Pettämisestä. Kuinka pitkälle olet solidaarinen ystävällesi.
Kuvittele ( tai miten toimit) tilaane jossa pitkäaikainen hyvä ystäväsi aloittaa rinnakkaissuhteen. Olette pitkään olleet myös mahdollisesti perheenä ystäviä, joten ystävättäresi aviomieskin on tullut vuosien aikana ystäväksi. Ystävätär siis ajautuu suhteeseen ja pyytää sinua alibiksi tapaamisten mahdollistamiseksi.
Itse suostuin muutaman kerran muka olemaan baarissa, mökillä jne, toivoin kai ystävättäreni järkiintyvvän...Nyt viimeviikonloppuna aviomies soittikin minulle (eli epäilee jo jotain). Valehtelin ystäväni olevan vielä saunassa... Soitin heti ystävälleni ja kerroin miehen jo vähän ihmettelevän , ystävätär kuitenkin vielä selvisi jäämättä kiinni. En enää halua osallistua tähän valehteluun, tekisi mieli kertoa aviomiehelle totuus. Mitä ihmettä teen?
Kommentit (8)
ja et halua enää toimia ystäväsi alibina. Eikö se ole aika selvä, miten asian sanot, eikä luulisi, että ystäväsi siitä loukkaantuu?
Neljä vaihtoehtoa:
1. joko kerrot ystävällesi, että et halua kantaa tuota omatunnollasi ja annat hänelle mahdollisuuden kertoa ennen kuin pyydät anteeksi hänen puolisolta.
2. kerrot ystäväsi puolisolle, että valehtelit ja pyydät anteeksi
3. ilmoitat vain ystävällesi, että et enää toiste valehtele
4. tai olet hiljaa, mutta et tee sitä toiste.
Mieti, millä tasolla moraalisi on, sen jälkeen mieti, millä tasolla haluaisit sen olevan. Lopuksi mieti, millä tasolla kykenet sen pitämään. Oikein ratkaisu ei koskaan välttämättä tunnu parhaalta ja saattaa viedä ystävyyden. Toisaalta haluatko nähdä itseäsi epärehellisenä ja osallisena pettämiseen? Ystävällesi et olisi anteeksipyyntöä velkaa, mutta hänen puolisolleen jo olet.
Sanot ystävällesi, että sinä et enää halua olla osallisena. Jos hän siitä suuttuu, niin eipä ole kummoinen ystävä.
Älä kerro miehelle, kun kerran et ole tähän mennessäkään kertonut. Anna heidän selvittää tuolta osin asia keskenään.
Nyt viimeviikonloppuna aviomies soittikin minulle (eli epäilee jo jotain). Valehtelin ystäväni olevan vielä saunassa... Soitin heti ystävälleni ja kerroin miehen jo vähän ihmettelevän , ystävätär kuitenkin vielä selvisi jäämättä kiinni.
Ei kukaan niin naiivi ole, että perimmässään uskoisi. Kyllä epäilevä toisen puheesta hätävalheet aistii. Sinä menetit hänen silmissään luottamuksen, vaikka rakkauden takia hän saattaa sokeasti yrittää kuvitella puolisonsa olleen oikeilla teillä. Hän valehtelee itselleen, että puolisonsa oli saunassa, mutta tiedostaa, että sinä et ole luotettava.
kerrot ystävän miehelle totuuden ja pyydät häneltä anteeksi....se olisi rehtiä....mitä pahaa ystävän mies on sulle tehnyt,että sun täytyy sille valehdella. En boisi ikinä toimia noin ,sillä se olisi arvojani vastaa....
Käskin ystäväni välitä panon ja ystävyyteni väliltä; hän valitsi panon.
Emme ole olleet missään tekemisissä sen jälkeen; mitä nyt haukkuin minut pari vuotta tapahtuneen jälkeen jääprinsessaksi kun törmättiin kaupungilla....
kaverin alibiksi (tai siis en ole lähtenyt). Jos pettää, saa ihan itse peitellä omat jälkensä. Ystävä kyllä ymmärtää, että vastuu omista teoistaan on hänellä itsellään, ja on väärin sotkea siihen enempää ihmisiä.
että enää et toimi alibina,se loppuu nyt. et halua sekaantua koko asiaan, koska se paljastuu ennemmin tai myöhemmin, aina tuollaiset paljastuu.Kysy kaverilta ihan rauhassa,miksei tämä jo jätä miestä? että ajattelisi miehenkin tunteita.