Mitä mieltä mt-hoitajista, joilla tatskoja ja kuin bodareita???

Työkaverina he ovat kuin ketä tahansa ihmisiä. Tiukassa paikassa kultaakin kalliimpia.



Ei nimittäin naurata, kun parimetrinen potilas tulee päälle.

ajatukseni oli, että tuollainen ulkoasu herättäisi minussa luottamusta siihen, että hoitajalla on ymmärrystä elämän moninaisuudelle ja kriisitilanteille.

Olen itse ulkoisesti ihan tavis, mutta jos tulisi ongelmia, tuntuisi hankalammalta avautua semmoiselle hiljaisen harmaalle hissukkahoitajalle kuin vähän rajumman näköiselle tädille :)

viettänyt jossain suljetulla osastolla pidemmänkin aikaa, kun ei ole ehtinyt huomata, että nykyään tatuointeja on ihan kaikenlaisilla ihmisillä.

Hyvä, että mt-alalle hakeutuu myös fyysisen voiman käyttöön kykeneviä ihmisiä. Jos jolla kulla on ajatus tatuoinneista johonkin epämääräiseen viittaavana, niin se mielisairaala on varmaan ihan oikea ympäristö.

Tosin oman havaintoni mukaan mt-puolella enemmän kuin sooman puolella, tiedä sitten miksi. Saattaa olla perää tuossa, että tatuoiduilla voisi olla ymmärrystä elämän raadollisestakin puolesta... Tai ainakaan he eivät ole mitään tiukkiksia moralisteja ehkä niin todennäköisesti kuin muut... Ken tietää, spekulaatiota vain.



Ja kyllä, kieltämättä oli mukavaa, kun omallekin kohdalle sattui oikein tatuoitu kätilö, jotenkin vain tuli heti sellainen olo, että tuohon mä uskallan luottaa :)

Tatuoituja bodareita. Kerropa miten sulle tulee niistä mielleyhtymä, että olisivat huoria?

Mielenkiintoista.

ennen tatuoitiin mm vankeja ja prostituoituja, merimiehiä yms sekalaista porukkaa...



Nyt näyttää siltä kuin tuo n k sekalainen porukka olisikin sikin sokin muun porukan kanssa - hyvässä ja pahassa. Mutta vanhat merkit kertovat omaa tarinaansa. Jos haluat leimata itsesi alaluokkaiseksi naiseksi - kyllä nekin töitä tekevät - niin ota vaan tatskat... mielikuva on ja pysyy...ja yhteiskunnassammehan tätä porukkaa nykyään riittää enemmän kuin tarpeeksi kun kunnon porukat ovat missä ovat.

joo, ja vain prostituoidut meikkaavat, käyvät ravintolassa ilman miestä tai tupakoivat, eikö niin? Luokan ja tyylin määritteethän tietenkin säilyvät muuttumattomina vuosikymmenistä ja -sadoista toiseen.

Itsellä on melkeinpä "hihat" tatuoituna molemmissa käsissä... Lisää tatskoja tulee. Lävistyksiä ei ole kasvoissa muuten kuin muutamat korvikset (niissäkin pidän pieniä nappikoruja kun olen töissä). Hoidan työkseni kehitysvammaisia. Päivittäin töissä kokee uhkatilanteita kun hoidettava meinaa karata päälle. Kyllä musta on mukavaa että on hieman isokokoisempia, voimakkaita ihmisiä ympärillä siinä tiltanteessa. Tatuoinneista en sano mitään. Eivät vaikuta minun tai muidenkaan ammattitaitoon mitenkään :) Ja muuten, olen ollut töissä myös päiväkodissa ja vanhainkodilla. Molemmissa pakoissa (samoin kuin nykyisessä työpaikassa) "asiakkaat" ovat vain tykänneet. Lapset tykkää yrittää raaputella pois kun ajattelevat, että ne on samanlaisia purkasta saatavia "tarratatuointeja" kuin itsellänsä joskus on. Vanhusten mielestä ne oli myös hauskoja. Eräs pappa kertoi merimiesajoistaan ja muutaman lapsenlapsella oli myös tatuointeja. Niistä sai helposti keskustelua aikaiseksi. Vanhus saattoi lähestyä minua aluksi vaikkapa kommentoimalla jotain kuvaa, siitä sitten siiryttiinkin jo puhumaan jostain vakavemmasta mikä oli mielen päällä. Nykyisessä työssä on muutama nuorimies tullut kertomaan omasta haaveestaan ottaa tatuointi. Sen kummempaa en kuule kehitysvammaisten puolelta noista kuvista. Heillä on ehkä tähdellisempää tekemistä kuin miettiä ja arvostella toisten ulkonäköä... Pitäisiköhän sinunkin ap keksiä tekemistä? :)