Lue keskustelun säännöt.
Kävisikö sinulle kuin Nina Mikkoselle, jos miehesi sairastuisi?
06.10.2011 |
Postista tuli ilmainen näytenumero seiskaa ja siinä se Nina selittää, ettei osaa tehdä mitään, kun Timo on aina kaiken tehnyt. Rahaahan niillä ei tunnetusti ole, eikä Nina halua töihin.
Olen toki surullinen henkilökohtaisen tragedian vuoksi ja osanottoni, mutta perkele aikuinen nainen on ihan kädetön ilman miestään. Huh huh. Jotain sairasta vahingoniloa mä koen Nina Mikkosta kohtaan kaikkien niiden älyvapaiden kommenttien jälkeen, jota se on heitellyt naisen asemasta ja alistumisesta, sekä siitä että mies on perheen pää. Avuttomaksi ei kuitenkaan kannata kasvaa.
Mitä sinä et osaisi jos miehesi vammautuisi?
Kommentit (69)
Paitsi surun kanssa, siinä olisi kestämistä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka täysijärkinen vajaa viikko miehen sairastumisen jälkeen antaisi mitään haastattelua yhdellekään lehdelle, jos lehti ei kustanna perheen elämään.
Piti ihan miettiä...
Ainoa asia, mitä en osaisi on miehen työ. Kotona taas ei ole semmoista hommaa, monkä vain mieheni osaisi.
Tosin ehkä omakotitalosta muutettais koska en joka kerta halua itse ajaa nurmikkoa, tehdä lumitöitä yms. Tai voishan maksaa jollekin joka tulis tekemään. Mies on reissutöissä joten minä pyöritän muutenkin meillä arkea mutta toki mies osallistuu kun on kotosalla.
Tiedän kyllä ihmisiä jotka eivät pärjäisi montaa päivää jos mies ei olisi kuvioissa mukana. No sitten tietty olis pakko pärjätä jos sattuisi jotain ikävää.
Mitä ei osaa voi ostaa palveluna ja aina voi opetella uusia asioita.
Toi Mikkospa parka ei taida tietää vakuutuksistakaan mitään:(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja huono omatunto sitten niistä. Ei saisi olla vahingoniloinen toisten tragediasta, mutta siltikin tulee mieleen, että siitäs sait, mitäs olet ollut niin omahyväinen ja aina oikeassa omassa täysin riippuvaisessa tilanteessasi!
en osaisi korjata. Muuten ei tule mitään mieleen. Mies oli viime vuoden keväällä 3 viikkoa sairaalassa (tietysti lyhyt aika kokonaisuutta ajatelellen) mutta kaikki hoitui sillä välin aina autonrenkaiden vaihtoa myöten. Onneksi kaikki kolme lasta ovat jo koulussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
heidän perheelleen, enkä siten haluaisi ilkkua tms.
Mutta vuosia yh:na olleena tiedän, että osaan ja pärjään, vaikka suru voisikin viedä liikaa kaikesta. Ehdottomuus on aina ääripää, sen kanssa pitää vain elää.
Myönnä vaan että ihan tilatusta seiskasta luit. =D
t. seiskan kestotilaaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyllä pärjäsin, mutta kyllä oli suojelusenkelitkin mukana kun itkin, huusin ja säälin itseäni ½h eli 40km automatkan sairaalasta lasten luo kotiin, pihassa kokosin itseni ja hoidin lapset nukkumaan ja aamulla kouluun, itseni töihin ja sitten taas miehen luo sairaalaan. 6vk tuota tietämättä miten elämä jatkuu tai jatkuuko miehen kohdalla mitenkään.
4
Tää vain laskee heidän pisteitään entisestään. Ei edes ajatella poikia vaan revitellään Timon sairaudella lehdissä. Tässä kohtaa tasapainoinen aikuinen ois sanonut, että kiitos, antakaan meidän toipua rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneks mulla on aikuisia poikia, jotka varmaan auttais auto- ja talorempoissa.
Paperihommat kyllä osaisin hoidella.
Elämä olis kyllä aluks tyhjää ja aikaa ottas tottua tilanteeseen. Ja ajatus, et joku mies pitäs vielä kelpuuttaa itelleen on aikas vastenmielinen.
silloin, kun tuollainen tragedia kohtaa perheen, ei ihminen ole "täysjärkinen".
Toimittajat tottakai, käyttävät ihmisen shokkitilaa hyväkseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minusta on ihan käsittämätöntä, jos joku normaalijärkinen, aikuinen ihminen ei selviä mistä tahansa arkielämän tilanteesta. Pituudelleen ja fyysisille voimilleen ei tietenkään mitään voi, mutta kyllä paperityöt, auton ja asunnon huollot ja/tai niiden järjesteleminen yms. on ihan normaalia elämää! Jos jotain ei osaa niin se opetellaan tai sitten maksetaan joku tekemään homma.
Olen kauhulla seurannut, kuinka ennen niin aktiiviset ja pystyvät naisystäväni ovat miehen kanssa hynttyyt yhteen laitettuaan taantuneet ihan pikkulapsiksi. Mies tekee ja päättää kaiken eikä omiin taitoihin luoteta enää lainkaan. Uskomatonta!
koska tuskin osaisin maatilaa hoitaa yksin! Autan miestäni ansiotyöni ohessa jonkinverran ja tiedän suunnilleen asiat, mutta siihen se sitten jääkin, ja olisi aivan kauhea tilanne jäädä yksin tämän kaiken keskelle. Apua saisin toki, mutta entä viikonloput, illat, yöt, jos joku tilanne vaatisi tietämystä ja toimintaa.
kulunut alle viikko, en todellakaan osaisi tehdä yhtään mitään. Vaatisi aikaa todeta tilanne ja miettiä elämää eteenpäin. Ihan ekaksi olisi vain epätoivoinen ja pelästynyt
mies on aina sen kaiken hoitanut.
- kaikki vakuutuksiin ja lainoihin liittyvät paperit
- kaikenlainen auton huoltaminen, jopa tankkaamiunen ja öljyn laittaminen (nii-in), auton pesu pesulassa
- kodinkoneiden huoltaminen: tiskoneen tukokset, viemäreiden liitännät ja tiivisteet, ilmastointilaitteen suodattimet ja puhdistaminen, ruohonleikkurin huoltaminen..
- lumityöt joka ikinen aamu, että talosta pääsee ulos.
No, nyt osaan ja ehdin ja hallitsen tuon kaiken. Mutta kun mies sairastui äkillisesti hengenvaaraallisesti ja makasi teholla kuolemankielissä, moni asia rysähti niskaan ihan outona omakotitalossa -omien töideni lisäksi!
Ensimmäisenä taisin rynnistää pankkiin, että mitä minä nyt teen, missä mennään, mitä minun pitää tietää. Jouduin järkestelemään asiapaperit omalla tavallani kannesta kanteen, että tajuan miten mies on niitä hallinnut.
Nyt osaisin hoitaa ihan kaiken itse, mutta jaksaminen on toinen juttu. Raha myöskään ei riittäisi.
enkä osaa kaikkea, mutta kaikkeen saa apua, joko suvulta, kavereilta tai ihan vaan rahalla.
Kukaan ei osaa kaikkea, mutta kaikesta selviää.
... voin kertoa, että tangoon tarvitaan kaksi.
Ainoat mistä en selviäisi ilman miestä, olisivat hommat joissa tarvitaan pituutta tai voimaa.