Pitäisiköhän minun alkaa kertoa totuuksia lasten

kavereista lapsille.

A oppi lukemaan vasta kolmannella, B imi tuttia vielä 5-vuotiaana, C ei osaa nimetä lintuja, D:llä on ADHD, E pissaa sänkyyn, F ei uskalla uida järvessä, G:n äiti juo viiniä joka päivä, H:n isä kertoo alapäävitsejä kännnissä, I on liian lihava mielestäni, J pelaa liikaa. Ei, minä kerron mielummin jotain positiivista, jotain mitä nämä kyseiset lapset osaavat ja missä ovat vahvoja. kerron myös että täydellisiä ihmisiä ei ole, kaikilla on huonoja puolia. Kerron myös että jokainen ihminen on saman arvoinen mutta joidenkin teot ovat sellaisia että niitä ei tarvitse hyväksyä. Tosin yritän kannustaa olemaan sellaisten lasten kanssa jotka ovat rohkeita ja eivät kiusaa toisia. Toisaalta rasistit ja ennakkoluuloiset ihmiset eivät kotiimme tule, olivat he sitten lapsia tai aikuisia.