Ehkäpä se on ainakin yksi syy miksi minua kartellaan.
En tosin koskaan kysele mitään henkilökohtaista, enkä kerro itsestänikään mitään sen henkilökohtaisempaa. Ainoa mistä avoimesti kyselen on esim. lasten harrastukset, sillä olen kiinnostunut kuulemaan eri vaihtoehdoista ja ideoista.
Mutta kovin tuttavallinen olen kyllä..
jos et kuitenkaan puhu yksityisasioista?
niin kuin oltaisiin aina tunnettu. Tuttavallisesti. Kokematta ylemmyyden tai alemmuuden tunnetta. Kuin kaveri kaverille, vaikka oltaisiin justiin tavattu.
Monet on kuitenkin sellaisia jäykistelijöitä, etenkin jos ovat ammatillisesti hyvässä asemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
saattaa huutaa ohikulkijoille "mitä sä siinä mulkoilet" vaikka toinen ei olisi katsonut sinne päinkään tjsp.
sinusta sitten on "pahasti häiriintynyt"..?
sydänystäväksi halua. Mutta lapset voivat tietysti leikkiä keskenään vaikka vanhemmat eivät olisi parhaita kavereita. Ihan selkeästi hälytyskellot soisivat lastenkin kaveruuden suhteen, jos vanhemmat vaikuttisivat alkoholisoituneilta tms. En omaa lasta silloin lähettäisi kaverille, mutta miksei silloinkin kaveri voisi käydä meillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että heti puhutaan todella henkilökohtaisia asioita ja ollaan kutsumassa/tunkemassa kylään suunnilleen ekan tapaamisen jälkeen.
alkuunsa, melkein kaikille. Ehkäpä se on ainakin yksi syy miksi minua kartellaan.
En tosin koskaan kysele mitään henkilökohtaista, enkä kerro itsestänikään mitään sen henkilökohtaisempaa. Ainoa mistä avoimesti kyselen on esim. lasten harrastukset, sillä olen kiinnostunut kuulemaan eri vaihtoehdoista ja ideoista.
Mutta kovin tuttavallinen olen kyllä..
Mulla on kolme lasta, mutta on muutakin elämää. Osaan ja haluan puhua muistakin asioista kuin vain lapsista.
Myöskin äidit jotka tekee lastenka puolesta kaiken ärsyttää. Perse ja naama pyyhitään vielä kouluikäiseltä, kengän nauhat solmitaan tai ostetaan tarralenkkareita, joka paikkaan kuskataan jne. Antaisi niiden lasten opetella ja vaatisivat niiltä jotain muutakin kuin vain koulumenestystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuin lapsista. Tylsäksi tulee juttu ennen pitkää, jos ei muuta puheenaihetta löydy.
Olen itsekin kyllä sosiaalinen ja tykkään, kun ihmiset ovat asioista jotakin mieltä ja osaavat keskustella vähän muustakin kuin omasta navanympäryksestään, mutta liika on liikaa. Sitä paitsi nuo tyypit, jotka pyrkivät olemaan aina suuna ja päänä harvemmin OVAT kovin sivistyneitä tai mielenkiintoisia jutuiltaan - enemmänkin heiltä tulvii suusta jatkuvaa minä-minä-minä-ja-mun-perheeni -jaaritusta, joka ei sivullisen korviin ole pätkän vertaa kiinnostavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos huomaa että ko. vanhemmat eivät pidä omista lapsistani, vaan jotenkin "pilkkaavat" tms.
jotka puhuvat koko ajan vain itsestä ja omista lapsista eikä halua yhtään kuunnella mitä minä haluaisin puhua. Tarkoitan siis todella tällaista, ne jotka ovat kiinnostuneita tasapuolisesti myös minun asioista ovat kivoja ystäviä. Minulla on kolme lasta, yhdellä äidillä yksi ja hän puhuu vain tästä yhdestä, mikään minuun liittyvä ei kiinnosta. Joten en ole kiinnostunut hänen ystävyydestä. Olkoot lapset vain kavereita, en puutu heidän kaverisuhteeseen kovinkaan paljon. Meille saa tulla leikkimään jos haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotka saarnaavat kuin vanhat kansakoulunopettajat ja tietävät oikean vastauksen kaikkeen. Kun esim. jonkun toisen lapsi tekee käyttäytyy huonosti, tämä äiti "tietää" varmasti, että käytös on curlingvanhempien tulosta; ei ole olemassa toista näkökulmaa, tämä on ainoa oikea vaihtoehto. (Hmm...eli en halua olla ystävä av-mamman kanssa...?)
En myöskää halua olla ystävä ihmisen kanssa, joka pitää monologia, eikä kykene dialogiin.
Otan "äiti-ystävät" tuttavina, joiden kanssa voi olla tekemisissä samalla tavalla kuin työkavereidenkin kanssa: puhutaan mukavia mut ei pohdita siitä pidänkö mä hänestä erityisesti vai en. Jos joku on hirveän itsekeskeinen, niin silloin vaan nähdään harvemmin.
Koska mulle on aika pitkälti se ja sama, millaisia ihmiset ovat, minun on vähän vaikea ymmärtää niitä, jotka valikoivat tarkkaan kenen kanssa rupattelevat. Eihän se, että tervehtii, vaihtaa pari sanaa säästä ja lapsista ole mikään iso juttu.
Mä en jaksa mitään läskejä amismammoja tai sossuntanttamammoja. Ne on niin tyhmää seuraa, ettei mitään rajaa. Pullaa mussuttavia talipalloja.
Otan "äiti-ystävät" tuttavina, joiden kanssa voi olla tekemisissä samalla tavalla kuin työkavereidenkin kanssa: puhutaan mukavia mut ei pohdita siitä pidänkö mä hänestä erityisesti vai en. Jos joku on hirveän itsekeskeinen, niin silloin vaan nähdään harvemmin.
Koska mulle on aika pitkälti se ja sama, millaisia ihmiset ovat, minun on vähän vaikea ymmärtää niitä, jotka valikoivat tarkkaan kenen kanssa rupattelevat. Eihän se, että tervehtii, vaihtaa pari sanaa säästä ja lapsista ole mikään iso juttu.
katsopa uudelleen ap:n aloitus, mistä siellä olikaan kyse. Ei siitä, voiko epämiellyttävienkin tyyppien kanssa olla tekemisissä ja hyvänpäiväntuttu.
Vaan siitä, keiden kanssa ystävystyy.
lasteni kavereiden vanhempien kanssa. Ihan asialliset tervehtimisvälit riittävät, niin että pystytään sopimaan esim.kyydityksistä tai yökyläilyistä jne. Minulla on ihan jo lapsuudesta omat ystävät.
En halua lähipiiriini tupakoivia äitejä.
ei muuten, mutta mulla on jo nyt vaikeuksia ehtiä tavata tarpeeksi jo olemassaolevia läheisiä. Lisäksi aika harva ihminen on niin samanhenkinen, että oikeasti jaksan syvempää ystävyyttä, useimmiten sellainen tuttavana/kaverina oleminen riittää minulle. Tämä ei kyllä aiheuta mitään reaktioita lasten ystävyyttä kohtaan, tosin jos koko ajan toinen on ehdottelemassa yhteisiä juttuja niin en lähde kaikkiin mukaan ja yritän pitää vähän etäisyyttä silloin kun ollaan yhdessä jossain (en esim. puhu kovin henkilökohtaisia juttuja).
Hälytyskellot sitten soivat jos joku vaikuttaa pahasti häiriintyneeltä tai huomattavan ennakkoluuloiselta/vihamieliseltä hänestä eroavia ihmisiä kohtaan (esim. akateeminen joka haukkuisi ammatillisen koulutuksen saaneita tai joku joka haukkuisi ruotsinkielisiä jne). Tällöin vähän rajoitan kanssakäymistä lasten kesken, esim. mieluummin otan sen toisen lapsen meille kylään kuin päinvastoin, ja kuuntelen tarkemmin mitä lapset puhuvat keskenään (jotta voin myöhemmin jutella lapseni kanssa jos toinen sanoo jotain mikä on minusta huonoa/väärin/tjsp).