Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Kertokaa hyviä keinoja opetella hyväksymään itsensä

Vierailija
24.11.2011 |

eritoten vaikeuksia hyväksyä se, että näyttää muiden silmissä tyhmältä, blondilta ja aivottomalta typerykseltä? Miten oppia hyväksymään itsensä tällaisena?

Kommentit (5)

Vierailija
1/5 |
24.11.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

1. Älä mieti mitä muut ajattelevat sinusta. Mitä väliä sillä on? Ja toiseksi kaikki, mitä KUVITTELET muiden ajattelevan sinusta, perustuu omiin ajatuksiisi.

2. Voit vapaasti valita omat ajatuksesi. Kannattaa kuitenkin harkita, mitä ajatteelee esimerkiksi itsestään, koska ajatukset vaikuttavat tunteisiin ja käyttäytymiseen.

3. Ala ajatella itsesästi hyviä asioita. Kiinnitä huomioita siihen, missä olet hyvä, mitä osaat, mikä sinussa on kivaa jne.

4. Kehitä huumorintajuasi. Huumorinatajuinen ei suhtaudu itseensä ja maailmaan liian vakavasti ja iloinen ihminen on kaunis.

5. Lopeta moitepuhe iteäsi kohtaan heti.

6. Ole muille ystävällinen ja tee hyviä tekoja. Huomio siirtyy oman navan ympäriltä pois ja tulet onnellisemmaksi.

Vierailija
2/5 |
24.11.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

- mene peilin eteen, katso ja totea itsesi ihanaksi, sano se vaikka ääneen!



- lue erilaisia kirjoituksia, katso dokkareita

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/5 |
24.11.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

mikä onkin helpommin sanottu kuin tehty.



Oma tieni terveen itsekunnioituksen ja itseni hyväksymisen alkoi siitä, että kiinnitin huomiota "sisäiseen puheeseeni", siis siihen, miten mielessäni puhuin itselleni. Lopetin itseni haukkumisen, ja koitin suhtautua itseeni samalla lailla, kuin keneen tahansa muuhun, joka töppää jollakin lailla. Ymmärtäen. Siis pois kaikki "mä oon idiootti" -jutut oman pään sisältä. Tilalle asenne: "hups kun sattui, no rapatessa roiskuu".



Toinen tärkeä asia oli se, etten suostunut enää muiden kynnysmatoksi tai huonosti kohdeltavaksi muutenkaan. Voin sanoa ei, jos jokin ei huvita, eikä minun tarvitse kuunnella muiden vähättelyä.



Muita en ala nöyristelemään, enkä vasten tahtoani suostu johonkin, mitä muut minulta vaativat. Toki voin myös auttaa muita, jos se tuntuu hyvältä ja haluan tehdä niin.



Tämä on pitkällinen prosessi ja näkyy pieninä asioina elämässä. Minulla se on johtanut kaikinpuoliseen itseni paremmin kohtelemiseen kuin ennen. En esim. halua satuttaa itseäni esimerkiksi tupakoimalla. Haluan pitää itsestäni huolta ja syödä terveellisesti, herkutellakin joskus jne. Vältän huonoa seuraa ja potentiaalisesti riskialttiita tilanteita - moni asia ihan itsestään selvää sellaiselle, jolla on itsetunto kunnossa, mutta heikkoitsetuntoiselle tällaiset asiat on opeteltava.



Olen huomannut, kun vuosien jälkeen olen onnistunut saamaan terveen itsetunnon (vahvat ja heikot puoleni tuntien), muutkin kohtelevat minua pääosin hyvin. En myöskään ota itseeni jos joku minua arvostelee, tunnenhan itse itseni haukkujaa paremmin.



Voimia itsetunnon kohotuksen tiellä!

Vierailija
4/5 |
24.11.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itselläni on myös vaikeuksia hyväksyä itseni, vaikka toisaalta tiedän että monet ihmiset pitävät minusta ja ihan hyvän huumorintajunkin omaan. Minulla tämä johtaa siihen että yritän liikaa miellyttää muita ja ajattelen todella paljon mitä muut minusta ajattelevat. Saatan jäädä miettimään jotain pientä töppäystäni tai sanomaani hölmöä asiaa pitkään.



Olen itse yrittänyt ainakin aluksi jättää sellaisten ihmisten seuran vähemmälle jotka eniten saavat minussa aikaan pettymyksen tunteita. Todella suorapuheiset ihmiset pääasiassa. Ja sellaiset jotka ovat eri mieltä monelle minulle tärkeästä asiasta (vaikka lapsen kasvatuksessa).



Yritän myös viettää enemmän aikaa niiden ihmisten kanssa jotka tuntevat minut oikeasti ja pitävät minusta.. Heidän seurassaan kun en mieti näitä asioita.

Vierailija
5/5 |
24.11.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

mikä onkin helpommin sanottu kuin tehty.

Oma tieni terveen itsekunnioituksen ja itseni hyväksymisen alkoi siitä, että kiinnitin huomiota "sisäiseen puheeseeni", siis siihen, miten mielessäni puhuin itselleni. Lopetin itseni haukkumisen, ja koitin suhtautua itseeni samalla lailla, kuin keneen tahansa muuhun, joka töppää jollakin lailla. Ymmärtäen. Siis pois kaikki "mä oon idiootti" -jutut oman pään sisältä. Tilalle asenne: "hups kun sattui, no rapatessa roiskuu".

Toinen tärkeä asia oli se, etten suostunut enää muiden kynnysmatoksi tai huonosti kohdeltavaksi muutenkaan. Voin sanoa ei, jos jokin ei huvita, eikä minun tarvitse kuunnella muiden vähättelyä.

Muita en ala nöyristelemään, enkä vasten tahtoani suostu johonkin, mitä muut minulta vaativat. Toki voin myös auttaa muita, jos se tuntuu hyvältä ja haluan tehdä niin.

Tämä on pitkällinen prosessi ja näkyy pieninä asioina elämässä. Minulla se on johtanut kaikinpuoliseen itseni paremmin kohtelemiseen kuin ennen. En esim. halua satuttaa itseäni esimerkiksi tupakoimalla. Haluan pitää itsestäni huolta ja syödä terveellisesti, herkutellakin joskus jne. Vältän huonoa seuraa ja potentiaalisesti riskialttiita tilanteita - moni asia ihan itsestään selvää sellaiselle, jolla on itsetunto kunnossa, mutta heikkoitsetuntoiselle tällaiset asiat on opeteltava.

Olen huomannut, kun vuosien jälkeen olen onnistunut saamaan terveen itsetunnon (vahvat ja heikot puoleni tuntien), muutkin kohtelevat minua pääosin hyvin. En myöskään ota itseeni jos joku minua arvostelee, tunnenhan itse itseni haukkujaa paremmin.

Voimia itsetunnon kohotuksen tiellä!

Näin sitä pitää tehdä.

T: Av:n Kelopää

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kahdeksan kaksi yksi