Uskovaiset! Onko teillä jotain tiettyä syntiä, jonka kanssa taistelette kerrasta toiseen

tupakointi,itsetyydytys,valehtelu,tuhlailu.

ja se tosiaan on Jumalan ja itseni välissä ja musertaa mua ;(

Sen sijaan olen ollut rikoksen uhri, mutta enhän siitä voi syyllisyyttä kantaa.



Uskon kuitenkin perisyntiin, emme ole täydellisiä ja saamme sen perisynnin syntiinlankeemuksesta.



Kohdallani tuo voi olla sitä, että on joku "ilkeä" ajatus jostakin ihmisestä tai kohdallani yleensä tilanteesta. Toisaalta ajattelen, että ihminen on niin puutteellinen, että ei voi itse tuomita itseään missään asiassa eikä voi tietää tuosta "syntisestä" ajatuksesta tai teosta varmuudella kerrassaan mitään. Siihen voi olla syynsä...se voi johtua jostakin. Liikutaan siis todella omituisella maaperällä.



Oikeastaan olen iloinen siitä, että minulla ei ole synnintuntoa, mutta sehän voi lopussa olla se todella paha juttu.



Ihmiset kokevat sellaistakin synnintuntoa, mikä on ihan väärää ja vääristynyttä - ehkä ympäristön ja kasvatuksen aiheuttamaa... siinä sitten kieriskellään ja ollaan itsekin ihan omituisia.



Osa on aivopesty ja ovat väärän uskonnollisuuden uhreja. Meillä on aina varoitettu aivopesusta. Itse tunnen itseni kovin vapaaksi enkä anna kenenkään viedä henkistä vapauttani. Olen kokenut uhkailua, mutta uhkailija on saanut itse syödä uhkailunsa - minuun nekään eivät tehonneet.



Korjatkaa ihan mielellä minun vääristyneet ajatukseni, jos mielestänne sellaisia on tässä.



T. Suuren pappilan tyttö