Lue keskustelun säännöt.
Miksi joidenkin täytyy aina "panna paremmaksi" asiassa kuin asiassa?
21.11.2011 |
Jos kerron ostaneeni farkut, tämä ihminen on ostanut kahdet. Jos sanon, että kävimme lomalla Kreikassa, niin hän on menossa Thaimaahan. Jos remontoimme keittiön, niin paremmaksi pistäjä on remontoinut kalliimmin, tai lisäksi remontoinut myös kylppärin. Ja mitään sellaista asiaa ei tietenkään saa ottaa puheeksi, jossa tämä tyyppii jäisi jotenkin kakkoseksi (kuten allekirjoittaneen korkeampi koulutus). Koulutetuthan ovat yleensä työttömänä jne. Hohhoijaa.
Kommentit (9)
Ystäväni on äärimmäisen heikkoitsetuntoinen ihminen, mutta peittää sen aivan vastakkaisella käytöksellä. Etenkään minun menestystäni hän ei kestä tai mitään paremmuuttani. Jos olen laihtunut vähän, hän saa hepulin. Tulin raskaaksi, ihan maailmanloppu hänelle jne. Jos ei pysty pistämään paremmaksi, mitätöi asiat, kuten tuo sinunkin tuttusi (koulutetut on työttömiä). Surullista lähinnä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Verrataan omia kokemuksia toisen kokemuksiin?
Kai mä sitten olen tuollainen paremmaksi pistäjä tahtomattani...
Yksi uusi tuttavuus kertoi, että he kävi viikonloppuna mökillä. Tiedäthän, siellä saaristossa. Kysyin, missä päin saaristoa heillä on mökki ja millainen. Hän kertoi. Ja kysyi sitten, missä meillä on mökki. No, meillä on vielä enemmän saaristossa ja sattumalta hän tiesikin mökkipaikkamme (hänen tutulla mökki samalla saarella) ja oli tutun kanssa joskus veneellä käynyt sitä meidän paikkaa katsomassa. Ja meni sitten nyrpeäksi, kun paljastui, että se oli se meidän mökki.
Tuttu kehui ostaneensa uuden auton. Kyselin merkkiä ja onko ollut hyvä ja ihastelin, että on se varmaan hieno peli. En puhunut mitään autostani. Sitten lähdettiin kotiin, oli autot sattumalta samassa parkkihallissa. Oma autoni on käytettynä ostettu, mutta kalliimpi kuin hänen. Kehuin hänen autoaan, en sanonut omastani mitään. Hän vaan totesi, että onks toi sun auto. Ja oli sitten ihan hiljaa.
Yksi ystävä kehui viiniharrastustaan. Kuuntelin ja nyökkäilin. Hän kysyi, että olenko minä tutustunut viineihin. Sanoin, että en ihmeemmin, mutta viime kesänä kiertelin kaksi viikkoa viinitiloja Bordeauxissa. Myöhemmin sain kauttarantain kuulla, että olen leuhka. Ei ollut tarkoitus.
Sukulainen ilmotti, että nyt meilläkin on se digiboksi (tästä on jo aikaa). Aloin heti kysellä, onko se toiminut hyvin. Kun meille ostettiin mökille digiboksi joskus vuonna 2000 ja sen kanssa on ollut vaan ongelmia. Mökillä ei tv nöy muuten. Sekin koettiin kuulemma leuhkimisena.
Sulla on ehkä vähän sitä vikaa tahtomattasi? Joissain esimerkeissä kateus on todennäköisempi selitys, mutta ei ihan aina tarvitse tuoda omia juttujaan esiin, vaikka tiedät että toinen iloitsee vähäpätöisemmästä asiasta kuin mitä itselläsi on tai olet kokenut. Kauhean tarkkaan tunnut tenttaavan ainakin yksityiskohtia - missä mökki, onko ihan varmana tosi saaristossa, niin siis millainen digiboksi, ootko varma että on hyvä, me kun ollaan ostettu omamme jo kaaaaauan aikaa sitten... ;) Huomaatko? Veikkaan että näin sinut nähdään, oli tarkoitus tai ei.
Verrataan omia kokemuksia toisen kokemuksiin?
Kai mä sitten olen tuollainen paremmaksi pistäjä tahtomattani...
Yksi uusi tuttavuus kertoi, että he kävi viikonloppuna mökillä. Tiedäthän, siellä saaristossa. Kysyin, missä päin saaristoa heillä on mökki ja millainen. Hän kertoi. Ja kysyi sitten, missä meillä on mökki. No, meillä on vielä enemmän saaristossa ja sattumalta hän tiesikin mökkipaikkamme (hänen tutulla mökki samalla saarella) ja oli tutun kanssa joskus veneellä käynyt sitä meidän paikkaa katsomassa. Ja meni sitten nyrpeäksi, kun paljastui, että se oli se meidän mökki.
Tuttu kehui ostaneensa uuden auton. Kyselin merkkiä ja onko ollut hyvä ja ihastelin, että on se varmaan hieno peli. En puhunut mitään autostani. Sitten lähdettiin kotiin, oli autot sattumalta samassa parkkihallissa. Oma autoni on käytettynä ostettu, mutta kalliimpi kuin hänen. Kehuin hänen autoaan, en sanonut omastani mitään. Hän vaan totesi, että onks toi sun auto. Ja oli sitten ihan hiljaa.
Yksi ystävä kehui viiniharrastustaan. Kuuntelin ja nyökkäilin. Hän kysyi, että olenko minä tutustunut viineihin. Sanoin, että en ihmeemmin, mutta viime kesänä kiertelin kaksi viikkoa viinitiloja Bordeauxissa. Myöhemmin sain kauttarantain kuulla, että olen leuhka. Ei ollut tarkoitus.
Sukulainen ilmotti, että nyt meilläkin on se digiboksi (tästä on jo aikaa). Aloin heti kysellä, onko se toiminut hyvin. Kun meille ostettiin mökille digiboksi joskus vuonna 2000 ja sen kanssa on ollut vaan ongelmia. Mökillä ei tv nöy muuten. Sekin koettiin kuulemma leuhkimisena.
kuvaus kuulosti jo vakavasti narsistiselta.
Narsistihan on tuollainen, että hänen on oltava aina paras kaikessa, ja hänen maailmansa on Täydellinen. Jos yrität muuta vihjaista saat hänen vihansa niskaasi, ja viha voi tulla vaikka perättöminä juoruina tai muuna selkäänpuukotuksena. Häpeän kohtaaminen on tuollaiselle ihmiselle mahdotonta, ja kaikki, mikä antaisi ymmärtää ettei hän ole täydellinen, aiheuttaa narsistisesti häiriintyneelle voimakasta häpeää. Siksipä seuraa vastahyökkäys ja vakuuttelut siitä, että hän kyllä on täydellinen eikä kukaan muu ole yhtä hyvä kuin hän. Edes sairastamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulla on ehkä vähän sitä vikaa tahtomattasi? Joissain esimerkeissä kateus on todennäköisempi selitys, mutta ei ihan aina tarvitse tuoda omia juttujaan esiin, vaikka tiedät että toinen iloitsee vähäpätöisemmästä asiasta kuin mitä itselläsi on tai olet kokenut. Kauhean tarkkaan tunnut tenttaavan ainakin yksityiskohtia - missä mökki, onko ihan varmana tosi saaristossa, niin siis millainen digiboksi, ootko varma että on hyvä, me kun ollaan ostettu omamme jo kaaaaauan aikaa sitten... ;) Huomaatko? Veikkaan että näin sinut nähdään, oli tarkoitus tai ei.
Verrataan omia kokemuksia toisen kokemuksiin?
Kai mä sitten olen tuollainen paremmaksi pistäjä tahtomattani...
Yksi uusi tuttavuus kertoi, että he kävi viikonloppuna mökillä. Tiedäthän, siellä saaristossa. Kysyin, missä päin saaristoa heillä on mökki ja millainen. Hän kertoi. Ja kysyi sitten, missä meillä on mökki. No, meillä on vielä enemmän saaristossa ja sattumalta hän tiesikin mökkipaikkamme (hänen tutulla mökki samalla saarella) ja oli tutun kanssa joskus veneellä käynyt sitä meidän paikkaa katsomassa. Ja meni sitten nyrpeäksi, kun paljastui, että se oli se meidän mökki.
Tuttu kehui ostaneensa uuden auton. Kyselin merkkiä ja onko ollut hyvä ja ihastelin, että on se varmaan hieno peli. En puhunut mitään autostani. Sitten lähdettiin kotiin, oli autot sattumalta samassa parkkihallissa. Oma autoni on käytettynä ostettu, mutta kalliimpi kuin hänen. Kehuin hänen autoaan, en sanonut omastani mitään. Hän vaan totesi, että onks toi sun auto. Ja oli sitten ihan hiljaa.
Yksi ystävä kehui viiniharrastustaan. Kuuntelin ja nyökkäilin. Hän kysyi, että olenko minä tutustunut viineihin. Sanoin, että en ihmeemmin, mutta viime kesänä kiertelin kaksi viikkoa viinitiloja Bordeauxissa. Myöhemmin sain kauttarantain kuulla, että olen leuhka. Ei ollut tarkoitus.
Sukulainen ilmotti, että nyt meilläkin on se digiboksi (tästä on jo aikaa). Aloin heti kysellä, onko se toiminut hyvin. Kun meille ostettiin mökille digiboksi joskus vuonna 2000 ja sen kanssa on ollut vaan ongelmia. Mökillä ei tv nöy muuten. Sekin koettiin kuulemma leuhkimisena.
Tässähän oli hyvin perustyypillinen tarina siitä, kuinka joku ei voi kestää toisen parempaa "menestystä" joissain asioissa! Pitäisikö tällaisessa asetelmassa vaieta kuin muuri tai jopa valehdella, että asiat ovat toisin? Kun kerran pelkkä olemassaolo tai totuuden kertominen kysyttäessä ovat leuhkimista :D
Leuhkiminen on sitä, että tuo ihan oma-aloitteisesti ja jatkuvasti esille omia meriittejään - tai vieläpä keksittyjä sellaisia.
Kysyin vaan, että ai, kiva, missä päin saaristoa? Pääseekö kätevästi uimaan, jne. Hiljaako olisi pitänyt olla? En olisi mökistämme sanonut mitään, jos hän ei olisi kysynyt. Enkä voinut tietää, että meidän paikkaa käydään saarella tuttavillekin näyttämässä, kun emme ole paikalla?!
Ihan viattomasti kysyin, että onko heillä ollut dogoboksin kanssa sellaisia ja sellaisia ongelmia ja miten ovat ne ratkaisseet. Kun meillä oikeasti oli sen vanhan digiboksin kanssa ihan mahdoton homma.
Sulla on ehkä vähän sitä vikaa tahtomattasi? Joissain esimerkeissä kateus on todennäköisempi selitys, mutta ei ihan aina tarvitse tuoda omia juttujaan esiin, vaikka tiedät että toinen iloitsee vähäpätöisemmästä asiasta kuin mitä itselläsi on tai olet kokenut. Kauhean tarkkaan tunnut tenttaavan ainakin yksityiskohtia - missä mökki, onko ihan varmana tosi saaristossa, niin siis millainen digiboksi, ootko varma että on hyvä, me kun ollaan ostettu omamme jo kaaaaauan aikaa sitten... ;) Huomaatko? Veikkaan että näin sinut nähdään, oli tarkoitus tai ei.
Verrataan omia kokemuksia toisen kokemuksiin?
Kai mä sitten olen tuollainen paremmaksi pistäjä tahtomattani...
Yksi uusi tuttavuus kertoi, että he kävi viikonloppuna mökillä. Tiedäthän, siellä saaristossa. Kysyin, missä päin saaristoa heillä on mökki ja millainen. Hän kertoi. Ja kysyi sitten, missä meillä on mökki. No, meillä on vielä enemmän saaristossa ja sattumalta hän tiesikin mökkipaikkamme (hänen tutulla mökki samalla saarella) ja oli tutun kanssa joskus veneellä käynyt sitä meidän paikkaa katsomassa. Ja meni sitten nyrpeäksi, kun paljastui, että se oli se meidän mökki.
Tuttu kehui ostaneensa uuden auton. Kyselin merkkiä ja onko ollut hyvä ja ihastelin, että on se varmaan hieno peli. En puhunut mitään autostani. Sitten lähdettiin kotiin, oli autot sattumalta samassa parkkihallissa. Oma autoni on käytettynä ostettu, mutta kalliimpi kuin hänen. Kehuin hänen autoaan, en sanonut omastani mitään. Hän vaan totesi, että onks toi sun auto. Ja oli sitten ihan hiljaa.
Yksi ystävä kehui viiniharrastustaan. Kuuntelin ja nyökkäilin. Hän kysyi, että olenko minä tutustunut viineihin. Sanoin, että en ihmeemmin, mutta viime kesänä kiertelin kaksi viikkoa viinitiloja Bordeauxissa. Myöhemmin sain kauttarantain kuulla, että olen leuhka. Ei ollut tarkoitus.
Sukulainen ilmotti, että nyt meilläkin on se digiboksi (tästä on jo aikaa). Aloin heti kysellä, onko se toiminut hyvin. Kun meille ostettiin mökille digiboksi joskus vuonna 2000 ja sen kanssa on ollut vaan ongelmia. Mökillä ei tv nöy muuten. Sekin koettiin kuulemma leuhkimisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulla vaan tuntui olevan niin älytön lista esimerkkejä, joista jopa TIEDÄT että sinut on koettu leuhkijaksi ja paremmaksi pistäjäksi, että tulee mieleen että tyylissäsi on jotain sellaista oikeasti. Mulle ei ole ongelma, jos naapurilla on hienompi auto kuin meillä tai paremmalla paikalla mökki, mutta tiedän muutamia ihmisiä, joiden kyselemänä / arvostelemana omat asiat tuntuvat kutistuvan mitättömiksi. En tiedä tekevätkö he sen tahallaan, mutta aina kuohahtaa kun nämä pari tyyppiä jollain taitavalla sanalla tai kommentilla jonka olisi voinut jättää sanomatta saavat tuntemaan huonommuutta. Toinen tekee tuota tahallaan, olen siitä ihan varma, toinen on vaan vähän puusilmä eikä ole sosiaalisesti kovin kyvykäs. Hänellä pistän sen vaan tuohon sosiaalisen silmän puutteeseen vaikka se silti jaksaa ärsyttää, kun joka ikinen kerta sama homma. Kauhea inttäminen asioista aina, uuh. Ja sitten takataskussa kas kummaa onkin joku oma valttikortti heh ;) Kuulostaa paljolti sinulta ;)
Kysyin vaan, että ai, kiva, missä päin saaristoa? Pääseekö kätevästi uimaan, jne. Hiljaako olisi pitänyt olla? En olisi mökistämme sanonut mitään, jos hän ei olisi kysynyt. Enkä voinut tietää, että meidän paikkaa käydään saarella tuttavillekin näyttämässä, kun emme ole paikalla?!
Ihan viattomasti kysyin, että onko heillä ollut dogoboksin kanssa sellaisia ja sellaisia ongelmia ja miten ovat ne ratkaisseet. Kun meillä oikeasti oli sen vanhan digiboksin kanssa ihan mahdoton homma.
Sulla on ehkä vähän sitä vikaa tahtomattasi? Joissain esimerkeissä kateus on todennäköisempi selitys, mutta ei ihan aina tarvitse tuoda omia juttujaan esiin, vaikka tiedät että toinen iloitsee vähäpätöisemmästä asiasta kuin mitä itselläsi on tai olet kokenut. Kauhean tarkkaan tunnut tenttaavan ainakin yksityiskohtia - missä mökki, onko ihan varmana tosi saaristossa, niin siis millainen digiboksi, ootko varma että on hyvä, me kun ollaan ostettu omamme jo kaaaaauan aikaa sitten... ;) Huomaatko? Veikkaan että näin sinut nähdään, oli tarkoitus tai ei.
Verrataan omia kokemuksia toisen kokemuksiin?
Kai mä sitten olen tuollainen paremmaksi pistäjä tahtomattani...
Yksi uusi tuttavuus kertoi, että he kävi viikonloppuna mökillä. Tiedäthän, siellä saaristossa. Kysyin, missä päin saaristoa heillä on mökki ja millainen. Hän kertoi. Ja kysyi sitten, missä meillä on mökki. No, meillä on vielä enemmän saaristossa ja sattumalta hän tiesikin mökkipaikkamme (hänen tutulla mökki samalla saarella) ja oli tutun kanssa joskus veneellä käynyt sitä meidän paikkaa katsomassa. Ja meni sitten nyrpeäksi, kun paljastui, että se oli se meidän mökki.
Tuttu kehui ostaneensa uuden auton. Kyselin merkkiä ja onko ollut hyvä ja ihastelin, että on se varmaan hieno peli. En puhunut mitään autostani. Sitten lähdettiin kotiin, oli autot sattumalta samassa parkkihallissa. Oma autoni on käytettynä ostettu, mutta kalliimpi kuin hänen. Kehuin hänen autoaan, en sanonut omastani mitään. Hän vaan totesi, että onks toi sun auto. Ja oli sitten ihan hiljaa.
Yksi ystävä kehui viiniharrastustaan. Kuuntelin ja nyökkäilin. Hän kysyi, että olenko minä tutustunut viineihin. Sanoin, että en ihmeemmin, mutta viime kesänä kiertelin kaksi viikkoa viinitiloja Bordeauxissa. Myöhemmin sain kauttarantain kuulla, että olen leuhka. Ei ollut tarkoitus.
Sukulainen ilmotti, että nyt meilläkin on se digiboksi (tästä on jo aikaa). Aloin heti kysellä, onko se toiminut hyvin. Kun meille ostettiin mökille digiboksi joskus vuonna 2000 ja sen kanssa on ollut vaan ongelmia. Mökillä ei tv nöy muuten. Sekin koettiin kuulemma leuhkimisena.
joku muu. Jos joku sattuu sanomaan, että on pieni flunssa, niin työkaverilla on kyllä paljon pahempi. Ollaankin mietitty, että mitähän jos valittaisi vaikka hiivatulehduksesta, tai jostain sukupuolitaudista, niin vieläköhän laittaa paremmaksi :)