Mikä on kaikkein kauhein tunne, minkä ikinä olet kokenut?

parisuhteessa

kaikki pelkotilat oli kauheita.Ehkä kauhein tunne oli kun luulin olevani helvetissä,ja sitä jatku monta päivää.

sen jälkeen mikään ei oikeastaan pelota. itselleni tuo oli täysin yllättäen tullut tilanne ja luojan kiitos pääsin pois. arvet sydämessä ei koskaan parane mutta pääsin "helpolla".

Pää meni ihan tyhjäksi ja menetin toimintakyvyn ihan täysin. en pystynyt edes huutamaan saati liikkumaan, kun näin lapsen verisen pään ja käden. Onneksi paikalla oli muitakin aikuisia, jotka menivät väliin. En olisi pystynyt edes soittamaan ambulanssia, puhelin putosi käsistä enkä pysynyt pystyssä.



Siinä sekunnin murto-osassa ainoa ajatus oli, että nyt lapsi kuolee ja olen menettänyt elämässä ihan kaiken.



Lapsi tuli pitkällisen parsimisen, leikkauksen sekä toipumisen jälkeen ihan kuntoon. Muutama arpi vielä löytyy, mutta muuten kaikki ok. Itse hän ei muista tapahtumasta mitään, mutta itselläni se tulee edelleen uniin ja välillä palaa silmien eteen keskellä päivääkin. Silloin tulee se sama kauhea tunne.



(Koira oli vieras, me olimme rannassa pulikoimassa, kun viereiseltä nurmialueelta syöksyi irti ollut ajokoira rantaan.)

ja katsomaan mennessämme lasta ei löytynytkään omalta paikaltaan, vaan oli siirretty eristykseen. Lääkäri ilmoitti lapsen saaneen a-viruksen ja tod.näk kuolevan tähän huono kuntonsa vuoksi.

Kerkesin itkeä ja surra siinä pari tuntia, kun sama lääkäri tuli ilmoittamaan lukeneensa lab.tulokset väärin...

vaikkakin oli vielä "lievemmässä" muodossa. Kuulin ääniä, näin harhoja, koin tuntohallusinaatioita. Lopulta sain paniikkikohtauksen ja luulin, että sydän pysähtyy ja henki lähtee.



Tästä on muutama vuosi ja siitä alkoi tipaton loppuelämä :)

Olen kokenut elämässäni sairautta, läheisten kuolemaa, epävarmuutta sun muuta, mutta häpeän tunne on ollut kaikkein vaikeinta kestää.

Kun olin mieheni kanssa puhelimessa ja kuulin kun hän ajoi kolarin. Ja hän käytti handsfreetä, oli asennettu autoon sisäisesti, siis sellainen että auton kaiuttimista kuuluu sen ääni kenen kanssa puhuu, lisänä tiedän takuuvarmaksi että hän käytti sitä, muut auton äänet kuuluivat sen verran selvästi taustalla.



Niin, siis kuulin kun hän ajoi sen kolarin ja hänen viimeiset sanat "tuo hullu tulee päälle", sitten tuli rysäys ja jonkin aikaa meteliä kunnes kaikki hiljeni. Luulin saavani sydänkohtauksen..

Mies kuoli, rattijuopon takia. Asuimme silloin Bilbaossa, Espanjassa. Sain melkein keskenmenon tuon takia..

ovat olleet kahdenlaisia. Ensinnäkin se, kun astmaatikkona en saanutkaan henkeä. Olin vielä lapsi ja tuo pahin kohtaus oli kyllä mieleenpainuvin. Vaikken osannut ajatella kuolevani (olin sairaalan piha-alueella), kauhun tunne oli hirvittävä.



Toisenlaiset mielenjärkkymiset ovat aiheuttaneet käsien tärinää, unettomuutta ja suunatonta ahdistusta. Tällaisia tilanteita on ollut pitkän ihmissuhteen loppuminen sekä se, kun naapurissa oli luteita!!

Ja kun vauva kerran itki itsensä niin tikahduksiin, että lakkasi hengittämästä muutamaksi sekunniksi. Ensimmäinen ajatukseni oli, että juoksen ulos lapsi sylissä huutamaan apua.

Elämässä on tullut vastaan vaikka mitä, todella kamalia tunteita. Olen ollut psykoottinen, itsetuhoinen, kauhuissani... Mutta ehkä pahinta kuitenkin oli se, kun yhtä lasta odottaessani rv 19+ jouduin sairaalaan makaamaan supistelujen vuoksi, ja ne vaan eivät loppuneet, eivät millään... Edellinen lapsi oli syntynyt pikkukeskosena ja tiesin aika paljon ennenaikaisista synnytyksistä ja mitä se lapselle tarkoittaa. Oli kamalaa tietää, että vähintään kolme viikkoa vielä pitää päästä eteenpäin ennen kuin lapsella on pienintäkään mahdollisuutta selvitä. Pelätä sitä, että entä jos hän syntyy nyt, entä jos hän syntyy elävänä eikä mitään voida tehdä...



No, rauhoittuivathan ne supistukset sitten lopulta ja vauva syntyi vasta 10 viikon päästä, edelleen pikkukeskosena mutta sentään lähes 100% selviytymisennuste - ja selviytyihän hän! :)

läheisyys tilanteessa, josta yritin päästä pois, muuten olisi kuolema tullutkin. ambulanssissa esitetty kysymys lääkärille "kuolenko minä" ja lääkärin vastaus "katotaan". tuosta kun selvisi, ei paljon muut ravistele

kun sain tietää miehellä olleen yhdenillan jutun minun ollessa raskaana.



Tunne tulee vieläkin välillä pintaan, enkä tiedä tulenko koskaan selviämään tästä kunnolla.

Samoin se, kun lapsi tipahti päälleen ja sai aivotärähdyksen :(.



Osanotto miehensä kolarissa menettäneelle.

kuopus on tipahtanut katolta. Kun odotimme Medi-heliä ja käsky oli pitää itkevää lasta liikkumatta koska ei tiedetä mitä oli käynyt. Odotus sairaalassa röntgenin tuloksia miettiessä.

mutta ko.kokemus antaa nyt pohjat.

että kuopuksen sydämen sykettä ei valitettavasti löydy. Minua kylmäsi, kun katsoin ultrakoneen näytöltä liikkumatonta sydäntä. Halusin uskoa, että kaikki on vain erehdystä, mutta oikeasti tiesin jo, että totta se on.

tarkoitin tunnetta. Mikä on ollut pahin tunne?

ap

21:lle samoin. Paljonko sulla oli raskausviikkoja?

ulkomailla julkisella paikalla.



Olin syystä tai toisesta vuorenvarma, että hänet oli kaapattu - se Madeleinen tapaus oli aika tapetilla silloin.



Sitä totaalista henkistä helvettiä, missä vietin ne muutamat minuutit, en pysty sanoin kuvaamaan.