suutuin lapselleni ja sanoin häntä "käveleväksi katastrofiksi"

Lapsi tuskin ees tajuaa mitä toi tarkoitti. Ja ainakin meillä on hyvällä huumorintajulla varustetut lapset. Heille tulee sanottua esim. pöhelö tai pässi aina välillä ja sit vaan nauravat. Henkistä väkivaltaa olisi lapsen nimittely esim. paskapääksi tms. tai huomauttelu tyyliin "et osaa mitään, olet ruma ja tyhmä".

Ainahan voi pyytää anteeksi että tuli sanottua ohi suun. Mutta muistakaa arvon siskot että tutkitusti lapset alkaa usein toteuttaa sitä miksi heitä kutsutaan. elikkäs jos jotakin lasta alituiseen kutsutaan tai herkkää lasta vain kerrankin vaikka nyt pahaksi laiskimukseksi tai muuten epämiellyttävästi, niin lapsi imee tämän tokaisun helposti osaksi identiteettiään ja alkaa toteuttaa sitä entistä enemmän. Eli kannattaa miettiä miten lapselleen puhuu. Jos lapsi ymmärtää huumoria ihan oikeasti, kuten vaikutti edellisen vastaajan viestissä, niin eri juttu mut tää näkökulma on hyvä pitää mielessä. Kyllä äitikin saa tehdä virheitä, kunhan osaa myös pyytää myös anteeksi jos lapsi loukkaantuu.

täystuho termiitti.

Mutta vaikka se siis on perusperiaate, niin inhimillistä se silti on, että joskus ässähtää. Eikä tuo kävelevä katastrofi nyt mikään kauhean paha ole...

Kandee muistaa, että tuollaisia voi myös pyytää anteeksi. Että "sori, äsken hiillyin ja haukuin ihan turhaan, et sä mikään kävelevä katastrofi ole, vaikka äsken nyt vähän sähelsitkin..."